Pitkästä aikaa tuli mieli kirjoittaa. Kaikki on niin muuttunut. Vaikka joskus oli paljon paskaa niin siinä oli paljon hyvää. Nyt kun kaikki tuntuu olevan suht ok niin en tiiä onko tässä ees niin paljon hyvää mitä niissä huonoissa kausissa oli.
Paras kaverijätkä. Ollaan etäännytty niin paljon. Oon huolissani sen alkoholin käytöstä. Sitä tuki se kun se oli joku aika sit käymässä jätkällä (välimatkaa sellanen vajaa 100km) ja saatiin käsitys, että se on illan siä ja pyydettiin yks toinenkin jätkän kavereista sinne (jolle sit myöhemmin ilmotettiin, että älä tuukkaan, suunnitelman muutos). No, tälle parhaalle kaverijätkälle (vai nykyään entiselle parhaalle, todennäköisesti...) soitti sit joku sen kaveri ja yhtäkkiä sille tulikin sit kiire lähtee pois - ryyppäämään. Kun ei tona viikonloppuna onnistunut ryyppääminen, kun oltiin aamulla lähössä ajoissa reissuun. Oli se jätkää houkutellut, mutta jätkä oli sanonut ei. En oo ees halunnut ottaa mitään yhteyttä siihen ton jälkeen. Ainut mitä halusin pistää sille oli, että oon huolissani sun alkoholin käytöstä. Toinen mikä huolettaa niin sen työtahti.
Ollaan vaan etäännytty niin paljon. En nykyään ees jaksa ilmotella kuulumisiani sille, en mitään mitä tapahtuu. Toisaalta, eipä siitäkään kauheasti kuulu. Sattuu vaan niin paljon tajuta, että joku, joka oli mulle joskus tosi tärkeä, on muuttunut niin paljon. Se on tosi samanlainen käytökseltään kuin silloin kun tutustuttiin, mutta sit se muuttui sellaseksi minä sen opin tuntemaan ja jollasen siitä pidin. Nykyään se on tosi samanlainen kun silloin kun tutustuttiin. Puhuin yhelle kaverillekin siitä ja sekin sano, että ei kuullosta yhtään tältä parhaalta kaverijätkältä. Se on varmaan kun muuttaa kaupunkiin niin muuttuu huonompaan suuntaan.
En vaan haluais, että se kaikki on ohi. Se kaikki hyvä mitä oli silloin paskoina kausilla. Meillä oli aina niin hauskaa yhessä. Kaipaan niin paljon niitä aikoja. Sitä kaikkea hyvää. Niitä miljoonia tekstiviestejä. En kuitenkaan tiedä haluanko olla tekemisissä ihmisen kanssa, josta on tullut tollainen.
Toinen on jätkä. En vaan enää jaksais vastata ees viesteihin. Tää ei koskaan soita enkä itekään viitti koskaan soittaa, kun en tiiä mitä se tekee. Itehän istun koko päiväni koulun jälkeen vaan koneella. Joka päivä, poikkeuksetta. Tää kaukosuhde vaan on niin perseestä. Tässä ei oo mitään hyvää. Jätkästä kuuluu koko ajan vähemmän. Viikonloppusin ei oo riittävästi aikaa. Tässä ei vaan tunnu olevan mitään järkeä ja silti haluan jatkaa tätä.
Oon vaan itkenyt tän päivän siitä asti kun tulin koulusta. Ihan kaiken takia. Koulu on perseestä (luokkalaiset ihania), jätkän kanssa menee huonosti ja kaikki kaverisuhteet on aivan päin persettä. En vaan saa taas kasattua ajatuksiani mitenkään järkevästi, joten tähän on hyvä lopettaa.
