Jotain ajatuksia koulukiusaamisesta

Koulukiusaaminen on jotain aivan järkyttävää! Pääsykokeissa ryhmähaastettelussa käydessäni kuuntelin kuinka varmaan suurin osa porukasta valehteli aivan suut ja silmät täyteen puuttuvansa koulukiusaamiseen. En oo oikeasti koskaan nähnyt ketään, joka olisi puuttunut. Noin vuosi sitten kuvattiin yhtä videota, joka oli aivan sieltä ja syvältä sen porukan takia. Ne alko siellä kiusaan mun ainutta luokkakaveria ja mä puutuin. Mä huusin niille, että mikä niitten ongelma on yms. Se on oikeasti ainut puuttuminen minkä oon nähnyt ja sekin tuli omasta aloitteesta.

Miksi oikeasti ihmiset ei puutu? Miksi ei uskalleta puuttua (yhyy, suosio laskee)? Koulukiusaaminen aiheuttaa pahoja traumoja monille ja itseänikin on kiusattu. Tunnen tosi syvää vihaa omia luokkalaisiani kohtaan ja mun on myös vaikeaa olla joidenkin vieraitten kanssa tekemisissä sen takia, että koulukaverit teki mitä teki. Tähän kaupan päällisiksi osui myös yksi ala-asteen opettaja, joka muisti aina nauraa, jos vastasit väärin ja haukkui ties miksi, jos et osannut. Olit säälittävä ja oli paskemmassa ryhmässä (meillähän oli "hyvät" ja "huonot" ryhmäjaottelu opettajien mukaan ala-asteella). Mä niin vihaan kaikkia koulukiusaajia.

Musta on aivan käsittämätöntä kuinka jotkut HALUAA aiheuttaa pahaa oloo muille. Vittu mitä järkeä. Musta se ajatuskin on aivan käsittämätön, että pitää olla ilkea muille, puukottaa selkään yms. Ihmiset vois kyl kerätä ittensä ja AJATELLA mitä se aiheuttaa MYÖHEMMÄSSÄ elämässä. Mitä jos se kiusattu sen takia tekee itsemurhan? Mitä jos se päättääkin kostaa kaikille ja tappaa ne?

Luin just Katri Merikallion kirjoittaman artikkelin "Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja". Mulle tuli aivan järkyttävän huono olo ja harmittaa, että on ihmisiä, joidenka kiusaamiseen ei puututa. Omaanikaan ei puututtu. Tosin yläasteella totesin, että annetaan olla, koska se ei kuitenkaan vaikuta mitään (jep, jotenkin näin sanoin ja ajatus oli juuri tuo), johonka opettaja totesikin sitten jotain mistä tuli selville, että kantani on selvä. Musta on kuitenkin jännä, että mulle ei alettu selittämään, että mun tilanne voitaisiin korjata ja niin edelleen. Lukiossa siihen ei puututtu yhtään. Toisaalta mun kiusaamiseni oli enemmän henkistä: syrjimistä. Mulle ei oo koskaan tehty mitään fyysistä pahaa, mutta välillä joku on enemmän ja vähemmän ajattelematta heittänyt jotain paskaa niskaan sanoen jotain tosi ilkeää.

Oikeasti - PUUTTUKAA KIUSAAMISEEN! Myöhemmin voitte olla ylpeitä itsestänne ja sanoa tehneenne jotain hyvää.

Iloisuuksia

Vähän tuli hätäinen lopetus tolle aiemmalle tekstille, kun en viittinyt kirjotella sitä loppuun, kun alko olla liikaa yleisöö. En tosin tiedä mitä olisin ees kirjoittanut siihen, mutta ritarillinen ajattelutapani tuotti tulosta. Sain jopa puhuttua tosta ärsyttäneestä asiasta kyseisen henkilön kanssa. Siihen vaan pöllähti yhessä kohtaa yks ylimääräinen, jolle piti itkun sekasesti pistää kunnon pepsodentti päälle. Mut tää ei tosiaan ollut se mikä herätti mun halut kirjoittaa.

