ero

Yritän selvitä ajatuksen kanssa, että sunnuntaihin mennessä (asetin itselleni aikarajan) pitäisi olla kamat kotona ja siitä eteenpäin myös itse pitäisi siellä olla. Jätkälle jää vaivainen viikko aikaa ennen armeijaa toipua erosta.

Anna lapsellesi selvä juhannus ♥

ja vaikka muitakin juhlapyhiä.

http://yle.fi/alueet/kainuu/2011/06/vanhempien_kostea_juhannus_on_lapselle_turvaton_2683936.html

Pää hajoo

Mitenkä mä vaan osaan laittaa elämäni niin solmuun niin usein? Olisikin se tavallisen tylsä elämä missä ei koskaan tapahdu mitään. Ainut mitä joutuisi ajattelemaan olisi joku kuinka lehti heiluu tuulessa.. Mutta ei.

Miksi tyttö on lutka harrastaessaan paljon seksii ja samanlaista miestä sanotaan pelimieheksi.
Missä rakkaus on, tai oikeastaan mitä rakkaus on?
Stepa - Kysymyksiä

Tuntuu välillä siltä, että pää räjähtää näitten ajatusten kanssa. Mä olen saanut vastaukset kaikkeen Haamun suhteen mihkä oon halunnutkin. Mitäs nyt? Annanko ajan auttaa ja rullailla eteenpäin tekemättä mitään. Oottelenko vielä jotain uutta ja ihmeellistä vai toteenko, että en mä tartte muuta. Mitä mä haluan? Haluanko mitään? Haluanko kaiken? Haluanko kuun taivaalta vai annanko kuun olla muitten valona taivaalla?

Oon saanut vastauksen kaikkeen mihinkä halusin ja nyt mulla on kuitenkin sata kysymystä mitenkä pitäs jatkaa. Vastausten eteen tulee uusia kysymyksiä ja vanhoille kysymyksille tulee vastauksia.

Onko itsemurha ratkaisu, onko elämällä tarkoitus?
Stepa - Kysymyksiä

Ehkä mä kestän. Olin aamulla hyvässä lukossa. Saatan vaan alkaa yhtäkkiä huutamaan ahdistusta tai itkemään. Puhun näistä tunnepurkauksina. Ylikuormitun ja alan purkaan sitä huutamalla tai jollain yhtä rakentavalla. Jos en purkas sitä niin päätysin viiltelemään.

Mä olen tehnyt huomion jo aikoja sitten, että on tyhmää olla pieni kooltaan. Jos olisin kaks metrinen katujyrä niin mulla olis enemmän saumaa jyrätä ihmiset joittenka otteista en meinaa nyt päästä millään pois. Ei tässä pienuudessa oo mitään muuta vikaa kun se, että en pärjää. Toki voisin opetella itsepuolustusta (opettelinkin joskus!), mutta ei se oo mun juttuni. Ehkä mut on sitten tarkotettu jyrättäväks, jos en pärjää.

Varo sitä miestä, se on katala kielestään
Varo miestä, se on mukava mielestään
Happoradio - Varo miestä

Yks asia mitä kammoon (= pelkään) on vieraat miehet. Sen huomaa ihan selvästi mun käytöksestä. Väistän baarissa aina mahollisimman kaukaa ja tunnen itteni kauheen nurkkaan ajetuks, jos joku tulee jutteleen enkä pääse pois, vaikka tilaa paeta olis ympärillä. Ahdistun myös tutumpien miesten seurassa. Varsinkin, jos en pääse pakenemaan heti. Kun mua halaa joku vieras niin näytänkin siltä, että haluan kiljua ja juosta karkuun.
Nykyään en enää sentään ahdistu kulkemisesta ihmismassoissa.

Olisi kiva olla ihminen joka ei pelkäisi muita ihmisiä eikä autoilua isommissa kaupunkien / kylien keskustoissa.

Autoilu on parasta yöllä

Mä olin taas yöllä tosi onnellinen, mutta samalla aivan järkyttävässä lukossa. Istuskelin autossa (yöllä ajaminen ♥) ja kuuntelin musiikkia. Mikä olisikaan parempaa kuin Irwin Goodman aamuyön raikkaina tunteitana? Olin (tai jos tarkkoja ollaan niin vieläkin laittaa hymyileen) niin onnellinen yöllä, mutta sit väliin iski kunnon ahdistus päälle ja muutenkin mielenkiintoiselta kuullostavaan lauluun tuli jotenkin itkunen särähdys.

