Tunteet jyrää mut

Mitähän tässä satuilisi? Torstai oli vaikea päivä, kun kävelin koulusta kotia. En tykännyt siitä fiiliksestä mikä yritti puskee läpi ja sainkin sen selätettyä kotona, mutta kyl siinä matkalla itku tuli. Tuntu niin pahalta. Hirveetä vihaa koulua ja luokkakavereita kohtaan, turhautuneisuutta elämään ja käsittämätön halu päästä pois. No onneks se meni ohitse. Eilen ilta oli paha, kun kattelin yhtä sarjaa koko illan ja tänään oli vaikeeta kun kattelin samaista sarjaa. Mä oon hirveän väsynyt ja itkuherkkä. Mä olen normaalistikin itkuherkkä, mutta nyt vielä enemmän. Tunteet yrittää vyöryä ylitte.

Älä sano, että rakastat mua, tiedän sen muutenkin
Älä sano, että rakastat mua, sillä niin rakastan minäkinSiberia - Älä sano että rakastat mua

Otti koville, kun kysyin jätkältä koska se on muuttamassa täältä pois. Vastaus oli, että heti kun kämppä löytyy. Vähän elin uskossa, että se yrittäs ees löytää jotain (kesä)töitä vähäks aikaa ja muuttas vasta sitten, mutta ei vaan heti. Ajattelin ite alkuun, että hakisin töitä huhtikuusta eteenpäin, mutta totesin, että en halua, kun jätkä on täällä. Halusin viettää sen kanssa aikaa ihan kunnolla ennen kun se lähtee muualle. No se ei ookkaan ihan niin varmaa, että se on täällä. Eli mä homehdun täällä koko kesän ja mikä parasta yksin... Mustahan ei tiedä yhtään mihkä suuntaudun kesän jälkeen. Tiedä vaikka olisin seuraavan vuodenkin täällä homehtumassa kun on loppujen lopuks niin paska keskiarvo.

Musta alkaa tulemaan ihan hyvä tän yksinäisyyden kanssa, jota varmaan oon aiemminkin maininnut. Välillä se puskee lävitte ja välillä mulla on ihan hyvä olla. Mä olen tyytyväinen, kun lukio on ohitte ja enää on kirjotukset ja jotain pikkujuttuja, mutta ei tartte enää joka päivä raahautua kattomaan niitten naamaa ja huomaamaan kuinka niitä ei paskaakaan kiinnosta. Mua vaan ei kiinnostas yhtään mennä ees enää kokeisiin, vaikka kuinka olis ylioppilaskokeita. Voisin vaan olla.

Älä sano, että rakastat mua, tiedän sen muutenkin
Älä sano, että kaipaat mua, sillä niin kaipaan minäkin Siberia - Älä sano että rakastat mua

Ehkä tää tästä. Nytkin itkettää. Tuntuu niinkun joku repis mun sisintä. Oon niin hukassa. En tiedä mitä pitäs tehä eikä tää oo vaan sellasta turhaa panikointia jostain koulusta vaan mä en oikeasti yhtään tiedä mistään mitään. Mä en tiedä mun tulevaisuudesta. Välillä tuntuu, että ei mulla oo ees tulevaisuutta.

Minä keskustelemassa politiikasta? No älä naurata!

Keskustellaampa sitten kuitenkin politiikasta. Lähinnä näistä presidentivaaleista. Ehkä siltä kannalta kuin kaikki muutkin, ehkä ei, koska minähän en tiedä mitä porukka niistä eniten puhuu, mutta vähän olen sivusta seuraillut. Kannattaa muistaa ottaa pilke silmiinsä mukaan lukiessa tätä, koska mä en jaksa vetää tästä niin tärkeää asiaa. Äänestinkö? Jep. Oli huisin jännää piirtää siihen lappuun numero. Ketäkö äänestin? Haavistoa. No miksi? Koska sen ajatusmaailma tuntui olevan lähimpänä mua itseä. Mikä siitä tekee paremman kuin muista? En mä tiedä voidaanko ihmisiä vertailla onko joku parempi kuin toinen. Musta Haavisto ja Niinistö varmasti hoitasivat molemmat pressajuttunsa kunnolla, mutta mä vaan olen itse mieltynyt enemmän Haavistoon. Se ei jotenkin musta ole niin jäykkä kuin Niinistö. Siinä miehessä on enemmän pilkettä mistä minä pidän. Eihän me kukaan voida päättää toisen puolesta mitä äänestetään ja musta on tyhmää, että vannotaan koko sydämmestään jonkun ihmisen nimeen ja sit toista ei voi ees ajatella, koska siinä nyt sattuu olemaan joku pikku juttu.

