31.5.2010

välittäminen

Katsoin onnee silmästä silmään, annoin sen kävellä ohi
Pyöriikö sun ajatuksissas mun nimi tänään?

Leijonamieli & Putkimiehet - Yksi yö


Voiko välittää liikaa?

Itsestäni ainakin olen huomannut, että otan liian raskaasti itselleni ei niin kovin tärkeitten ihmisten asioita tai sitten sellaisten ihmisten joihin olen juuri tutustunut. Joku "parannetaan maailma yhdessä"-ajatus on varmaan vallannut minut ja kaikkia ihmisiä pitäisi pystyä auttamaan.

Tämän takia tuntuukin äärettömän turhauttavalta, kun jotkut ihmiset sanovat "Kyllä minä ainakin pärjäisin puhumatta".. Ja paskat. Ei se puhumatta oleminen ole niin helppoa. Joillekin on helppoa olla puhumatta päiviä, viikkoja tai kuukausia, mutta ei, ei siihen kaikki pysty eikä kannata yrittää.
Puhumattomuudella vain karkoittaa ihmisiä läheltään. Ihmiset tulevat paljon helpommin lähelle, kun puhut ja olet iloinen, kun silloin, kun olet ihan hiljaa etkä kiinnitä heihin huomiota.

Mutta missä on se syy, sanoinko jotain väärää?
Mitä muuttaisit, eilisen takaisin jos sais kääntää?
Enkö välittänyt tarpeeks, rakastinko liikaa?
Etkö saanut kaikkeeni vai aikaas varastinko liikaa?

Leijonamieli & Putkimiehet - Yksi yö

18.5.2010

joskus pitäis päästää irti

Ja tiedän et joskus me vielä näemme
ikäväni mieletön ei sitä paranna lääkkeet
En anna anteeks itelleni en päästä susta irti
vaikka ootki poissa ni rakastan sua silti

Laini - Kyl me viel nähdään


Rupesin aikani kuluksi (tai oikeastaan edellä mainitun kappaleen innoittamana) pohtimaan ihmisistä irti päästämistä, menneisyyttä, muistoja..

Itsestäni olen ainakin huomannut, että menneisyydestään on kauhean hankala päästää irti ja niistä oikeasti elämääkin tärkeimmistä ihmisistä. Millään ei haluaisi luopua heistä, vaikka he haluaisivat luopua minusta. Viimeiseen asti haluaisi yrittää saada välit taas kuntoon, mutta ei siihen pysty, jos toinen osapuoli ei halua sitä.

Kuitenkin, joskus pitäisi osata päästää irti. Luovuttaa. Ei toisesta ole mukava, jos roikkuu kimpussa eikä millään osaa päästä irti. Pitäisi osata tunnistaa se raja, tajuta koska on aika lopettaa ja jatkaa eteenpäin.

Itseni lisäksi olen tavannut paljon ihmisiä joittenka on vaikea päästä eteenpäin. Usein eteenpäin pääsemistä vaikeuttaa se, että on tehnyt itse jotain väärin tai asian selvittely on jäänyt kesken tai kokonaan tekemättä. Asioita ei pysty muuttamaan ja pitäisi itse kestää se, että kaikki tekevät mokia joskus. Asian selvittelyä on hankala tehdä jälkeenpäin, mutta kukaan ei kiellä yrittämästä. Kuitenkin liiallinen yrittäminen vain haittaa, pitää huomata koska pitää lopettaa.

Tiivistetysti näytä että välität, mutta lopeta ajoissa, jos toista ei kiinnosta. Päästä irti ja jatka elämää.

5.5.2010

ystävyys

jos meinaisin hukkuu, vetäisitsä mut pinnalle?
jos ikuisesti nukkuu, toisit kukkii mun haudalle?
Oot yks harvoist, jonka vuoksi voisin täältä lähtee
Uniikki & Gbrl - Ootsä mun äijä

Rupesin ajattelemaan parasta ystävääni yläasteajoilta (7 & 8 luokilta). Hän oli silloin mulle paras ystävä ja vannottiin, että ollaan ystäviä ikuisesti. Hän oli myös yksi mun kolmesta tärkeimmästä ihmisestä.

Silloin meillä oli hauskaa. Oltiin tosi usein kaksin, puhuttiin kaikki asiat ja luotettiin toisiimme. Muut oli meille aikalailla ilmaa, mutta oltiin me silti usein muillekin suht. mukavia. Ja kuulu siihen "porukkaan" yks kolmaskin, mutta hän jäi sitten vähän vähemmälle, kun oli niin paljon treeneissä.

9luokalle menessä ei enää puhuttu lähes mitään. Osa luokkalaisista lähti sitten yhdelle matkalle, niin sen jälkeen tämä paras ystäväni ei puhunut mulle kunnolla mitään. Tuntui tosi pahalta kuulla, kun hän sanoi "Jouduin olemaan Veeran pari" ja kaikkea muuta vastaavaa. Kirpaisi aina todella paljon. Aina jos menin siihen porukkaan missä hän oli, niin kaikki lakkasivat puhumasta.

Nyt tämä ex-paras ystäväni teki tämän sille porukalle mihin hän siirtyi. Lakkasi aivan yhtäkkiä puhumasta heille. Mistä tämä johtuu?

Tuntuu pahalle nähdä hänet istumassa yksin, koska edelleenkin hän on minulle todella tärkeä. Välillä tulee itkettyä, kun ei enää puhuta. Useamman runonkin olen hänestä kirjoittanut, tässä on yksi niistä teille.

Muistatko ne vanhat hyvät ajat,
lapsina kun yhdessä leikittiin?