Siksi ohjeet hän painaa saa korvansa taa,
Tiedän jätkien koukut ja metkut
Irwin Goodman - Tyttö tuli

Tänne tullessa steppasin vaan taloo ympäri enkä ollut ihan varma mitä tekisin. Viiltely tuntu äärettömän houkuttavalta ratkasulta joten painatin pihalle ja soitin Haamulle.. Fiksua, mut ei voi mitään. Eipä tehnyt enää mieli viillellä sen jälkeen vaan köpöttelin nukkumaan. Eipä siinä mitään. Kuhan taas höpötettiin.

P.S. Mun hasselbackan perunani onnistu hyvin! Ainut miinus oli vähän sitkee pinta, mutta oma moka.. Mitäs pidin niin kauan uunissa.

Elämäni keittiömestarina

No okei, ehkä otsikko on aivan vähän (tai aika paljonkin) harhaanjohtava. Jos mun pitäisi kuvailla itteeni ruuanlaittajana niin ehdottomasti "läppä" kuullostaisi parhaalta.

Kyllähän mä saan aikaseks ainakin sellasta ruokaa mitä jätkän kanssa pystytään syömään. Mä olen vaan äärettömän laiska ruuan tekemisessä ja pitkän prosessin ruuat ei oo mun juttu. Jaksan ne ruuat missä on tyyliin pilko perunat ja laita 3tunniksi uuniin, jos oottelen jätkää jostain, mutta jos molemmat oottelee ruokaa niin sillon ei toimi kun vaan ramppaan, että sen ruuan pitäs olla valmista.

Oon tosi huono noudattaan ohjeita. Sovellan niitä niin paljon. Heittelen aina mitä jääkaapista löytyy. Eiliset paistinperunat sisälti makkaraa, valkosipulia & wokkivihanneksia (ja mustaks poltettua sipulia.. hups). Jonka lisäks mää käyn aina välillä heittään uuniin lisää lämpöö ja sit taas laskeen sen, varsinkin tänään kun perunat haluais olla uunissa 200asteessa ja nyytit 150-175asteessa..

Ensimmäiset asiat ensiksi
Nälkä se ihmiseen iskee ressi
Ensin ruoka sitte vasta lysti
Muute se ei osaa olla ihmisiksi
Kapteeni Ä-ni - Syyään eka

Tänään päätin kokeilla Hasselbackan perunoita (mut + valkopippuri & voin tilalla öljy, itse lisäsin vielä satunnaiset määrät pippurisekoitusta, valkosipulisuolaa & aromisuolaa) joittenka resepti löyty yläasteen kotitalouden kirjasta ("Kotitalouden perustaidot"). Perunat piti voidella öljyllä. Mää vaan kaatelin sen öljyn niitten päälle, kun luin ohjeet vähän myöhään :D Piti kypsentää 200asteessa 50min. Ne on uunissa n. 2h 175asteessa. Välillä oon käynyt nostelemassa lämmön 200asteeseen, mutta kun noi nyytit ei oikein tykkäis siitä, että pitäs olla uunissa noin kovilla lämmöillä ja muutenkin ne olis ollut liian ajoissa valmiit. Muuten olisin koittanut kestäskö ne 50minuuttia 200asteessa, mutta kun sit ne olis tosiaan liian ajoissa valmiita.

Niin ja Hasselbackan perunani otti seuraks sipuliviipaleita ja valkosipulia. Saa nähdä onnistuuko noi perunat edes. Mutta ruuanlaitto on taidetta! Mitä sitä turhaa ohjeita noudattamaan. Sitten eletään saarioisen äitien tekemällä ruualla jos oma ruoka on niin pahaa, että sitä ei voi ees syödä. Vielä on harkinnan alla jaksanko lyödä juustoo noitten perunoitten päälle. Kun täältä ei löydy juustoraastetta niin joutusin panostamaan ja silpoon kokonaisesta juustosta palasia.

