raha, raha, raha... 2

Money, money, money
Must be funny
In the rich man's world
Money, money, money
Always sunny
ABBA - Money, money, money

Joo tiedän, raha pyörittää maailmaa ja maailma pyörittää rahaa. Raha on tärkeää, että elintaso säilyy ja plaa plaa plaa.. Mutta se on kuitenkin vaan rahaa? Vähän niinkuin koulukin vaan määrää suurin piirtein koko tulevaisuuden. Ne on kuitenkin VAAN raha & koulu(tus).

Miksi aina pitää miettiä rahaa? Joo toki laskut pitää maksaa ja pitää laskea mihin rahat riittää yms. Mut ei, ei ihmiset elä rahalle vaan rahalla. Sitä voi käyttää, sitä voi säästää. Sillä voi tehdä mitä itse haluaa, pyyhkiä vaikka perseensä seteleillä jos se tuntuu hyvältä.

Mua vaan jotenkin vihastuttaa tää nykymaailman rahakeskeisyys. Ei raha tuo onnea. En mä ainakaan olisi onnellinen yksinäni miljoonilla rakennuttamallani uima-altaalla tai jumalattoman isossa kartanossani. Ei ihmiset saa ostettua rahalla onnea (saati sitten rakkautta), koska ihmiset ymmärtää tämän?

Raha sitä, raha tätä. Koska saan ne rahat sulta mitkä oot velkaa? Mikä kiire on jollain vaivasilla euroilla? Toki ymmärrän sen, että lainaamansa rahat haluu takaisin, mutta mikä kiire? Toki jos se jonkun lasku on siitä parista eurosta kiinni, niin ehkä sitten haluaa saada ne rahat.

Sit jos sanotaan, että sun ei tartte maksaa enempää, niin miksi niitä rahoja kerjätään sitten jollain muulla tavalla takaisin? HEI! SE ON VAAN RAHAA! On hienoa, että antaa lainat anteeks. Sitä mä oikeasti arvostan, että voidaan sanoo "Hei, ei sun tartte maksaa. Ei sillä oo väliä."

Saman toistoa, mutta kertaushan on opintojen äiti.

pitkä tikku ja menneisyys

Menneisyys liikaa painaa
sulkee silmät kuivuneet
päästä minut maailmaasi
kannan sinut vuoteeseen
oveton huone sisälläsi
et löydä vapauteen
Uniklubi - Menneisyys

Joskus tulee niitä päiviä kun menneisyys alkaa kummittelemaan. Miten niinä päivinä pitäisi toimia? Millä voisit hukuttaa menneisyytesi sillä hetkellä? Lähteä juoksemaan? Huudattaa musiikkia, jos meteli hukkaisi ajatukset? Kirjoittamalla? Mitä jos nuokaan eivät auta, mitä silloin pitäisi tehdä? Toki eihän menneisyyttään saisi kieltää, mutta se olisi niin paljon helpompaa välillä. Menneisyytensä kanssa vaan pitää oppia elämään.

Välillä mietin menneisyyttäni. Onko se todella ollut minä joka on tehnyt mitä on tehnyt? Onko ne oikeasti tapahtunut? Välillä vaan tuntuu, että olisi kuvitellut kaikki, mutta sitä se ei ole, koska
a) päiväkirjat siltä ajalta
b) kaveri joka tietää / on kokenut samat jutut siltä ajalta

Välillä ihan oikeasti tuntuu, että olenko elänyt vain jossain mielikuvitusmaailmassa. Jotkut aikakaudet omasta elämästäni tuntuvat vaan niin järjettömiltä. Tuntuuko sinusta välillä tältä, että olisit kuvitellut kaiken vai pidätkö minua nyt ihan sekopäänä (mielessäsi pyörii ajatus "mitä tuo muijja horisee")?

Välillä taas alkaa ajattelemaan, että ottaisi yhteyttä "mielikuvitusmaailman" henkilöihin. Onko kannattavaa ronkkia menneisyyttään pitkällä tikulla? Koittaa tikulla jäätä? Pitäisikö sen antaa olla sitenkä mitenkä se silloin jäi?

sekametelitunnesoppa

Kaikki ihmiset haluavat olla haluttuja, mutta mitäs sitten, kun esimerkiksi tyttönä olisit tilanteessa jossa kaksi jätkää haluaa sinut? Unelmoiko kuinka moni ihminen tilanteesta, että hänestä tappeltaisiin? Ehkä se jossain haavemaailmassa tuntuu hyvälle, mutta voin kertoa ihan kokemuksesta, että se tuntuu paskalta. Se satuttaa kaikkia osapuolia.