Yhdessä pellolla kirmattiin,
huudeltiin muille
naurettiin kahestaan

Meillä oli ihan omat jutut
joita muut ei ymmärtänyt

Sormuksiinkin otettiin sama teksti
jota muut ei ymmärtänyt

Ne väitti, että tullaan katuun sitä myöhemmin
mutta me ei välitetty siitä

Tehtiin monia hulluja juttuja
kahestaan

Piirrettiin "meijjän jengi"
jota ei oikeesti ees ollut
kuhan vaan kuviteltiin

Mutta nyt,
sä et enään edes puhu mulle.

3.5.2010

rakastuminen

Liian helposti päästivät irti
Nyt tytölläki herää kysymys et miksi?
Ku jos tyttö oli maas ni poika kuunteli
Lohdutti, piti kädest kii ja tätä suuteli
Kaikki oli täydellist mut mikä meni pieleen
Ei tyttö enää halunukkaa tulla pojan viereen
Vertikaali - Poika ja tyttö

Kaivoin vanhoja kokeita yms. tekstejä tältä vuodelta koulusta ja silmiini osui teksti rakastumisesta.

Rakastuminen

"Rakkaudelle on vaikea luoda yleisiä määritelmiä, koska rakkaus on niin yksilöllinen tunne", kirjoitetaan Nyyti ry:n sivuilla (http://www.nyyti.fi). Olen täysin samaa mieltä siitä, että rakkautta on vaikea määritellä. Melko varmasti moni ihminen, joka on kokenut rakkauden, sanoisi sen olevan maailman ihanin tunne, ja heille se merkitsisi toisesta välittämistä.

Minunkin mielestäni rakkaus on tunne, jossa untee jotain todella voimakasta toista kohtaan, haluaa jakaa elämänsä toisen kanssa, ja on valmis tekemään uhrauksia toisen puolesta. Rakkaus on omalla tavallaan jotain todella mystistä.

Rakkaus on aiheena laaja. Jokaisella tuntuu olevan siitä oma mielipide, mutta ei se mitään; rakkaus tuntuu olevan aiheena loputon. Sen takia rakkaus taitaakin olla varsin yleinen aihe esimerkiksi lauluissa ja runoissa.

"Rakastumisella on siis henkisen puolensa lisäksi vahva fyysinen puolensa jota ei voi itse omalla päätöksellään sammuttaa, mutta ei myöskään sytyttää", kirjoittaa Hertta-Mari Kaukonen Tampereen ylioppilaslehdessä (Aviisi 1/2007). Sen huomaa, että rakkaus ei katso kenet se valitsee. Rakastunut ei voi itse valita onko kohde varattu vai vapaa, vanha vai nuori, ruma vai kaunis.

Joskus saattaa tuntua, että tunteistaan ei kannata puhua. Jotkut eivät edes osaa pukea tunteitaan sanoiksi, jolloin tunteista on hyvin vaikea puhua. Jotkut saattavat pelätä kertoa tunteistaan, koska eihän sitä koskaan tiedä, jos toinen torjuu heti. Mielestäni kannattaa opetella puhumaan tunteistaan. Jos kohde on hyväkin ystävä, saattaa olla parempi, että kertoo tunteistaan vasta silloin kun on täysin varma siitä, mitä toista kohtaan tuntee. Omista tunteistaan saa ja kannattaakin puhua. Aina ei kuitenkaan ole tarpeellista puhua ihastuksen kohteelle, vaan ystävälle puhuminenkin voi auttaa.

Aikaisemmin mainitussa lehdessä on haastateltu psykiatri Timo Partosta, joka sanoo: "Rakastunut ei juuri koe negatiivisia tunteita. Tässä on se huono puoli, että tunnepohjainen oppiminen voi olla heikkoa eli edellisten suhteiden virheistä ei opi." Tämä on harmillista, koska virheistään pitäisi oppia, ja omien virheitten muistaminen auttaisi tulevissa suhteissa.

Rakastunut on yleensä iloinen eikä mikään tunnu menevän huonosti. Tälläinen voimakas alkuhuuma kestää yleensä puolesta vuodesta kahteen vuoteen minkä jälkeen tasaantuu. Tämä johtuu täysin hormoneista. Tässä huomaa, että rakkaus on myös fyysistä.

Jotkut rakastuneet saattavat alkaa seurustella, mennä kihloihin tai muuttaa yhteen. Toisen kanssa eläminen vaatii toisen tuntemista ja välillä jopa ärsyttävien tapojen sietämistä. Toista pitää osata myös tulkita, jolloin yhdessä eläminen on helpompaa.

Jotkut parit ovat sanoneet, että eivät ole koskaan riidelleet kahden vuoden seurustelun aikana. Mielestäni tuollainen on vain turhaa tunteiden tukahduttamista. Jos ensimmäisestä kunnon riidasta selviää, niin se näyttää, että vakavimmistakin asioista selviää. Parit, jotka riitelevät, saattavat olla jopa onnellisempia kuin ne, jotka eivät riitele.

vaivaantuneisuus

Aina ennen on ollut tosi kiva jutella erään ihmisen kanssa, mutta sitten siitä on tullut jotenkin turhaa? Puhuminen tuntuu hyvin vaikealta ja ilmapiiri on koko ajan vaivaantunut. Aikaisemmin puhuminen on ollut tosi helppoa ja tälle ihmiselle on ollut todella hauska jutella, ollut todella hauska jakaa ajatuksensa hänelle.

Mistä johtuu äkillinen ilmapiirin muutos? Toisen käytöksestä? Toisen teoista? Toisen ajatuksista? Mielialanmuutoksista?