Dear Mr. President
Come take a walk with me
Let's pretend we're just two people and
You're not better than me
I'd like to ask you some questions if we can speak honestly

P!nk - Dear Mr. President
Miten Suomeen voidaan ottaa homo presidentiksi? Yhtä hyvin kuin voitiin ottaa nainenkin. Mä en ymmärrä tätä meteliä tästä. Musta se on niin turhaa. Ei se vaikuta kehenkään onko se puoliso mies vai nainen ja onko se puoliso jollain tapaa parempi, jos se olisi sitten nainen. Ei. Musta tää on naurettavaa ja se musta on huvittavaa, että ennen vanhaan on arvostettua miehiä. Miehet on parempia kuin naiset ja plaa plaa plaa, joka loppujen lopuksi on musta myös täyttä paskaa, mutta jos kerta on arvostettu miehiä niin paljon niin eikös kahden miehen pitäisi olla parempi kuin yksi mies? Mä en ymmärrä miksi maailman pitää olla nykyään niin totinen ja joku hiilihanko työnnetty perseestä sisään, että ollaan niin kärttysiä.

Ja takaisin aiheeseen yhteen asiaan vannominen. Kun Halosta äänestettiin presidentiksi niin silloin jotkut ihmiset otti turhan vakavasti sen, että ne ei ollut naimisissa, jonka takia jätti äänestämättä tai ainakin näin mä sen ymmärsin jostain, mutta annetaan anteeksi, jos nyt vähän väärässä olen, koska politiikkahan ei mun sydäntäni täytä. Sit on näitä jotka vannoo puolueen nimeen. Miksi? Presidentinvaalit on henkilövaalit eikä mitkään puoluevaalit. Toki mä pienenä päätin, että vihreet tulis oleen mun puoleeni, jos äänestän joskus, mutta sit totesin myöhemmin, että joo toki ajaa ne jotain arvoja siellä mitä mäkin, mutta loppujen lopuksi suurin osa puolueista ajaa samoja asioita eikä kukaan siellä pääse päättämään yksin, joten mennään sillä asenteella kuka tuntuu parhaalle (antakaa taas anteeksi, jos olen tässä(kin) asiassa vähän hakoteillä). Olen kuullut ehkä tyhmimpä pointteja miksi ei voida äänestää Haavistoa. "Se on homo" ahaa.. Mikä huomio. Mä en ymmärrä miksi tää asia pitää nostaa esille. Kaikillahan on oikeus tasa-arvoon ja en ymmärrä miksei se nyt sitten tule esillä tässä asiassa, kun Suomeen harkitaan uutta presidenttiä. Eikös ne teot puhu puolesta? Sitten on näitä "Se on väärästä puolueesta". No mitä sitten, jos sen mielipiteet muuten kolahtaa täysillä just suhun?

What kind of father would take his own daughter's rights away
And what kind of father might hate his own daughter if she were gayP!nk - Dear Mr. President

Miten reagoisit jos jonain päivänä oma lapsesi tulisi sanomaan "Äiti / isä... Mulla olisi vähän kerrottavaa. Pidän tytöistä / pojista."? Mä varmaan alkuun hämmentyisin, jos en olis huomannut sitä aiemmin, koska kaikki mitkä tulee yleensä yllätyksenä hämmentää, mutta sit se olis mulle ihan ok. Ei se tekis mun lapsestani mitenkään parempaa tai huonompaa kuin joku muu. Se olis edelleen mun lapseni, josta olisin ylpeä! Muistaisin aina kertoa edelleen kaikille kuinka se otti ensi askeleensa, sanoi ensimmäisen sanansa, kun se söi ensimmäisen kerran itse ja sadat muut kerrat, kun se mun oma lapseni oli maailman paras! Mulla ei ainakaan olisi sydäntä sanoa lapselleni "Sä et ole enää mun lapsi, koska oot tollanen", koska ei se lapsi oo tehnyt mitään väärää. Se on vaan oma ittensä ja sitähän mä arvostan, että on juuri sellainen kuin haluaa ja tuntee olevansa.

