Vihaan tätä, kun en saa olla kotona. En voi olla kotona. Kaikki mitä rakastan on kotona ja minä yksin täällä. Elämä menee ohitse ja aina sanon itselleni, että kohta se loppuu. Miksi aina pitää vain odottaa, että joku paskajakso on ohitse? Miksi ei voi elää ja nauttia?
Ensin lukio. Sitten amis. Nytten tää työ. Aina vain odotan, että koska se loppuu. Koska se odottaminen loppuu. Koska voin elää sellaista elämää kuin haluan. Miksi aina lähden mukaan tälläseen paskaan.
Mulla ei varmaan kestä pää tätä. Aina olen yksin ja tunnen oloni niin yksinäiseksi. Pelkään. Tuun vainoharhaseks. Vaan sen takia, et oon niin paljon töiden takia yksin. Ja en voi olla edes yksin kotona vaan yksin muualla. Vaikka tämä kuinka kiva paikka olisikin niin ei tämä ole sitä normaalia elämää, jota töiden ohessa eletään.
En oo taas saanut nukuttua 2-3 päivään kun muutaman hassun tunnin. Asiaa ei auta se et hereillä pitäs olla aikalailla 3h päästä. Ja mitä minä teen? Itken yksikseni ja tunnen kuinka paha olo vyöryy päälle. Ei edes väsytä. Tai väsyttää, mutta en saa nukuttua. Yritän vaan jaksaa, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että romahdan. Näen painajaisia sen vähän ajan mitä saan nukuttua ja töissä en jaksa, kun ei saa nukuttua.
Kaipaan niin kotiin. Kaipaan sitä normaalia elämää. Tämä ei sitä ole. Kiva olla yksin täällä, kun tietää, että toinen on yksin kotona. Mikä vitun järki on tehdä töitä, jos koko elämä kärsii siitä? Jos kaikki läheiset joutuu järjestään elämänsä sen mukaan, että käyn töissä. Aivan hullua.
Elämä on valintoja, koska opin valitteen oikein? Tai miks en vaan voi luovuttaa ja irtisanoa itteäni? Mikä sen tekee ettei voi antaa periks? No se kun en halua olla luovuttaja ja musta työstä ittensä irtisanominen - vaikka kuinka olis määräaikasena - on hullua. Ja toisaalta kuitenkin tykkään työstäni, kaikki vaan mikä siitä seuraa on paskaa.
Vaikka kuinka yrittäsit puhua kuinka paskaa tää on niin ei kukaan tunnu tajuavan. Tai edes yrittävän tajuta. Ja sit pidetään kusipäänä kun ei jaksa / kiinnosta / pysty pitään kunnolla yhteyttä niihin vähäsiin ystäviin.
Mitähän sitä isona haluaa tehdä elämällään?
