Se tunne, kun joku on tiennyt n. ½vuotta menoista yhtenä viikonloppuna ja saa sovittua sille viikonlopulle jotain, joka kusee aivan koko viikonlopun. Sit voit todeta, että kylläpä on hauskaa lähteä, kun olo tulee olemaan liian vähän nukkumisen jälkeen kun jyrän alle jääneellä. Vielä paremman asiasta tekee se, että kyseinen henkilö on oma jätkä. Ja kun tääkin on vähän niinkun sellanen kerran elämässä tilaisuus, että kiitos vaan.
Tää on taas yksi niitä päiviä, kun kyseenalaistan koko seurustelun. Olis se hei hienoa, että viittis vastata ja tapella rehdisti. Tietääpähän ite, että viikonloppu tulee olemaan aivan perseestä. Ihan sama kun totesin edellisenä iltana "Ai niin, me lähetään sit huomenna paikkaan x", kun ei auta toi etukäteenkään ilmottaminen. Perkele sanon minä.
29.10.2012
Kärsäänsä rullalle pistävä norsu, joka tuhoaa kylän
Olin viikonloppuna naama aivan rullalla, koska väsytti ja ärsytti, että jätkä joutu olemaan lauantain koulussa. Sehän oli äärettömän hyvä purkaa jätkään, kun senhän vika se koulupäivä oli.... Aivan käsittämätöntä kuinka voi olla tällänen ihan vaan sen takia, että aika on rajallista ja on niin väsynyt. Oon niin turhautunut kaikkeen. Sitä aikaa toki tulee lisää, kun on koko ajan kun norsu, joka pistää kyliä maan tasalle ja sit kun itkee kaikesta, kun ei jaksa. Vielä kun vituttaa kylmyys ja kaikki muu niin aivan mahtava yhdistelmä.
En tiedä lohduttaako mua enää sekään, että mulla on parhaat koulukaverit ikinä ja se, että toi ala on mun rakkauteni. Istuskelen kämpillä yksikseni koulun lopusta siihen, että meen nukkumaan ja saatan pari kolme kertaa puhua puhelimessa jokusen minuutin. Ja oon palautunut takaisin mun yksinäisyyden sosiaalisuusvyöryyn eli meseen, jossa mulla on paljon ällöttäviä kuvaketuttavia, mutta saan ees puhua jonkun kanssa jotain koulunkin jälkeen. Oli se sit mitä tahansa. Mutta ainakin mulla on koulussa hauskaa!
Oon vaan sellanen ihminen, että tartten seuraa. Sen takia kaukosuhe on mulle pelkkää murhaa. Mulle ei riitä viikonloput ja kärsin täällä kämpillä. Hyvä, että jätkällä on hauskaa asuntolassa ja seuraa. Kadehdin näköjään aina kaikkia. Joillakin on rahaa syödä, joillakin on ystäviä, joillakin on seuraa, jotkut pystyy seurustelemaan samalla paikkakunnalla. Miksi mä kituutan itteeni kaukosuhteessa? Toisaalta mitä mä tekisin ilman kaukosuhetta? En yhtään sen enempää. Rakastan jätkää, mutta tää kaukosuhe on vaan välillä niin liikaa.
Musta oikeasti välillä tuntuu täällä ollessani, että haluaisin alkaa juomaan. Haluaisin niin vetää pään täyteen. Ja se on mun mittapuullani ja mun kohdallani huolestuttavaa.
Joskus vaan tuntuu, että ei jaksa, mutta empä oo viillelly!
En tiedä lohduttaako mua enää sekään, että mulla on parhaat koulukaverit ikinä ja se, että toi ala on mun rakkauteni. Istuskelen kämpillä yksikseni koulun lopusta siihen, että meen nukkumaan ja saatan pari kolme kertaa puhua puhelimessa jokusen minuutin. Ja oon palautunut takaisin mun yksinäisyyden sosiaalisuusvyöryyn eli meseen, jossa mulla on paljon ällöttäviä kuvaketuttavia, mutta saan ees puhua jonkun kanssa jotain koulunkin jälkeen. Oli se sit mitä tahansa. Mutta ainakin mulla on koulussa hauskaa!
"Onnellisuus" elämän ikuinen arvotus
Mc Mane - Missä se onni on?
Oon vaan sellanen ihminen, että tartten seuraa. Sen takia kaukosuhe on mulle pelkkää murhaa. Mulle ei riitä viikonloput ja kärsin täällä kämpillä. Hyvä, että jätkällä on hauskaa asuntolassa ja seuraa. Kadehdin näköjään aina kaikkia. Joillakin on rahaa syödä, joillakin on ystäviä, joillakin on seuraa, jotkut pystyy seurustelemaan samalla paikkakunnalla. Miksi mä kituutan itteeni kaukosuhteessa? Toisaalta mitä mä tekisin ilman kaukosuhetta? En yhtään sen enempää. Rakastan jätkää, mutta tää kaukosuhe on vaan välillä niin liikaa.