Mä en usko siihen, että vannotaan täysillä yhden asian nimeen. Pitää olla avarakatseisempi. Nähdä hyviä ja huonoja puolia, esimerkiksi absolutismi. Musta täysi absolutismi ei oo koskaan hyvästä, paitsi niillä jotka on joskus ollut riippuvaisia siitä aineesta. Jos kieltää iteltään kaiken ja yks on vähän hyväksyttävämpää kuin muut niin siihen yhteen on helppo eksyä ja musta on muutenkin parempia suhtautua asioihin vähän hyväksyvämmin. Toki mä arvostan niitä, jotka pystyy olemaan täysin raittiita, mutta musta ennemminkin se kohtuus kaikessa on tärkeää. Mutta eiköhän tää mun aiheeni oo kokolailla tässä tältä päivältä. Ehkä huomenna voisin jakaa ajatuksia taas viikonlopustani.

Jos nyt tän tekstin innoittamana haluaa vilkaista jotain presidenttiehdokkaitten saavutuksista niin suosittelisin tätä linkkiä. Nuo tiedothan on otettu "Kansanedustajat 1907"-palvelusta, joten ihan faktatietoa ovat eikä niitä turhia mitä pitkin nettiä liikkuu missä ei oo kummankaan saavutuksia kunnolla vaan mollataan aina toista.

Luetun ymmärtäminen ei tainnut olla kymppi ala-asteella

Mä oon niin väsynyt. Sen lisäksi, että oon tällä viikolla herännyt joka yö 4-5välillä ja ollut sit sen jälkeen valveilla ½-2h ei oikeen auta siihen, että mun kaikki henkiset ja fyysiset voimavarani on mennyt siihen, että oon vaan tapellut omien ja rinnakkaisluokkalaisten kanssa. Mä en ymmärrä mikä vittu siinä on niin vaikeeta lukea, mutta ei, kun sitä tekstiä pitää tulkita vähän niinkuin itseä huvittaa. Ei mua se haittaa, että "en saa sitä mitä haluan" vaan se, että mä oon yhtä merkittävä kuin roska, jonka mielipiteillä ei oo mitään arvoa. Luonnollisestihan mä olen kaiken pahan alku ja juuri, kun pystyin sanomaan, että musta on väärin, että mua ja parasta luokkakaveria kohdellaan epätasa-arvosesti. Mut sitähän se on. Jos kerrot miltä ittestäs tuntuu niin saa paskaa niskaan, koska yrität louta koko penkkaripäivän yms. Vitun idiootit. Tän takia vihaan yrittää ees puhua niille. Kerron toki asiat liian jämäkästi ja niitä vituttaa, kun oon oikeessa. Sit ne kääntää asiat mua vastaan ihan totaalisesti, koska ei voi myöntää olevansa väärässä. Loppujen lopuks se keskustelu loppu siihen kun totesin, että en jaksa enää vääntää enkä kommentoi mihkään mikä ei oo osotettu mulle suoraan.

Aamusta mua ärsytti mennä kouluun, kun kelailin vaan noita luokkakavereitani / rinnakkaisluokkalaisia ja niitten kanssa tappelua. Eilen ilta oli ihan hirvee ja ahdisti ihan hirveästi. Oikeastaan tää koko viikko on ollut ihan sukasta. Niin turha viikko. Mulla piti olla viikonloppuna elämää ees ihan hitusen, mutta sit ei ollutkaan, kun kaveri jäi armeijaan kiinni. Sen ei alkuun pitänyt jäädä, mutta sit se joutu jäämään sinne. Otti vähän päähän. Ei se kaveri, vaan yleisesti harmitti, että se joutu jäämään sinne, kun ei olla n. 2kk nähty kunnolla. Sit jätkäkin on kiinni tän viikonlopun ja paras likkakaveri tekee muuttoo. Oon vaan koko viikon läskistynyt kotona.

Jätkä sano, että on armeijasta lomilla kun meijjän vuosipäivä on. En tosin ihan tiedä saako tätä laskea vuosipäiväksi milloin tulee 4vuotta täyteen, kun kuitenkin oli toi ½vuoden tauko. Mut kiva juttu joka tapauksessa, että sen pitäis ehkä olla lomilla.