No sit yks aamu heräsin ja aattelin,
Et tänää on oikee päivä Veeraa ulos pyytää
Mä laitoin hiuksiin geelii, kainaloon deodoranttii
Ja olin valmis vaikka aivot pistiki hanttiin
Mut en kuunnellu niit vaan kuuntelin sydäntäni,
Olin varma et illal Veera oli vierelläni, lähelläni
Harhakuvitelma - Ville & Veera

(Saattaa sisältää juonipaljastuksia tai vääränlaisia tulkintoja) Katselin True Bloodia jätkän kanssa tänään. Se on jotenkin niin herttainen, kun Sookie ja Bill on yhdessä, mutta sitten se vamppyyrijätkä joka johtaa sitä Billiä (piti nimi sanoa niin nopeasti) havittelee sitä Sookieta (ja juottaa vertaan sille ja sit se Sookie alkaa tunteen seksuaalisia haluja sitä jätkää kohtaan). Se on omalla tavallaan niin herttasta, että on haluttu, mutta ihan näin todellisesti se ainakin mun kokemuksen mukaan tuntu aivan järkyttävän pahalle. Tosin tota veritemppua en oo saanut kokeilla, mutta en usko, että se toimii :D
Sen vamppyyrijätkän nimi on muuten Eric..

Tosin kyllähän noihin "kaksi jätkää tappelee yhdestä tytöstä" (tai kaksi tyttöä tappelee yhdestä jätkästä)-tilanteisiin vaikuttaa kovasti se kuinka paljon on tunteita ja ketä kohtaan ja kenellä on tunteita. Jos kaikki kolme on aivan jumalattomassa tunnesotkussa (tyttö ei tiedä kummasta pitää enemmän ja pojat molemmat rakastaa tyttöä), niin sillonhan se tuntuu vielä enemmän perseelle, kun sillon, että tytöllä ei oo mitään tunteita sitä "ulkopuolista" jätkää kohtaan joka tunnustaa tunteensa. Silloinhan sen ulkopuolisen pystyy vähän niinkun vaan työntää ulos ja sanoa "ollaan vaan kavereita, jookos?"

Toki joo pitäähän tuollaisiin suhtautua avoimesti, sehän on kokemus (yhtä kokemusta rikkaampana). Jos multa joku kysyisi haluaisinko kokea ton kokemuksen vielä kolmannen (vai neljännen) kerran, niin sanoisin "Kiitos ei". Tiedän jo, että se tuntuu paskalle eikä mulla oo mitään tarvetta todistaa sitä "kolmas kerta toden sanoo", että se tuntuu edelleen pahalle. Voiko tuollaiseen koskaan tottua? Itse ainakin uskon, että sen asian oppii kerta kerran jälkeen selvittämään ittensä kanssa paremmin.

Kuinka pitkään tuollaiset asiat kalvaa sisällä? Mielestäni se riippuu aivan täysin siitä kuinka paljon on tunteita ja ketäkin kohtaan. Jos on vähän tunteita, niin siitä pääsee helposti yli, jos on paljon tunteita, niin siinä menee ihan vitun kauan. Se voi olla asia mistä ei oikeasti koskaan pääse kunnolla yli. Aina välillä hiipii mieleen, että valitsiko oikein vai väärin.

Lähdin sitte kohti kouluu,
Olin varma et tänää homma edukseni hoituu
Sit mä näin Veeran, menin sen luo ja sanoin;
"Mä haluun sut rakas", mä sen edes sanoin
Se katto mua pitkää ja kävi nauramaan.
Sano et ei liiku luusereiden kaa
Harhakuvitelma - Ville & Veera

Silti olen sitä mieltä, että tunteistaan pitää puhua, vaikka se toinen olisi varattu. Sillonhan avaat mahdollisuuden itelles saadan sen jota oikeesti rakastat koko sydämmestäs. En siis usuta lähteen kokeileen tätä jos on yhtään epävarma tunteistaan, mut jos oikeesti tuntuu siltä, että vois jopa rakastaa sitä, niin sitten ehdottomasti! Tosin siinä pitää varautua siihen, että se toinen nauraa päin näköö ja sanoo "Hei eks sä huomaa, että seurustelen?" mutta sillon se toinen tietää, että välität siitä. Enkä itse ainakaan oo kenellekään nauranut päin näköö, tehnyt vaan jonkun armottoman jähmettymisen tietämättä yhtään mitään mitä sanoisin. Vastannut vaan jotain yhtä älykästä "Aa. Okei."