Nyytit on musta tosi kivoja! Tein joskus kissoille niitä ja tein siitä aina mössöö, kun tuo yksi kersa oli vielä pieni. Muistan vaan miettineeni, että mitä toi kissa saattas syödä ja siitä kehkeyty nyyttien sisältö. Nykyään tykkään syödä niitä ihan muuten vaan. Se onkin ainut ruoka mitä kestän (maha on rakkaus...) syödä pelkästään ilman salaattia tai perunoita tmv.

Nyytit:
n. 400g lihaa (pilkottua tai pilkkomatonta)
herne-maissi-paprika pakastepussi
katkarapuja pakasteesta

Liha paistellaan pannulla sillain, että saa väriä ja kerkiää vähän kypsyyn.

Ite oon yleensä paistanut katkaravut. En välttämättä oo kun pyöräyttänyt jonkun pari minuuttia pannulla. Riippuu mun viittimys tasosta, että lyönkö jäisinä uuniin vai en. Musta ne on parempia kun niitä on vähän paistanut ennen uuniin laittoa. Vähän sama homma on herne-maissi-paprikan kanssa. Sen oon lähes aina lyönyt jäisenä uuniin.

Sit ne kaikki lyödään yhdessä folioon ja siitä tehään sellanen nyytti eli ne ikään kuin kääritään folioon. Siä uunissa ne sitten lilluu 150-175asteessa 1-2h.

kesän ainut + on uiminen

Annan vinkin:
muistakaa juoda näillä keleillä.

Päivä varjossa. Join ehkä 12-16välillä 3desiä. Olo onkin sen mukainen.. Huimaa, oksettaa ja päätä särkee. Oon yrittänyt tässä nestetankkausta mehujen ja limsojen voimin. Hyvä nestehukka. Eipä ole eka kerta.

Kuumakin on. Hikoilen kun pieni porsas.

Minkälainen on kaunis ihminen?

Olen muutaman päivän (maanantaista) miettinyt, että minkälainen on kaunis ihminen. Olen tullut tulokseen, että kaunis ihminen on luonnollinen. Sellainen joka on oma itsensä eikä esitä. Meikittömyys kaunistaa, koska meikitön ihminen on luonnollinen. Minkälainen sinusta on kaunis ihminen?

Milloin ihminen on parhaimmillaan?

Milloin pidät itsestäsi kaikista eniten?
Silloin kun oon just tullut uimasta. En tiedä mikä siinä on, mutta sillon mulla on aina sellanen hyvä fiilis. Muutenkin tykkään itestäni eniten just sillon kun oon tullut suihkusta tmv

Uimiskammo nostaa taas päätään. Mä en meinaa millään päästä vieraissa paikoissa veteen enkä ees sellasissa tutuissa missä oon uinut esimerkiksi viime kesänä. Sellaset missä oon tänä kesänä jo uinut niin ei tuota ongelmaa. Rakastan uimista ja kesässä ei oo muuta hyvää kun uiminen ja se, että tulee hyviä kuvia.. Sit mä kammoon mennä veteen vieraissa paikoissa. Kauhee huuto jos pohjassa on jotain epämäärästä tai jos vähänkään tuntuu, että joku ui jalan läheltä. Mä en ui yleisillä paikoilla, koska koirat ei voi uida siä enkä erityisemmin tykkää esitellä itteeni bikineissä.

On vesi lämmin, uimaan vaan
Varrella virran
Kirka - Varrella Virran

Eilen yllätyin itsestäni. Kävin joskus 2aikaan yöllä uimassa yksin sellasessa rannassa missä en oo ikinä käynyt uimassa. Se oli ihan virallinen uimaranta. Yhessä kohtaa meinasin huutaa, kun siä pohjassa oli joku ihme juttu. Pari kertaa kahlasin niin pitkälle, että pystyin kunnolla uimaan. Sit kun olin uimassa takas päin ja vähän sukelsin niin sain kauheen paniikin. Se oli sit tosi nopeesti pois vedestä. Ei se mitään! Silti siitä reissusta jäi tosi hyvä fiilis.

En yleensä ui yksin. En pysty. Saan yleensä kauheen paniikin. Jos jätkät menee saunaan ja jättää mut yksin uimaan niin melkein saan mennä laiturille istumaan, jos uskallan tulla laiturin lähelle. En tykkää laitureista. Ootan aina, että sieltä alta tulee joku jalkaan kiinni, mutta sit meen kuitenkin mielummin laiturilta veteen kun kahlaan mutasta rantaa. En pysty lähtemään yleensä kauheen kauaks yksin uimaan ja veteen en yleensä pääse jos siä ei oo joku mua ennen.