Niin tavallisen tylsää

Eipä tänne mitään maailmanluokan katastrofeja oo iskenyt, vaikka oonkin ollut aivan luvattoman hiljanen. Suurin syy siihen on, että mun elämäni on aivan liian tylsää. Kävin viikko sitten taas jutustelemassa psykolla ja opolla. Opo oli kauheen tyytyväinen, kun tiedän mihinkä haluan. Sit psykolla sovittiin uutta aikaa ja vilkasin sit puhelinta ja totesin, että ex parhaan luokkakaverin kuolemasta tulee tällä viikolla 2vuotta. Sit sitä siinä puitiin ja sitä aiemmin puitiin mun nukkumista. Opolle sanoin, että nukun tosi huonosti ja se sano mun näyttävän virkeelle. No hyvä juttu, että ees näytän, kun ei todellakaan tuntunut siltä.

Aivan käsittämätöntä. Siitä on jo niin kauan. Kaks vuotta. Kaks vuotta siitä, kun panikoin koulussa, että missä se on, mitä on tapahtunut ja niin ees päin. Sit se löyty kuolleena. Oli hautajaiset ja se mieletön ikävä, joka kalvaa välillä edelleen. Muistan kuinka itkin niin kauan ja niin paljon. Edelleen se tuntuu pahalta, mutta paremman puolella jo ollaan.

Oon taas nähnyt aivan järkyttäviä unia enkä saa kunnolla nukuttua. Oon parina viime yönä herännyt keskellä yötä enkä sit nukahda kunnolla. Viime yönä pyörin kaks tuntia ja sitä aikasempanan tunnin.. Ihanan riemastuttavaa. Sit illalla ei meinaa nukahtaa, vaikka väsyttäis kuinka ja aamulla sit väsyttää aivan järkyttävästi.

Hurjan jännää viikonloppu

Mitäs mun viikonloppuuni? No ensinnäkin ne kaverit (= kaksi kaveria, joista toinen jätkä), joiden kanssa vietän useimmin pitkiäkin aikoja oli jossain huitsin vitussa eli suomeksi jätkä oli armeijassa ja kaveri oli sit liian kaukana ryyppäämässä. Viikonlopun aikana oon katsonut kaksi vanhempaa leffaa (taisivat olla vuosilta 1973&1985), jotka molemmat kesti n. 5h. Perjantaina katsoin yhden 5h:n leffan kokonaan, viestin kaverille ja vaan olin kotona (= datasin). Lauantaina katoin puolet siitä toisesta leffasta, viestin vähän kaverin kanssa, datasin ja kävin pienen lenkin yöllä nauttien pakkasesta ja sunnuntaina sinäänsä yllättävää, että etsin jopa yhden kaavan (mihkä meni jopa ½h) ja sitten seuraa hurjaa jännitystä ja elämääkin jännempää tekemistä eli katsoin loppuun sen leffan, viestin vähän kaverin kanssa ja sit enemmän ja vähemmän datasin päivän aikana. Illasta sitten ennen nukkumaan menoa vähän sarjakuvia, pari tuntia pyörimistä ja aamulla aivan törkeä väsymys. Eiks ollut huisin jännä viikonloppu? Ja musta tuntuu, että tää maanantai on aika saman tapanen. Jokohan sitä ihmiset alkaa ymmärtämään miks en tykkää kertoa kuulumisiani?

Lauantaina mennä taapersin tosiaan tunnin lenkin pakkasesta ja nautin siitä pakkasesta, mutta ihanaa pakkaslenkkiä varjosti yksinäisyys, ikävä ja viha. Pyörittelin lähes sen koko lenkin ajan sitä kuinka yksin oon, kuinka mulla menee koulussa & koulu ihan päin persettä ja kuinka en enää ees halua puhua kuin max 3luokkalaisen (joista 2rinnakkaisluokkalaisia) kanssa. Mä niin vihaan tota koulua. Kuka sanoi, että lukio avaa ovia? Ja vitut, jos olisin ollut rohkea ja päättänyt, että mä en tartte mitään turhaa ylioppilaslakin reuhkaa päähäni (koska ihan oikeesti en tee sille mitään) niin mulla olis voinut olla paljon parempi koulupaikka, uusia kavereita, jotka ees puhuis mulle ja oikeasti koulutus mistä mulle olis hyötyä ja mitä tykkäisin opiskella, mutta ei, en lähtenyt. En halunnut jättää jätkää ja sen kavereita, entistä parasta luokkakaveria (kaipaan sua vieläkin! Kohta siitä on jo kaks vuotta, kun lähit pois...) sekä parasta likkakaveria tänne ja se taiskin olla mun suurin syy miks en lähtenyt. Mä tein tyhmän ratkaisun silloin. Mulla olis saattanut olla viimesen kolme vuotta hyvä olla., mutta onneks se on vaan turhan päivästä jossittelua, joten todennäkösesti se ei olis auttanut mitään.