ihmisten tulkinta

Mietiskelin tässä nyt ajan tapoksi koneella, kun netti on taas paska (olen sitä yrittänyt saada kaksi tuntia toimimaan), että kuinka helppo ihmisiä on tulkita. Kaikki edellä mainittu tulee olemaan vaan omia kokemuksia eikä mitenkään tieteellisiä faktoja. Niinkuin kaiken tässä blogissa, niin tarkoitus on saada teidät lukijat ajattelemaan näillä kysymyksillä. Joten käyttäkäähän aivojanne.

Jotkut ihmiset kertoo todella paljon ruumiin liikkeillä, tosin eläimethän nyt elehtii tälläin enemmän, mutta myös ihmisistä huomaa sitä. Myös ilmeet kertovat todella paljon. Tosin kaikki tuntuu olevan hyvin ihmiskohtaista. Joittekin ilmeitä (tekoja, haluja yms.) on paljon helpompi tulkita kuin toisten.

Vihaisuus on hyvin helppo huomata ihmisistä. Tuima ilme, ovien paiskominen, huutaminen ja muu kaikille tuttu ärsyyntymisen purku. Osalla ihmisistä myös ruumis on jännittynyt niinkuin oltaisiin valmiita tappeluun (valmiita hyökkäämään), valmiita vetämään turpaan. Jotain alkukantaista tuo viha.

Ilmeet. Kuinka hyvin sinä tulkitset muiden kasvoista ilmeitä / tunteita? Jotkut näyttävät hyvin selkeästi tunteita ilmeillä ja niitä on hyvin helppo tulkita, mutta tunnistatko joittenkin vaikeampien tulkittavien ihmisten ilmeistä tunnetiloja? Pystyykö vihaisuuden näkemään kasvoilta? Entä iloisuuden? Haluamisen? Surullisuuden? Häpeämisen? Tuskastumisen? Mustasukkaisuuden? Onnellisuuden?

Entäs seksuaaliset halut? Huomaatko sinä niitä muista ihmisistä? Tätä voi olla hyvin vaikea tulkita jos tytöt ovat vain tyttöporukassa ja pojat taas poikaporukassa, mutta tytöt ja pojat sekaisin ollessa sitä huomaa. Omasta mielestäni käytöksestä tämä huokuu todella paljon, mutta myös ilmeistä näkee. Jotkut katsovat hyvin leikittelevästi "mentäskö vähän?" ja jotkut taas niinkuin asia olisi jotenkin tosi hävytön ja sitä ei saisi edes ajatella. Itsestäni ainakin huomaa, että jos ajattelen jotain seksijuttuja, niin saatan alkaa huokailemaan normaalia enemmän tai "haukkoa" välillä henkeä tai sitten saatan alkaa kihertelemään itsekseni.
Käytöshän on aika avain asemassa tässä ja kaikista helpointen tulkittavissa -> käden laskeminen reidelle, seksiin suuntautuvat puheet yms.

Omasta mielestäni olen aika helppo tulkittava kokonaisuudessaan. Jännitän helposti koko kropan tilanteissa joita jännitän tai ne ovat muuten vaan ahdistavia. Ilmeitäni ei todellakaan ole vaikea tulkita, esimerkiksi kun olen hyvin vihainen saatan vetää naaman aivan kurtussa ja silmät ovat sirillään & tuimat sekä suu on pienenä viiruna. En välttämättä puhu mitään, mutta murisen sitäkin enemmän. :D Eli sanoisin, että vihaisuuteni on hyvin helppo huomata.
Onko sinua helppo tulkita?

valheita, valheita, vain pieniä valheita..

Mä en oikeasti ymmärrä ihmisiä. Valehteluhan on tosi helppoa, kaikkihan sitä tekee, mutta miksi ihmiset valehtelee? Kuinka vaikeaa on kertoa totuus? On se vaikeaa, tiedän sen, mut silti se totuus kuitenkin on parempi kun valheet. Mitä pisemmälle pitkittää valheilla sitä vaikeammaksi tulee kertoa totuus.

Jos olisin hokari..

mutta kun en ole, mutta ei se mua estä julkasemasta mun teräviä hokarianalyysejäni. Pohdiskelin tätä eilen mesessä erään tutun kanssa ja ajattelin, että olisi hyvä julkistaa teillekin jotain mietteitä hokareista. Varoitus: viesti sisältää aivan törkeää yleistämistä!