Musta oikeasti välillä tuntuu täällä ollessani, että haluaisin alkaa juomaan. Haluaisin niin vetää pään täyteen. Ja se on mun mittapuullani ja mun kohdallani huolestuttavaa.
Joskus vaan tuntuu, että ei jaksa, mutta empä oo viillelly!
22.10.2012
Joskus pitää vaan miettiä elämäänsä
Välillä tunnen olevani niin eksynyt. Kadonnut matkallani. Pyöriväni joka päivä ajatuksissani.
Miettiväni mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Olisinko halunnut tehdä jotain toisin?
Jaksanko kaukosuhdetta? Mitä minulla olisi ilman kaukosuhdetta?
Kauanko jaksan uskoa parempaan?
Kauanko jaksan epäonnistua? Kuinka monesta epäonnistumisesta jaksan nousta?
Mikä kerta en jaksa enää taistella viiltelemättömyyttä vastaan?
Mitä vaaditaan onnelliseen elämään?
Onko kaverijätkät edelleen mun hyviä ystäviä, vaikka en näekään niitä niin usein? Pysyyhän paras likkakaveri parhaana likkakaverina?
Jaksanko kärvistellä täällä koulussa? Mitä jos muuttaisin täältä pois? Mihinkä muuttaisin? Miksi muuttaisin?
Onko rahaa maksaa kaikki laskut? Mitä laskuja tässä kuussa tulee?
Jaksanko käydä kaupassa? Onko rahaa käydä kaupassa?
Miettiväni mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Olisinko halunnut tehdä jotain toisin?
Jaksanko kaukosuhdetta? Mitä minulla olisi ilman kaukosuhdetta?
Kauanko jaksan uskoa parempaan?
Kauanko jaksan epäonnistua? Kuinka monesta epäonnistumisesta jaksan nousta?
Mikä kerta en jaksa enää taistella viiltelemättömyyttä vastaan?
Mitä vaaditaan onnelliseen elämään?
Onko kaverijätkät edelleen mun hyviä ystäviä, vaikka en näekään niitä niin usein? Pysyyhän paras likkakaveri parhaana likkakaverina?
Jaksanko kärvistellä täällä koulussa? Mitä jos muuttaisin täältä pois? Mihinkä muuttaisin? Miksi muuttaisin?
Onko rahaa maksaa kaikki laskut? Mitä laskuja tässä kuussa tulee?
Jaksanko käydä kaupassa? Onko rahaa käydä kaupassa?
19.10.2012
Pienien asioiden vaikutus nukkumiseen
Käsittämätöntä kuinka paljon pelkästään nukkumiseen voi vaikuttaa sellainen asia kuin turvallisuus ja seura. Jätkän luona ja kotona nukun tosi hyvin ja illalla nukahdan nopeasti ajattelematta mitään. Kun oon kämpillä niin pyörin, mietin kaikkee mahdollista / mahdotonta ja nään painajaisia. Pelkään, että joku murtautuu ovesta ja säikähdän joka rasahdusta.
10.10.2012
3/4 vuotta viime kerrasta
Stressaan niin paljon, että näen taas painajaisia. Joka yö. Nukun huonosti. Hauskaa... Ei. Viikonloppusin nukun hyvin, kun oon jätkän kanssa. Kun on joku joka on lähellä. Pelkään asua yksin. Oon vainoharhanen narahduksista ja jokanen kolahdus kuullostaa oven avaamiselta. Tässä on monta päivää, kun oon taas miettinyt viiltelyä. Kuinka helppoo se olis ja kuinka paljon haluisin viillellä, mutta ei! En halua. Siitä on yli ½vuotta kun oon viimeks viillellyt. Itseasiassa se oli 21.12 kun oon viillellyt eli joku 3/4 vuotta siitä kun oon viimeks viillellyt ja se on musta kunnioitettava saavutus!
Mutta peruspositiivinen yritän olla tässä! Joka tosin tekee vaikeaa tällä mun normaalilla pessimistisyydelläni.
Mutta peruspositiivinen yritän olla tässä! Joka tosin tekee vaikeaa tällä mun normaalilla pessimistisyydelläni.
4.10.2012
Olisko sellainen ajatus kuin itsensä kasaaminen hyvä?
Romahdin tänään. Aivan totaalisesti. Koulussa. Keskellä tuntia.
Mun on tehnyt vaikeeta olla meijjän työturvallisuustunneilla, joissa on keskusteltu työssä jaksamisesta ja muusta. Johtuen siitä, että oon ollut aivan liian stressaantunut kaikesta ja mun henkinen jaksamiseni on aivan äärirajalla, koska oon ollut aivan pa. Tänään sitten opettaja totes tyyliin jotain "no eihän se 500e autohuolto kenenkään maailmaa kaada". Siinä vaiheessa meinasin todeta ihan normaalisti, että kyllä se opiskelijalla tuntuu, kun itellä ei oo ees rahaa maksaa vuokraa ja autokin hajos. No, ei ollut sitten ihan niin helposti sanottava lause ja pillahdin itkuun ennen kuin sain sitä ees loppuun. Loppu tunnin vaan yritin keräillä itteeni ja olla itkemättä, vaikka pelkkää nikotteluahan se oli.