Musta on suorastaan naurettavaa, että oon just (no joo, kohta vuos sitten) täyttänyt kaheksantoista ja jos jätkä ja tuo yks kaveri on jossain muualla niin mun viikonloppuni menee tasan kotona. Kuinka moni 18v menee klo 22.00 nukkumaan (jos vaan saisi nukuttua....) lauantai-iltana? Ja perjantai-iltana. Toisaalta kuinka moni on yleensäkkään kovin yksin sillon? Pitäsköhän repästä joskus ja lähtee vaikka Tampereelle tai Helsinkiin kattoon yöelämää, kun tietää, että noi molemmat on jossain hukassa. Sillon mulla olis hetkellisesti elämää ja ihan liian paljon turhaa ajoo sen takia, että ees näkisin ihmisiä.

Ei ketään voi pakottaa haluamaan apua

Sisänen hengenpelastajani potkittiin maahan ja sille todettiin, että haista vittu, anna muitten pilata elämänsä. Laitoin sille kaverille viestiä, joka oli täynnä tunnetta: "sä oot mulle liian tärkee ihminen vihattavaks enkä mä muutenkaan haluais työntää sua kokonaan pois". Sit pyysin siinä anteeks omaa käytöstäni ja yritin antaa sille kaverille mahollisimman paljon tilaa. Vastaus oli jotain, että ihan miten ite haluut ja olis kyl kiva vaihtaa kuulumisia, mutta hänen elämänkatsomuksensa nykyään on seksiä, huumeita ja rokken rollia ja ilmoittele ajoissa, että et osu johkin "pää täyteen"-bileisiin. Mun sisäinen hengenpelastajani sanoi, että toi ihminen on mulle liian iso pala purtavaks ja mun itsesuojeluvaistoni sanoi mulle, että pysy kaukana siitä, koska mä tiedän kuinka helppo mut on houkutella käyttämään, koska mua on omalla kieroutuneella tavalla aina kiinnostanut huumeet. Tosin tän takia pyrin pysymään huumeitten käyttäjistä kaukana, koska oon vakaasti sitä mieltä, että voin pilata elämäni ihan jollain muullakin ja ihan tahtomattakin. Joku viisas on joskus sanonut, että pilvi on portti vahvempiin huumeisiin ja kyl mä olen tän kanssa aikalailla samoilla linjoilla. Ehkä ihmistä ei voi auttaa, jos se ei halua apua. Ei sitä voi pakottaa.

Feel your every heartbeat
Feel you on these empty nights
Calm the ache, stop the shakes
You clear my mind
You're my escape

Skillet - Better than drugs

En polta, en juo enkä käytä huumeita - yleensä. Viime syksynä olen polttanut jokusen tupakan ja alkoholista en pidä. Join 2 vai 3vuotta sitten kunnon ouzo-kännit, jossa jätkät jäi kakkoseks kun vetäsin yksi ylin puolet 0,7l pullosta ja neljä jätkää joi sit keskenään sen lopun mitä jäi. Sen jälkeen mulle ei oo mennyt oikeastaan enää mikään alkoholipitonen alas ilman yökkäysrefleksiä. Jotain drinkkiä joskus maistoin, mikä oli ihan jees, kun tosiaan vain maistoi. Mä voin maistella muilta alkoholia, mutta aika monista kieltäydyn jo pelkästään hajun perusteella ja esimerkiksi kaljan hajusta mua alkaa särkemään päätä. Toi onkin mun ainut kerta, kun olen vetänyt kunnolla ylitse. Sitä ennenkin mua oli hyvin vaikea saada juomaan, koska en tykkää oikeastaan mistään ja nykyään en tykkää mistään missä maistuu vähänkään alkoholi. Oon kyl pienempänä maistellut, mutta mä olen ollut se 12vuotiaasta (jos en 11v) asti, joka on huolehtinut kaveri(t) kotio ettei ne oo jäänyt mihkään heitteille. Mun kaveripiirini on aina ollut mua 2-5vuotta vanhempi, joten välillä mua ihmetyttää, että miten mä olin se, joka aina huolsi kotio.