Aloitetaan siitä, että mulla oli aivan mahtavat synttärit! Jätkä oli ihana ja yllätti mut. Luulin, että se ei ollut järkännyt mulle mitään ja sit se laitto siteen mun silmille ja toi tänne sen luo. Kuuntelin alkuun, että täällä oli sen sisko ja olin alkuun vähän silleen, että haistappa vittu, mutta sit kun se otti sen rätin pois silmiltä ja näin, että täällä oli melki kaikki mun läheisimmät kaverit! Se tunne oli aivan käsittämätön. En ees muista koska olisin itkenyt ilosta, mutta se oli aivan mieletöntä! Mulla ei oo ikinä ollut niin hyvää syntymäpäivää, mutta jätkä varmaan paikkas sen viime vuotista, että ei ollut ees paikalla, josta oon jaksanut tietyn väliajoin nostaa meteliä. Illasta tosin vähän kyrpiinnytti, mutta sitäkin pyydettiin jo anteeks ja loppujen lopuks se oli vaan ilta.

Toinen hyvä uutinen. Jonkun ihmeen kaupalla sain ylioppilaslakin. Eipä tartte sitäkään enää murehtia. Kävin myös yksissä pääsykokeissa ja vähän heikolta tuntuu koulupaikan suhteen, kun muualle ei kutsua tullut. Vielä en kuitenkaan aio masentua vaan ootella sinne kesäkuulle pääseekö mihkään kouluun.

Halusin kirjottaa pettämisestä pitkänkin stoorin, mutta se fiilis kaikkos jo, joten näihin teksteihin ja näihin tunnelmiin :D

Voitto

Pitkään oikeasti ollut tosi hyvä fiilis enemmän ja vähemmän ahdistavien asioiden kanssa. Vähän alkaa tuntuun siltä, että paskan vitut mitään koulupaikkaa saa ens syksynä, mutta on tässä ollut hyviäkin asioita! Tänään oli hyvä päivä, mutta nyt vähän kyrpäännyttää parikin ihmisitä. En vaan jaksa ymmärtää, koska mun pointtini oli varsin selvä. Tän takia mun syntymäpäiviäkin vähän söi.

Joillakin on liian paljon edessään,
Toiset menneisyyttään irti karistaa.
Hector - Juodaan viinaa

Mitäpä siitä. Miksi edes yrittää olla onnellinen? Miksi olla onnellinen kun muilla on hauskaa? Miksi yrittää hymyillä? Joskus vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja kerätä ittensä. Mä olen käynyt pohjalla. Mä tiedän mitä se on. Mä tiedän kuinka vaikeeta sieltä on nousta, mutta mä tein sen ja oon ylpeä siitä!

Ja nyt on vähän puhuttu taas ja viisastuttu.

Vabbu

Tää virallinen vappupäivä on ollut huomattavasti parempi kuin eilinen. Käytiin Tampereella vähän katsomassa menoa ja meininkiä. Paljonhan siä oli ihmisiä, mutta mikä parasta - mua ei ahdistanut kulkee siellä ihmismassassa! Vaikka joka puolella oli ihmisiä ja muuta härdelliä niin silti olin siellä kuin kotonani. Täysin ilman ongelmia. Parastahan noissa väkimassoissa on se, että jos siellä on joku ilkee sulle niin suruttomasti voi olla sitä myös takaisin. Yksi mies ärähti mulle, että väistä nyt ja totesin yhtä ilottomasti, että heti kun tästä pääsee johkin. Joka puolella ihmisiä ja silti niillä on hirveä kiire paikkaan x, vaikka ei oikeasti ole.

Tää on ollut kiva päivä, kun ei oo tarvinnut vaan hengata yksikseen. Sit käytiin vielä kotio päästyä jätkän kanssa kesän ekalla jäätelöllä jäätelökioskilla. Tää on sellaista mistä mä tykkään, kun ei tartte olla yksin ja on jotain tekemistäkin.