21.1.2013

Etäännyn ja muutun

Käsittämätöntä huomata kuinka paskana sitä ite joskus on ollut. Rakkaat ja vanhat päiväkirjat. Niissä on niin paljon hyvää, mutta myös niin paljon pahaa. Hauska huomata kuinka hyvää pataa sitä oli parhaan kaverijätkän kanssa. Nykyään ollaan etäännytty tosi paljon. Tai oon ite etääntynyt kaikista. Jopa jätkästä.

En tiiä miten jätkän kanssa menee. Alkaa syömään tää kaukosuhde ja se, kun niin innoissani ootin, että pystytään työharjottelu oleen samalla paikkakunnalla. Kusipa sekin. Siinä jätkän puolentoista kuukauden työharjottelussa on sellanen kolmen viikon jakso, kun ollaan eri paikkakunnilla ja nähään tyyliin vielä vähemmän kun normaalissa kaukosuhteessa. Vituttihan se.

Jätkä on muuttunut, mä oon muuttunut. En tiedä oonko onnellinen tässä. Taaskaan. Mua syö se, että jätkä heitti silloin, että erotaan eikä siitä kuulu mitään koko iltana. Mua syö tää kaukosuhde. Mua syö toi muuttuminen. Viime aikoina moni on kysellyt, että ollaanko kihloissa. Moni on sanonut, että jätkä on oikee kultakimpale eikä siitä kannata päästää irti. Niinhän se onkin. Mutta ollaanko me loppujen lopuks liian erilaisia. Ja liian erilaisella alalla. Kuitenkin kun ihminen elää vaan kerran.

Ai joo. Näin Haamun eilen. Olin baarissa ja se tuli sinne sitten. Se istu jopa samaan pöytään, kun kaikki baarin asiakkaat istu siinä. Höpöttelin kuitenkin pitkät tovit yhen toisen kanssa, mutta kyllä sain Haamunkin kanssa vängättyä jostain. Tosin sit ihan oikeasti puhuin sille ja vittuilin sille sen tulevasta syntymäpäivästä - näytin, että muistan. Sit kattelin ikkunasta jossain kohtaa ulos ja nehän peilaa niin hyvin näki, että se katteli. Mut kiva ilta oli istuskella baarisssa ja juoruta. Oli hauska kuulla eräältä naishenkilöltä kuinka oon pienenä ollut niin ihana ja sympaattinen ja että oon edelleen tosi ihana ja sympaattinen ja kuinka ihanasti osaan ottaa muut ihmiset huomioon. Juteltiin jopa siitä mun parhaan luokkakaverin kuolemasta, josta muuten tuli tässä kuussa kuluneeksi kolme vuotta.

Muistin sen kuoleman vuosipäivän ja vähän oli ankeet fiilikset sinä päivänä.. Mut joka vuosi on helpompaa.