Itselläni ei erityisemmin mitään hokariporukoita ole kavereina, mutta yksittäisiä tapauksia tunnen ja olen välillä tappanut aikaa hokariporukassa, mutta hyvin vähän. Yleisvaikutelmaltaan kaikki hokarit ovat sosiaalisia (enemmän tai vähemmän) ja puhuvat aivan mielettömän paljon. Mun mittapuullani kaikki hokarit puhuvat aivan liikaa, tuntuu, että he eivät osaa olla ollenkaan puhumatta ja aina pitäisi olla tekemässä jotain.

Sit ainakin hokipojat on kauheen mahtailevan olosia. Ne tulee joka paikkaan niinkun ne omistas sen. Sen takia varmaan tytöt kuolaa hokipoikien luistimille, kun ne haluaa jätkän joka voi hallita niitä (tai sitten ei) ja jolla ne voi leuhkia muille "HEI! MULLA ON OMA HOKIPOIKA <3 <3 SE ON MAAILMAN PARAS JA SIITÄ TULEE JOSKUS SUURI TÄHTI! Sit se ostaa mulle luksushuvilan meren rannalta ja oman palvelijan."

Mikä niissä hokipojissa oikeesti viehättää? Mikä niistä tekee niin paljon paremman kun normi jätkistä (tai hevareista yms. (no on nekin toki normaaleja, mutta ehkä te ymmärrätte pointin))? Onko ne sosiaalisempia? Pitääkö ne parempia bileitä? Onko ne suosittuja ja pitää massan mukana ihastua? Vai onko ne sittenkin ihan normi jätkiä jotka vaan on supersosiaalisia ja äänekkäitä?

Ylpeys & masennus

Onko ihmiset liian ylpeitä ottaakseen riitojen jälkeen yhteyttä toisiinsa? Eikös liika ylpeys ole haitaksi? Kannattaisiko niellä ylpeytensä ja ottaa yhteyttä? Onko hienoa kuulla sen jälkeen, kun ei pystynyt nielemään ylpeyttään, että riidan takia kaveri on tappanut itsensä?

Miksi joku päätyy siihen jamaan, että haluaa tappaa itsensä? (Tätä on käsitelty aijjemminkin, joten te varmaan tiedätte osan kantaani). Kaiken kanssa tottuu elämään, mutta se on eri asia, elääkö niin kauan, että siihen tottuu. Ihmisten kestävyys riippuu niin paljon siitä miten asioita katsoo ja tulkitsee.

Toisaalta taas ymmärrän täysin ihmisiä, jotka eivät jaksa elää. Joista oikeasti tuntuu niin pahalta, että he eivät enää jaksa. Ainahan olisi toki huumeet yms. jolla "voisi saada iloa elämään", mutta onko huumekoukku sitten elämää? Sehän olisi silloin yksi syy elää, mutta mitäs jos koskaan ei tule syytä minkä takia siitä haluaisi yrittää irti? Silloinhan se olisi ollut ihan sama kuolla aikaisemmin tai elää paskaa elämää huumekoukussa.

raha, raha, raha...

Ja mul on paha tapa vaa laittaa rahaa palamaan
Ja viikonloppun törsään aina monta sataa kapakkaan,
Eii.. sit taas ahdistaa, mut heii
.. sehän on massii vaan
Cheek - Tuhlaajapoika

Olenko ainut ihminen maailmassa joka on sitä mieltä, että pitää tehdä uhrauksia, että suhde saamaan toimimaan (kaverisuhteet, seurustelu yms.)? Tai ajatteleeko kukaan muu, että joskus uhraukset voivat olla hyvästä?
Aloin miettimään niinkin ankeaa seurustelujuttua kuin ruoka. Ihmiset seurustelee, asuu melkein samassa kämpässä ja syö samaa ruokaa. Miksi ei voida tehdä uhrauksia ja ostaa välillä jotain mistä ei itse niin kauheammin välitä, mutta toinen pitää todella paljon? Tänään seisoskelin juustohyllyllä ja ajattelin, että olisi kiva kokeilla jotain uutta. Seisoskelin siinä jonkun tovin tuumien ja sitten jätkä tulee perässä ja nappaa siitä vain sen tavallisen mitä hän syö aina, vaikka hyvä etten itse ollut käsi ojennettuna jo toisenlaiseen purkkiin. Hyvä etten murahtanut jotain omaani. Sanomisen sijasta päätin olla hiljaa, koska seurusteluhan on uhrautumista ja toisen tapoihin mukautumista.