Laiturin ja huonon pohjan lisäks vihaan kaisloja. En pysty meneen kaislikkoon kun äärimmäisen pakon eessä. Ainut kerta kun oon joutunut oleen "kunnon" kaislikossa oli se kun hain huutavan pikkusiskon sieltä kun ei uskaltanut laittaa jalkojaan pois uimapatjalta. Mä niin vihasin sitä ja olin tosi nopeesti pois sieltä kaislikosta.

Hetkittäistä onnellisuutta

Olin yöllä tosi onnellinen! Olin ajelemassa ja lähes kaikki meni putkeen. Mitä nyt pari lähtöö kusi, mutta se nyt on taas pikku seikka. Ajelin jotain kahta hiekkatietä mistä mulla ei ollut mitään havaintoo mihkä ne menee, mutta hyvin selvisin perille ja jopa sille tielle minne olin alkuunkin ajatellut, että voisin ajaa.
Tykkään ajaa illasta. Sillon on tosi nättiä kun aurinko laskee ja on vähemmän liikennettä. Ei tartte tuntee kauheeta häpeetä, jos kämmää jossain lähössä kun kukaan ei näe sitä.

Mielen vankilan kalterit, loiste pois ne sahaa
Kun ympärillein katselen, etsimäs onnellisuutta
Huomista, uutta parempaa tulevaisuutta
Uniikki - Kato mun silmiin

Mä olin yöllä tosi onnellinen kun ajelin takas kotio. Lauleskelin vaan ihan onnessani ja hymyilin typerä virne naamalla. Mä olen parina päivänä ollut hetkittäin tosi onnellinen.

Nukkuminen ei meinannut taas luonnistua. Pyörin vaan ja jokanen pienikin roska, hiekanmuru tmv tuntu painavan niin ikävästi, että ei voinut nukkua. Yritin varmaan 10kertaa pyyhkiä niitä pois, mutta aina sinne jäi joku häirikkö. Sit kun nukahdin niin sain onneks nukuttua.

Oikea vai väärä suhde?

Voi terve mikä eilinen. 3½ yöunieni jälkeen yritin nukkua päivällä. Makasin jostain 20vaille kahesta n. 25 yli kolmeen ennenkun nukahdin. Sit jätkä tulikin töistä joskus 20vaille neljä ja nostin nää riutuneet luuni ylös sängystä. Nukuin sentään vartin...

Siinä samalla kun makasin sängyssä niin yritin keräillä itteeni jonkun ahdistuskohtauksen kynsistä. Huusin ja itkin. Päässä soi vaan Skandaalin Tapa mut biisin pätkä:

Jos tapat mut, teet palveluksen, autat mut täst ankeest unest,
sameest, sumeest, valveunest.
Anteeks ku en tappelus ees jaksa vastaa,
hakkaisit mut hakkelukseks, päästäisit mut ankeudest

Se ahdistus meni siinä sitten onneksi ohitse kun nousin ylös ja kävelin vähän kämppää ympäri. Yritin myös miettiä jotain iloisia asioita ja skipata ajatuksen siitä ajatuksesta, että haluan viillellä.

Lähettiin hakemaan ruokaa jostain 40kilometrin päästä. Onnellisesti istuin pihalla jätkän kanssa syömässä ja sit näin kun Haamu ajo autolla ohi, jätti sen johkin sinne ja meni kauppaan. Jep, maailma on pieni. Mä en yhtään muistanut, että se sano käyvänsä siellä päin. Tai muistin sitten kun oltiin lähetty jo hakemaan ruokaa ja sit kun muistin sen niin ajattelin, että se on käynyt jo, mutta ei.

Mä oon miettinyt psykologilla käynnin aloittamista syksyllä (taas). Toisaalta mä en ymmärrä mitä hyötyä siitä mulle on, mutta ainakin voisin käydä. Voisin purkaa vaikka koulunkäyntiä tai jotain.. Musta tuntuu, että kun jätkät lähtee armeijaan niin tekis ihan hyvää käydä juttelemassa jollekin eikä vaan jumittua neljän seinän sisään.