You're better than drugs
Addicted for life
Skillet - Better than drugs

Hylkäsin laihdutuspäätöksen ainakin vähäksi aikaa, koska totesin, että mussa pitää olla ees hitusen ylimäärästä kun joskus saatan muuttaa omilleni, koska huomasin joululomalla ollessani jätkällä koirien kanssa, että en tee ruokaa kun oon yksin enkä muutenkaan syö kunnolla. Jos tässä nyt iskee kauhea laihdutusfiilis niin sit, mutta ajattelin nyt vain keskittyä vähän katsomaan mitä turpaani tungen.

Sisältäni kumpuaa hengenpelastaja

Jäätävää. Tästä on taidettu joskus ennenkin keskustella.

Otin yhteen reilu vuos sitten kaverin kanssa, joka tiesi musta about kaiken. Kritisoin sen huumeitten käyttöä ja painotin sitä, että pilvi on portti vahvempiin huumeisiin. Nythän se sit vetää vähän mitä sattuu. No se haukku mut silloin lyttyyn. Olin maailman kamalin ihminen, koska en hyväksynyt sen käyttöö ja halusin auttaa sitä (eihän hän tarvitse apua).

Käsin kosketan hetkee, maistan biittii, se ei oo letkee vaan uskomaton.
Yöt täytän showpainilla. Mä poistan murjotuksen lainilla.
Ruger Hauer - Täällä

Kun täytin 18v eli reilu ½vuotta sitten niin se pyysi multa anteeks kuinka mulkvisti on ollut mua kohtaan. Mulla ei ollut sen numeroa, joten kysyin, että kukahan se on. Tais tuntua silloin, että siltä anteekspyynnöltä meni vähän pohja. Sen jälkeen en oo kuullut siitä mitään, vahingossa saattanut törmätä kaupassa pari kertaa, mutta ei se ees meinaa morjestaa mulle. Sen mukaan olisin ihan kiva tyyppi, jos en olis sen silloisen (nykyään entisen) parhaan kaverin kanssa. Ja varmaan, jos en haluais auttaa sitä ja musta olis ok pilata elämänsä huumeilla. Sillä oli niin suuret suunnitelmat. Se halus niin paljon ja olis valmis tekeen sen eteen. Sit kaikki meni vituiks.

Mut sen tietää hän, on matka Kalliosta Eiraan pitkä Frankk.
Joten pistäthän jalkaa toisen eteen. Mitä sopulit tekee? Ne juoksee mereen.
Ja ku aamu koitti, mä tappelin lakii, ja laki voitti.
Ruger Hauer - Täällä

Eilen illalla se sitten soitti mulle. Tosin vahingossa. Se kyseli yhtä kaveriaan ja mä en alkuun ees tunnistanut sen ääntä. Jotain etäsesti tuttua siinä äänessä oli ja taustalla soi tosi tuttu biisi (Ruger Hauer - Täällä, jonka kuuntelun lopetin, koska kaveri sano ton kaverin kuuntelevan sitä), jotenkin se tuntu niin tutulle. Aloin sit miettiin ja juoksin jätkän puhelimeen ja katoin sen numeron. Jätkän kaveri kyl yritti sanoo mulle, että olisithan sä sen äänen tuntenut, johon sanoin, että se oli niin tukka täynnä, että en. Sit se olikin sen kaverin numero. Järkytyin, koska se vaihto numeronsa ja kaikille muille se ilmotti uuden numeronsa, mutta mulle ei. Olin ihan varma, että se on poistanut mun numeron enkä koskaan kuulis siitä yhtään mitään ainakaan puhelimitse. Sit se soittaa mulle. Edelleen toki vahingossa, mutta soitti, joten sillä on pakko olla mun numero.

Jotenkin nyt ahdistaa. Haluaisin auttaa sitä. Haluaisin niin paljon, mutta en tiedä jaksanko enkä tiedä päästäiskö se mua niin lähelle, että pystyisin tekemään yhtään mitään sen eteen. Sisänen hengenpelastajani yrittää pyrkiä pintaan.

Katsaus viime vuoteen

Taas uus vuos ja taas uudet kujeet
taas suuret teot ja kans suuret puheet
Cheek - Taas askeleen edellä

Jee, tosi jännää. Vuoden eka postaus ja vuosi on juuri vaihtunut sekä kaikkia on niin huisin hienoa! No ei kyllä todellakaan ole..

