Ystävänpäivänä sitä vaan tajuaa kuinka yksin sitä onkaan. Kahdelle ihmiselle pistin, että hyvää ystävänpäivää ja facebookissa toki sellasen "kaikkia rakastavan" päivityksen. Jätkä on yön töissä ja tässä minä kattelen, kun facebook on täynnä "rakastan ystäviäni ja ihanaa viettää teidän kanssa iltaa, jee tässä sitä tajuaa kuinka mahtavia ystäviä on"-päivityksiä. Väkisinkin tuntuu siltä, että on niin yksin. Hei soitti mulle yks kaveri, josta oli ok jättää mut baariin yksin istumaan määrittämättömäks ajaks (joka oli sit tunti..) ja oottaan, että jätkä kerkiää hakemaan mut töistä tullessaan. Täällä kun ei noita julkisia liiku ja n. 15km on ikävä matka kävellä. En oo sille sen tapahtuman jälkeen puhunut eikä se ees tajunnut tehneensä mitenkään tyhmästi. Olisin vastannut sille, jos en olis ollut töissä, mutta takasin en sit saanut aikaseksi soittaa.
Kuta kuinkin kaikki menee päin vittua. Oma terveys yrittää pettää syystä x ja kahdestakin eri kohtaa, työt, taloasiat, työkkäri / kela, lemmikkien sairastelut... Ja kaikki muu pieni siinä sivussa. Tullut niin käsittämättömän paljon paskaa niskaan viimesen vuoden / ½-vuoden aikana ettei hyvä tosikaan. Rahaa on mennyt ihan vitusti enkä ees tajua miten sitä rahaa onkin saatu raavittua näillä tuloilla niin paljon kasaan.
En oikeen meinaa jaksaa. Ehkä tää tästä. On sitä ennenkin noustu.