Oon miettinyt kauan, että minkälainen ikäero on hyväksyttävä suhteessa? Kirjottelinkin tästä(kin), joskus aikasemmin, mutta kirjottelen uudestaan.

Voiko joku muu sanoa toisten suhteesta ikäeron takia onko se oikein vai väärin. Voiko toisten suhteesta yleensäkään sanoa onko se hyvä vai huono, onko se oikein vai väärin? Toki joo sillon voidaan mennä heittään, että teijjän suhe on väärin lainkin mukaan, kun toinen on (esimerkiksi) alle 15v. ja toinen yli 30.

Musta sillon voi sanoa, että on huono suhde, jos joutuu pelkäämään toisen kanssa. Pelkäämään sen reakointi tekemisiin ja muihin menoihin. Myös sillon musta suhde on huono, jos toinen on liian mustasukkanen. Jos se alkaa rajottaan sen toisen menemisiä ja kyttään perään koko ajan.

Paperii & kynä

Mä yritän kasata pienen pääni ajatuksia pimeässä & tietokoneen kanssa. Nukuin viime yönä 3½tuntia (& sitä aikaisempana 7h), vaikka niin uhosinkin nukkuvani 15-16asti, mutta empäs nukkunutkaan, kun paras likkakaveri tuli pelastamaan mut ja käytiin lenkillä.

Sydän tulee kipeeks, kun sä tarpeeks kauan yksin kuljet pimees
Miettien "etteiks nää päivät mulle valoo lainkaan anna?"
Silloin välähdyksen Auringossa näin harmaan taivaan alla
Leijonamieli & Putkimiehet - Laulu sadepäivän varalle

En tiedä mitä mun pitäs ajatella. Kävin Haamulla. Juteltiin. Juteltiin meistä. Juteltiin paljosta muusta. Se oli omalla tavallaan tosi rauhottavaa, vaikka se ei kuitenkaan ollut.

Mä en pelännyt, mutta jännitin. Onneks en tehnyt tätä mun uutta villitystäni! Se on niin epämukavan tuntustakin.. Kun joku istuu mun lähellä ja mua jännittää niin lakkaan hengittämästä ihan huomaamattani. Vielä jos istun yhtään kasassa niin ei mee kauaakaan kun alan haukkoon henkee kun tosiaan unohdan hengittää.

Me keskusteltiin Haamun kanssa mm. mun viiltelystäni. Saan kuulemma soittaa koska tahansa, jos mun tekee mieli viillellä. Se on kiva, että mulla alkaa oleen kauhee tukiverkosto viiltelyn takia, mutta mä en todellakaan pysty soittaan sillä hetkellä kun istun ihan lukottuneena tai pyörin päätöntä ympyrää. Mut on se aina kiva tietää, että koska tahansa saat soittaa.

Nyt tarttis paperia ja kynän, että pystys kirjottaan ajatuksensa ylös. Jos yrittäsin kuitenkin nukkua vielä.. Taidampa todeta, että aika outo viikonloppu. En todellakaan oottanut mitään tällästä.

"Mä oon parempi kun sä!"

Lauantai-sunnuntai yö... Mä jumituin. Mä kävelin ympyrää keittiössä. Mä pesin veitten. Mä pidin sitä kädessä. Mietin helpottusko mun oloni jos viiltäsin. Meinasin viiltää. Mutta sitten... laitoin sen veitten kaappiin. Sinne se jäi ja sieltä meinasin sen ottaakin uudestaan, mutta en!
Mulla on joku n. 2kk mystinen raja viiltelyssä. Se kun on lähestymässä tai tulee täyteen niin ihan pienistä asioista tulee ihan hirveitä ja en meinaa päästä niistä millään yli.

I may seem crazy
Or painfully shy
And these scars wouldn't be so hidden
If you would just look me in the eye
I feel alone here and cold here
Plumb - Cut

Eilen sen huomasi taas mitä haittaa viiltelystä on. Kävin ylioppilasjuhlissa. Mun on koko vuoden pitänyt hommata joku mekko, hame tmv juhlakäyttöön. Joulukuussa oli jotkut juhlat missä se olis pitänyt olla, sit nyt toukokuussa oli hautajaiset ja nyt viä noi. Mulla on sellanen ihan hyvännäkönen kauluspaita, mutta jos suoristan kädet niin ranteet tulee näkyviin. Siinä sit vaan koko ajan katteleen, että ranteet ei näy, kun tossa toisessa kädessä on selvät arvet. Huomasimpa eilen myös, että mun "rusketusrajani" menee rystysten kohalla. Onneksi mä en tykkää auringosta muuta kuin valokuvatessa. Toisaalta, jos rakastaisin ruskettumista ja auringonpaistetta niin mä en ehkä viiltelis.

