Oon pitänyt todellista hiljaiseloa blogista ja yleensäkin tietokoneella istumisesta. Työt on vienyt niiiiin paljon aikaa. Olokin on ollut sen mukainen, kun väsyttää aivan liikaa välillä. Vähän katselin blogia, että en oo täällä maininnut saaneeni koulupaikan. Lähden reilun viikon päästä aivan eri paikkakunnalle. Vähän jännittää miten siellä lähtee menemään, mutta vielä enemmän jännittää muuttaminen. Vielä yksi asia on, joka on aiheuttanut pään vaivaa. Jätkä. Meillä tulee olemaan parisen tuntia välissä, joka tuntuu aivan mahdottomalta, koska oon nyt ollut huhtikuulta joka yö oikeastaan jätkällä. Mitäs nyt kun nähään ehkä kerran kahessa viikossa parin päivän ajan, jos sitäkään? Miten pystyn ite sopeutuun tähän? Saa nähä missä oravan pyörässä sitä ite on. Ei todellakaan mikään mun lempparitilanteeni enkä tiä oikein jaksaisinko ees yrittää jotain kaukosuhdetta. Niistä kun mulla ei itsellä ole mitään valoisinta kuvaa.
Sit voitaisiin ottaa pätkä Haamusta. Katselin myös tätä, että en oo maininnut nähneeni sitä kesäkuun alussa. Näin sen itseasiassa kaksikin kertaa ja höpöteltiin niitä näitä, jotain mun ylioppilaskuvista ja sellaista aivan turhan päiväistä. Sit en kuullutkaan siitä varmaan puoleentoista kuukauteen mitään, kun en ite lähtenyt tervehtimään ja sillä oli muutenkin menoa, jonka tiesin jo etukäteen. No sit sen menot loppu ja se oli taas elävien kirjoissa, joten se soitti mulle? Olin aivan kysymysmerkillä kun huomasin aamulla, että vieras numero oli soittanut ja sit kaivoin sen numeron esille ja sehän se oli. Sit soitin sille itse illasta takaisin ja se sanoi, että oli vaan koittanut olinko hereillä ja "kun ei susta oo kuulunut eikä näkynyt". No joo herralla nyt sattumalta oli sellaista menoa mihinkä en halunnut osallistua millään tavalla, joten kovin yllättävää, että ei oo kuulunut.
No joo. Ei täällä mitään maata mullistavaa ja pitääpä taas alkaa valmistautumaan töihin, joten tässä nyt merkki siitä, että kyllä tässä elämässä vielä porskutetaan ja hyvillä voimin!