Toinen mitä samaisella kauppareissulla mietin, oli se, kun joskus kuulin sanaset, kun puhuttiin siitä voiko muijja ostaa jäätelön tai ruuan jätkälle (tai toisin päin) "En ymmärrä sitä, että muijja laitetaan maksamaan, jos itsellä on rahaa. Itse ainakin maksaisin, jos olisi rahaa". Tämä on kanssa yksi niitä hetkiä, kun mietin miksi ei toteuteta sitä mitä sanotaan? Useamman kerran muistan maksaneeni oman ruokani vaikka jätkällä olisi ollut rahaa ja muistan makselleeni myöhemminkin ruokani, kun jätkä on sen maksanut.

Sitten mietin sitä, että jos itselläni olisi auto ja jättäisin sen kaverille lainaan, niin odottaisin, että siellä tankissa olisi vähintäänkin saman verran bensaa (jos ei enemmänkin), kun silloin, kun autoni jätin sille. Itse ainakin tankkaisin lainaamani auton (vähintäänkin sen verran, kun olen sieltä tankista käyttänytkin) ja jos rahatilanteeni sallisi, niin laittaisin vähän ylimääräistä, koska toivoisin, että itselleni tehtäisiin näin ja voisin vielä joskus saada sen kaverin auton lainaan.

Kohtelethan muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan? Ole ystävällinen ja luotettava sekä ansaitse kunnioituksesi.

kaverisuhteet

On siistii saada uusi frendei jos vaa pystyy,
liian usein on kuitenki virhe ystävystyy
Fintelligens - Luottamus

Oon aina ihmetellyt, että miksi ihmiset tulee jollekin kaverille yöksi ja sit lähtee menemään (moikkaan jotain toista kaveria johon menee about 4-5tuntia)? Sit ne kuitenkin tulee yöksi sinne mistä ovat lähteneet. Musta tää on jotenkin niin törkeetä kaverisuhteitten hyväksikäyttöä. Eikö sitä kaverin "anteliaisuutta" arvosteta, kun antaa olla yötä? Itse en ainakaan pitkään jaksaisi tuollaista katsella ja varmaan aika nopeasti sanoisinkin "Tänne ei oo tulemista, menkää muualle nukkuun". Itsekin olen tehnyt tätä (koska asun kesällä jätkällä joten oletan, että mulla on oikeus muuhunkin sosiaaliseen elämään, kun se mitä saan tässä talossa) ja näin jälkeenpäin se tuntuu kauhean epäreilulle, vaikka kuinka tuntisin olevani oikeutettu siihen.

Miksi ei lähdetä porukalla? Varsinkaan silloin, kun kaikki olisi valmiita lähtemään. Asiat pitäisi esittää niin, että niistä ei tule sellainen olo, että ei kaivata mukaan. Lähdetäämpä käymään kahdella autolla kaupassa, miksi ei mennä yhdellä? Siksi, että toiset haluaa käydä kahvilla ja heittää kylistä. Niin, ne toisetko ei sitten mahdu mukaan sinne kahville? Miksi edes tulla, jos ei seura kelpaa?

Miksi lupauksia ei pidetä? Kuinka paljon petettyjä lupauksia pystyy antamaan anteeksi? Se on niin turhauttavaa oottaa ihmisiä, kun sanotaan toista ja tehään toista eikä siitä sitten edes viitsitä ilmottaa. Montahan tuntia sitä elämäsään odottelee toisten takia? Miksi ei kunnioiteta toista?

Millä mitataan kaverit? Keitten kanssa kannattaa olla kaveria ja keitten ei? Kehenkä voi luottaa? Onko se luottamista, että toinen ei kerro asioita eteenpäin, mut kaikki muut lupaukset pettää? Voiko lupauksia odottaa täytettävän? Uskooko toisen lupauksiin kuinka paljon? Tehdäänkö kavereiden kanssa yhdessä riittävästi? Koska lakkaa uskomasta?

Olen jo aika pitkään miettinyt sitä, että onko ne kännikaverit parempia kavereita kun ne selvät kaverit? Tekeekö se yhteinen ryyppääminen niistä parempia kavereita? Miksi mennä aina sinne missä juodaan? (Juominen on elämä). Miks ei koskaan voida jättää "hyvää" ryyppyreissua väliin (paitsi silloin kun ei oo rahaa)?