Älä kato taakse, jäät kii siihen
Koita hymyillä, koita, vaik haluut itkee
Sana - Anna elää

Mä elin liikaa menneessä, sit se menneisyys tuli mun elämään. Toisaalta mä edelleenkin pyörittelen liikaa menneisyyttä ja huomioin liikaa mennyttä. Huomioin aivan liikaa sitä mitä mulle on sanottu ja mitä mulle on tehty. Varsinkin ne huonot asiat jää hyvin mieleen.

Käytin itsestäni tänään kuvausta "Täydellisyyden tavoittelija". Sitä mä en todellakaan ole. Ajamisessa kyllä, mutta muussa ei. Autolla ajaminen on joku sellanen asia missä en kestä omia virheitäni kunnolla. Esimerkiksi tänään. Ajoin omasta mielestäni ihan ok muuten, mutta parkkipaikalta lähtö oli huono, koska menin siihen risteykseen (poistumisliittymä, mikä lie onkaan.. Autosanasto hallussa!) huonosti ja näin tosi huonosti tuleeko sieltä ketään. Joten koko ajokerrasta tuli huono, koska tein virheen.

Musta ei saa millään täydellisyyden tavoittelijaa. Opiskelijanakin oon enemmän sellasta nautiskelija tyyppiä, että siitä mennään missä aita on matalin ja sinne pyritään missä ruoho on kaikista vihreintä. Tavotteita on ja sit ottaa päähän kun niistä jäädään liian alas.

Mä oon aina tykännyt vaatimattomista ihmisistä tiettyyn rajaan asti. Vaatimattomuus on siihen asti hyvästä, kun ei aleta halveksumaan itteensä. On ihan ok pitää sisällään tieto olevansa hyvä, mutta se on musta väärin, että kun joku kehuu niin aletaan vääntään "Eihän toi mikään hyvä oo vaan ihan paska". Esimerkiksi kuvaamataidossa missä opettaja arvioi työn numerosi ysin niin sit joku kehuu sitä ja tekijä on sillain "musta se on ihan kamala, oon ihan huono".

Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Mascara - Erittäin hyvä

En tykkää ihmisistä jotka kailottaa paremmuuttaan kaikille. "Kato nyt kun oon hyvä!!!"-asenne ei kanna eikä "Kato! Olin parempi kun sä!!!!!"-asenne toimii viä huonommin. Nää kaks mua leikkaa kiinni lähes aina. On ihan hyväks olla tyytyväinen itteensä ja arvostaa omaa työtään, mutta ei sillä musta pidä lähtee leuhkimaan ja kaikelle on kuitenkin rajansa, aikansa ja paikkansa. On ihan ok sanoo, että on tyytyväinen työhönsä, mutta musta se on väärin tyrkyttää sitä työtä "nääks sä kuinka hyvä mä oon????"-tyylisesti.

Olin väärässä

Voin tulla myöntään olleeni väärässä ja turhaan maalailleeni kauheita kauhukuvia seinille. Ei se tuttu nyt ollutkaan niin mulkero mitä luultiin. Kävihän se mielessä, että jos oltais väärässä. Mutta onneksi näin! Tässä asiassa on tosi kiva olla väärässä :) "Hienotunteisesti" taas ilmaisin itseni sille tutulle. Olisin voinut saada siitä kunnon rähjän aikaan, mutta en onneksi onnistunut. Mä ilmoitan kaikki aina niin rauhanomaisesti, esimerkiksi "Sä et kyllä osaa tehdä yhtään mitään...", vaikka oikeasti yrittäisin sanoa sen nätisti. Sit ihan oikeasti kiltistä lauseesta saan myrskypilven sillä, että oon niin hyökkäävä ja se tulee niin selkeesti mun äänestä esiin.

Mut onneksi olin väärässä! Ja tääkin juttu saatiin setvittyä puhumalla.