Tauolla sit tällä hetkellä paras luokkakaveri oli mulle, että veera hei mikä sulla on. Ja pillahdin itkuun ja se halas mua kun siinä vaan haukoin henkee ja yritin jossain kohtaa saada sanottua, että kun en mä vaan enää jaksa, kun kaikki on niin vitun vaikeeta. Itkin sen koko tauon ajan, mutta siinä huomasin kuinka ihanat, mahtavat ja mielettömän upeat luokkakaverit mulla on. Siinä ne istu mun vieressä, halaili mua ja piti kädestä kun vollotin kuinka niinkun mikään ei tunnu onnistuvan kun ei oo rahaa ees maksaa vuokraa. Ei mulle oo ikinä ennen luokkakaverit tehnyt noin! Joo no yksi on voinut tulla halaan ehkä pari kertaa, mutta aina oon saanut olla rauhassa itkuineni ja tuskineni. Nää oli kaikki niin ihania, kun ne lohdutti ja sanoinkin niille, että ei mulla oo ikinä ollut näin ihania luokkakavereita kuin te<3 br="br">
Sitten oli kiva, kun kaks tarjoutu tuleen mun kanssa kämpille ja toinen lupasi, että vois tulla yöks, jos haluan. Sit ne painotti, että sano ihmeessä, jos alkaa tuntuun pahalle ja puhu! Ja jos haluan seuraa tänne niin mun pitää vain sanoo niin luokkakaveri tulee tänne yöksi. Se jotenkin niin auttoi ja tuntu niin mielettömälle, koska ei mulla oikeasti oo koskaan ollut noin ihania luokkakavereita!
Sit päivän kruunasi se, että mun raha-asiani vähän selvisi! Sossu maksaa n. 250 niin saan maksettua vuokrani ja ees osan laskuista ite. Voin sittenkin pitää tän kämpän ja asua täällä!
Mun on tehnyt vaikeeta olla meijjän työturvallisuustunneilla, joissa on keskusteltu työssä jaksamisesta ja muusta. Johtuen siitä, että oon ollut aivan liian stressaantunut kaikesta ja mun henkinen jaksamiseni on aivan äärirajalla, koska oon ollut aivan pa. Tänään sitten opettaja totes tyyliin jotain "no eihän se 500e autohuolto kenenkään maailmaa kaada". Siinä vaiheessa meinasin todeta ihan normaalisti, että kyllä se opiskelijalla tuntuu, kun itellä ei oo ees rahaa maksaa vuokraa ja autokin hajos. No, ei ollut sitten ihan niin helposti sanottava lause ja pillahdin itkuun ennen kuin sain sitä ees loppuun. Loppu tunnin vaan yritin keräillä itteeni ja olla itkemättä, vaikka pelkkää nikotteluahan se oli.
Tauolla sit tällä hetkellä paras luokkakaveri oli mulle, että veera hei mikä sulla on. Ja pillahdin itkuun ja se halas mua kun siinä vaan haukoin henkee ja yritin jossain kohtaa saada sanottua, että kun en mä vaan enää jaksa, kun kaikki on niin vitun vaikeeta. Itkin sen koko tauon ajan, mutta siinä huomasin kuinka ihanat, mahtavat ja mielettömän upeat luokkakaverit mulla on. Siinä ne istu mun vieressä, halaili mua ja piti kädestä kun vollotin kuinka niinkun mikään ei tunnu onnistuvan kun ei oo rahaa ees maksaa vuokraa. Ei mulle oo ikinä ennen luokkakaverit tehnyt noin! Joo no yksi on voinut tulla halaan ehkä pari kertaa, mutta aina oon saanut olla rauhassa itkuineni ja tuskineni. Nää oli kaikki niin ihania, kun ne lohdutti ja sanoinkin niille, että ei mulla oo ikinä ollut näin ihania luokkakavereita kuin te<3 br="br">
Sitten oli kiva, kun kaks tarjoutu tuleen mun kanssa kämpille ja toinen lupasi, että vois tulla yöks, jos haluan. Sit ne painotti, että sano ihmeessä, jos alkaa tuntuun pahalle ja puhu! Ja jos haluan seuraa tänne niin mun pitää vain sanoo niin luokkakaveri tulee tänne yöksi. Se jotenkin niin auttoi ja tuntu niin mielettömälle, koska ei mulla oikeasti oo koskaan ollut noin ihania luokkakavereita!
Sit päivän kruunasi se, että mun raha-asiani vähän selvisi! Sossu maksaa n. 250 niin saan maksettua vuokrani ja ees osan laskuista ite. Voin sittenkin pitää tän kämpän ja asua täällä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)