6.4.2010

ystävän menetys

I see you in my dreams
I can't escape the sore memories
I wonder how I'll ever move on
When you're gone
Leverage - Gone

- Aika parantaa.
- Hetki hetkeltä, päivä päivältä.
- Koita jaksaa.
- Kyllä se siitä ajan kanssa.
- Kyllä sä jaksat.
- Osaan ottoni ja voimia.

Kaikki niin tuttuja lauseita..

- Kyllä mä tuen sua
- Mennään vaikka yhdessä lenkille

Ne ovat vain lauseita. Missä on ne teot?

Mä rakastan sua ja kaipaan sua. Toivottavasti vielä joskus tulee hetki, kun sut saan tavata uudestaan. Mä niin toivon, että olisin voinut auttaa sua enemmän.

Ainut mikä lohduttaa nyt, on se, että sun on nyt hyvä olla. Ja se, että sain kuulla jälkein päin, että olin sulle tärkeä. Kerroit sen myös itse, mutta silti tuntui hyvältä, kun joku muistutti siitä.

Silloin kun tuntee tehneensä kaikkensa, pitäisi tehdä vielä enemmän. Sitten psykologi selittää kuinka pitää muistaa pitää itsestäänkin huolta eikä antaa muitten "olla taakka".

Joku luokkakavereistani sanoi "ihmiset huomaa vasta, kun on liian myöhästä". Jos on sokee, niin huomaa ja jos ei yhtään muista & huomaa ihmisen käytöstä, niin sitten. Tai sitten on tosi paska ihmistuntemus.

Kun ensin verta pitää valua ennen ku
kukaan tajuaa, Sit vast kun jotain tapahtuu sit vasta aukee
silmät kun sokeet ihmiset ei suostu näkeen totuut millään.
Stabi - Ei koskaan