Pääsin taas pitämään palopuheen viiltelystä. Siitä kuinka perseestä se oikeesti on. Kuinka koukuttavaa se on. Pyöritin taas sitä kuinka se alkaa pienestä. Pienistä jäljistä hakaneuloilla, nastoilla yms. Jäljistä joista ei ees tuu kunnon jälkeen. Sit se alkaa paheneen. Vaihtuu saksiin ja siitä sit veitteen.

Se on hyvä lukea ihmisten keskustelua viiltelystä. Kauheita analyysejä asiasta mitä ei itse ole kokenut. Pahan olon lievitystä, huomionhakua ja vaikka mitä muuta. Pelkkää paskanjauhantaa netissä, mutta kun se paskanjauhanta saattaa oikeesti vaikuttaa johonkin. Ainakin mulle tulee helvetin pahaolo siitä kun luen tota keskustelua ja kuinka siä haukutaan viiltelijöitä tyhmiks ja niitä ei ees kuulus auttaa. Ihmiset osaa olla hirveen kapee katseisia. "Nykyään elämä on helpompaa kun ennen" aha, millähän mittapuulla? Nykyään vaaditaan paljon enemmän, koulu on vaikeusasteeltaan aivan eri luokkaa mitä ennen ja pitää olla hyvin koulutettu, että voi saada hyvän työpaikan. Toki jotkut asiat on helmpompia, mutta vastapainoks on tullut myös muuta.

Toki voi olla, että mä olen nyt itse juuri kapea katseinen.

Toi keskustelu viiltelyn lopettamisesta... "Sä vaan päätät lopettaa ja se onnistuu". No se on hyvä, että jollakin on niin hyvä itsekuri ittensä kanssa, että onnistuu siinä. Mä en pysty siihen. Itelle tehdyissä lupauksissa voi aina joustaa ainakin vähän, mutta muille tehdyissä ei.

Mä en voinut ees lukea sitä keskustelua loppuun. Mulle tuli niin paha olo. Nyt mua ahdistaa vaan... Ja itkettää.

Mä en vaan pysty ymmärtään miten ihmiset voi latoo kommenttejaan ihan kaikesta mistä ei tiedä mitään. Kaverin katoomisen kanssa oli sama juttu joka löyty sit myöhemmin kuolleena. Siä oli ihan kaikkee paskaa, mm. "Tyttö on lähtenyt kyrvän perässä". Ehkä pitäs tuntee / tietää ihmistä ennenkun pystyy julkisella keskustelupalstalla toteemaan mitään syitä. Ja mua ainakin myöhemmin hävettäs ihan sikana tollanen, mutta en toki tiedä hävettääkö niitä kaikki tietäviä ihmisiä sitten.

Tottakai jokainen kokee kuoleman, kuolet tänään,
sitä itketään huomenna, eilen se ei ollu ollenkaan huolena,
mut jokainen lähtee liian aikaisin kuulemma
Stepa - Minkäs teet

Nukuin viime yön tosi huonosti. En oo onneks nähnyt enää niin paljon painajaisia, mutta en mä siltikään kauhean hyvin nuku. Pyörin ihan hirveesti ja lakana on aina aamulla ihan kasassa kun oon niin rauhaton. Ainut mikä lohduttaa niin näin ihan kivan unen Haamusta. Höpötettiin siinä vaan kaikkee turhaa eikä se ollut mikään ihmeellinen uni, mutta ainut hyvä asia koko yössä. Aamulla heräsin valitukseen ja mua vitutti heti pelkästään ees nousta sängystä.

Jätkä lähti sukuloimaan. Mä oon taas ihan romahduspisteessä. Mites sit kun se lähtee armeijaan? Miten sitten kun mulla on joka päivä tällästä? Pitäs varmaan alkaa kasaan uutta elämää, mutta kenenkä / keidenkä kanssa. Eipä täällä ihmiset vaihdu eikä oo paljoo vaihtoehtoo valita ystävien suhteen enkä ala kaveeraan niitten kanssa jotka on skipannut mut jo aikasemmin. Tätäkö mulla tulee oleen sit kun jätkät menee armeijaan?
Mä yritin tehä tänään jotain, mut sillä mun ainoolla likkaystävällä oli menoo. Tehä jotain, että en jää jumittaan tänne.