Olin ensimmäisen kerran jossain muualla uuden vuoden kuin kotona. Virhe. Tää uus vuosi ei ollut mitenkään ihmeellinen, mutta joo ihan kohtuullinen. Ainakin vielä illasta ja nukkumaan mennessä. Siinä vaiheessa kun jätkä alko oksentaan yöllä juomisen takia niin tää uus vuosi menetti sen kaiken hyvyytensä. En nähnyt ees kunnolla raketteja. Tosin en kyl niitä välttämättä olis kaivannutkaan. Olisin kuitenkin halunnut ees jotain fiilistä siitä, että vuosi vaihtuu. Olisin halunnut myös sillon joskus joulusta jotain fiilistä, että on joulu, mutta sekin jäi saamatta. Mä en vain ole juhlaihminen.

Koska itsetutkiskelu on kivaa niin otetaan sitä suuremmassa mittakaavassa ja mietitäämpä koko kulunutta vuotta. Ensinnäkin varmaan eka puolikas vuodesta meni panikoidessa, kun jätkä(t) lähtee armeijaan ja jätkästä tuli ex. Siinä sivussa sitten Haamukin otti yhteyttä jokusen vuoden tauon jälkeen ja sit syksystä lakkasin pitämästä siihen yhteyttä, koska sitä ei tuntunut kiinnostavan (22.10. viimeisin kuuleminen edelleen eikä mitään joulu- tai uuden vuoden toivotuksia). Kesällä ollessani töissä sain oikein kivan työkaverin, jota kävinkin jopa morjestamassa jokusen sadan kilsan päässä. Siihen oon edelleen pitänyt yhteyttä sillon tällön ja vaihdellaan kuulumisia.

Naama ku pylly ja rumenen vuosi vuodelt
Ei auta vaik hyllys jokainen Lumenen uusi tuote
Ja vaik, juon ja sekoilen ni en saa ikinä turpaan
Vaik' on kuono hevosen, daa dirlam vitun daa 
Narcotic - Rumat vs. Kauniit

Sit se niin paljon pelätty syksy ei oikeastaan ollutkaan niin hirveä ja aloin taas käydä juttelemassa. Toki siinä meni oma aikansa tottua siihen yksinäisyyteen, vaikka se aika usein on ihan perseestä niin sen kanssa silti pystyy elämään. Yleensä. Toki välillä tulee sellaisia "YÄÄ! EN TAHDO ENÄÄ ELÄÄ!"-kohtauksia, mutta suurimmaksi osaksi mä olen hyvällä ajatusmaailmalla. Mulle on ollut tosi tärkeetä se, että oon saanut mun päiviini jonkunlaisen rytmin, vaikka yleisesti ottaen vihaan säännöllisyyttä kaikessa.

Ehkä se maata mullistavin asia ihmissuhde puolella oli se, että ex:stä tuli taas jätkä eli palattiin yhteen enemmän ja vähemmän riitaisten syiden aikana (vai seurauksesta). Yks parhaista kaverijätkistä kysy, että miten meillä on mennyt, johka sain todettua "no x on ollut tässä koko ajan armeijassa", että niinkin hyvin. Mä ootan aina niin kovasti, että jätkä on lomilla ja sit nää lomat on aika usein aika perseestä, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä ja ainakin silloin kun se juo. Aamulla kerkesin skitsoomaan jo sille, että pitääkö aina juoda yli ja plaa plaa. Ihmekkös, että vähän ärsyttää, kun nukuin 3h kunnolla viime yönä ja sit tuo alkaa oksentaan. Sit kun tiedän (ja sekin tietää), että kun herään kunnolla niin en saa nukuttua eikä mun ollut enää mitään järkee yrittää ees nukkua, kun nukkuminen oli kuin pätkätyöläisen työt ja näin koko ajan painajaisia, jossa muuten Haamukin juoksi ainakin yhessä.

Nytpä pitäisi sit kohta puoliin aloittaa se dietti. Paino näytti eilen 64kg ja siitä kun sais ainakin sen viis kiloo pois niin olisin onnellinen, mutta ehkä mä sit vasta kun koulu alkaa. Kohta potkin tuon jätkän myös tolta sängystä ylös "Mehän helvetti lähetään nyt lenkille"-asenteella. Omapa on moka, jos on pää pipi eikä huvittas tehä mitään. Minähän en siitä suostu tän enempää kärsimään, kun jo nukkuminen vietiin ja itellä on väsymyksen takia huono olo.