Pitäskö ne kaverit kylmästi vaan dumpata joilla ei oo aikaa ja intoo olla selvinpäin kavereitten kanssa? Tai jotka ei osaa kunnioittaa muita? Tai jotka ei pidä lupauksiaan? Kuinka monta anteeksipyyntöä pitää hyväksyä? Missä menee raja, koska on petetty liian monta kertaa?

Vaan vaihtokauppaa, mun luottamust ei voi ostaa,
jos crossaat mut kerran, tiet ei tuu crossaa enää koskaa!
Fintelligens - Luottamus

Hukuttaako alkoholi murheet?

Ja kaikki ne väkivahvat mitä isä joi
Niin se vaikutti sen elämään vei sitä mukanaan
Vaikka yritin pitää kii mut viina vaan sai mukaansa
Se muutti sut aina ärsyttäväks mukavast
Ja sen takia olit se joka aina sai turpaansa
Mc Mane - Nuku rauhassa isä

Mulla oli puoli miljoona ajatusta suihkussa mitä kirjoitan, mutta nyt ne katosivat kuin tuhkapilvi tuuleen. Ajattelin, että olisiko hieno paita, jossa olisi edessä "Hukuttaako alkoholi murheet?" ja takana voisi sitten olla "Sano "EI!" alkoholille!" Kuinkahan paljon sitä saisi kiukkuisia katseita? Vai saisiko sitä jopa turpaansa?

Hukuttaako alkoholi murheet? Minulle on ainakin opetettu, että vitutukseen ei saa juoda, koska siitä tulee helposti tapa. Ei enää osaa käsitellä tunteita ilman sitä (kuningas) alkoholia.
Eikö juominen vaan pahenna asiaa? Seuraavana päivänä se voi tulla 10x kamalempana mieleen ja sen kanssa on vielä vaikeampi elää + kaupan päälle kamala krapula. Tai riippuu paljonko juo.

Pitääkö joka viikonloppu nollata? Eikö sen viikon kanssa pysty elämään, jos sitä ei nollaa? Pitääkö työt unohtaa juomalla? Pitäisikö vaihtaa työpaikka, jos sen takia juo viikonloppuna? Pitääkö tunteensa hukuttaa alkoholiin?

Onko fiksua viestittää kännissä "RAKASTAN SUA! Aletaanko?" Itse ainakin sanoisin heti "Ei kiitti". Mistä tietääkö on viestijä kännissä vai selvänä? Eikö ole munaa sanoa selvinpäin sitä? Onko se kumppani silloin seurustelun arvoinen, jos ei uskalla selvinpäin pyytää? Onko rakkaudentunnustukset minkään arvoisia känniseltä? Totuuden kuulee kännisen ja lapsen suusta, kuuleeko? Kuinka todenpitävä tuo sananlasku on?

Kuinka paljon oma käytös hävettää aamulla? Kannattaako juoda, jos aamulla hävettää? Kannattaako juoda julkisella paikalla?
Itse ainakin häpeisin aivan hirvittävästi, jos joisin julkisella paikalla överi kännit. Sitten jotkut saattaisivat huomautella siitä päivällä, ainakin näin pienemmällä paikkakunnalla. Mielummin sitten jossain piilossa mistä ei kukaan saa tietää, mutta ei mielellään sielläkään.

Onko hienoa juoda 10-14vuotiaana ja olla tosi cool?
Itseäni ainakin enemmän säälittää nuoret jotka ovat niiiiin kännissä. Käy mielessä "Aa, noi on kutosella ja noi on ihan seis (= pelti seis = kännissä)".
Mistä tuon ikäiset saa juotavat? Kuinka vastuuttomia on vanhemmat jotka hakevat lapsilleen alkoholia ja tupakkaa? Miksi aikuiset hakevat alaikäisille?
Jep, on laki joka kieltää sen, miksi sitä ei voida noudattaa? Sehän on kuitenkin vaan suojellakseen suomalaisia nuoria jotka eivät osaa juoda kohtuudella.

Alkoholi + ajaminen = katastrofi. Pitääkä kännissä lähteä ajamaan? Joo, ei se mitään jos itsensä tappaa, mutta se, että siinä voi mennä ihan mieletön määrä sivullisia joilla ei ole mitään osaa sinun juomiseesi. Ehkä itselläkin on väliä, miksi siis ajaa kännissä? Ei siitä seuraa muutakuin pahaa, pahimmillaan voi vammautua todella pahasti. Ei ne helvetin hyvät kuskitkaan saa pidettyä autoa tiellä kännissä muuta kuin tuurilla.