Mietin mitä tulevaisuus tuo tullessaan,
mietin eilistä palaan sinne uudestaan,
Mitä tulevaisuudessa no senhän näkee
mitä multa lähtee ja mitä jää käteen
Eksu - Mitä tulevaisuudessa?
Kylhän mä aina jaksan menneisyydestä valittaa, mutta tänään päätin tehdä poikkeuksen ja ajatella minkälainen tulevaisuus on? Mä ihailen niitä ihmisiä jotka on päättänyt mitä niistä tulee isona ja plaa plaa plaa. Ite oon niin pihalla. Ainut mitä tiedän varmaksi, niin se, että ainut mikä mua työnä voi miellyttää on sellainen mikä liittyy eläimiin (lähinnä koiriin).
Tulevaisuus tulee oleen yksi synkkä arvotus
Ei voi tietää sitä mitä tulee tapahtumaan
Mc Mane - Elämää vain
Vihaan asiakaspalvelutyötä, se on niin äärettömän pelottavaa ja ahdistavaa. Sit siinä joutuu ottaan niin paljon paskaa niskaan ja silti pitäis jaksaa hymyillä ja ajatella "asiakas on aina oikeassa". Mä arvostan suuresti ihmisiä jotka kestää olla asiakaspalvelutyössä. Ehkä mä joskus paranen mun ihmiskammosta ja pystyn oleen ilosesti jossain kaupan kassalla. Joku tietokonetyö vois olla mulle ominta, sais ainakin istua selkä kierossa päivät pitkät koneella. Mikä ammatti sinulle sopisi parhaiten? Missä ammatissa et ehdottomasti pystyisi työskentelemään?
Liian usein tulevaisuus liitetään työpaikkaan ja perheeseen. Ei se tulevaisuus oo pelkästään sitä. Kaikki menetykset ja iloisuudet on myös tulevaisuutta, kaikki mikä tapahtuu tulevaisuudessa on tulevaisuutta! Mitä itse odotat tulevaisuudelta? Mitä tulevaisuus merkitsee sinulle?
Monet toivoo elävänsä pitkään ja terveinä. Toivon vaan pysyväni suht. terveenä ja kuolevani sitten nopeesti lyhyen tai pitkän ajan päästä. Ehkä mun ajatusmaailmani muuttuu jos joskus perustan perheen johon kuuluu kaks lasta ja mies. Tosin en usko, koska en pienenäkään oo halunnut lapsia ja oon aina vaan leikkinyt eläinpehmoleluilla yms. enkä oo koskaan tykännyt leikkiä nukeilla. En siis usko, että tuun koskaan hankkimaan lapsia. Muut on sillain "tui tui söpö vauva" niin mulla pyörii päässä "mitä hyvää tossa on? Eihän se oo ees söpö".
Mitä jos tulevaisuus ei toteudukaan sellasena minkälaisena haluaa? Pettyykö ihmiset silloin liikaa? Pitäisikö varautua siihen, että oma vaaleanpunainen tulevaisuus ei olekaan niin vaaleanpunainen vai uskoa, että pystyy saavuttamaan kaiken? Voiko / haluaako / saako ihminen epäonnistua oman tulevaisuuden luontinsa kanssa?
Sain tänään koulussa jotain kulttuurinautintoja (no ihan sama mitä on). Näin hyvän näytelmän Toinen vasemmalta
Ahaa-teatterin esittämänä. Se oli hyvä, mutta mua ahdisti se ihan vitusti. Meinasin 4-6kertaa lähtee itkien pois sieltä, koska se tuntu niin pahalle. Voi olla, että joku huomas, kun välillä itkin siinä. En halunnut yhtään istua siellä ja musta huomas sen, että kaikki ei ollut ihan ok. Ainakun mua ahdistaa, niin alan näprään käsillä tai tekeen jotain muuta sijaistoimintaa. Se esite mikä saatiin oli loppujen lopuks niin taiteltu, että siitä ei saanut enää mitään selvää. Kai kaikki vaan luuli, että mua ei kiinnosta, mut ei se sitä ollut, musta vaan tuntu pahalle. Ootin koko ajan, että joku niistä näyttelijöistä hyppää päälle sieltä lavalta, kammoksuin niitä. Sit oli ihan kamala kun se näyttämö oli pistetty pystyyn keskelle -> tuoleja oli sit molemmin puolin sitä näyttämöö ja ne vastapäätä olijat istu siellä.. Se oli niin kamalaa kun ne oli siinä vastapäätä, vaikka ne ei ees kattonut, mutta silti se oli niin järkyttävää. Viimeks mua on ahdistanut ihmisten takia noin paljon linja-autossa kesällä missä oli paljon ihmisiä, tosin mä en ookkaan sen jälkeen tainnut olla paikassa missä olis ollut "paljon" vieraita ihmisiä ja muuta sellasta.
Mua ahistaa se, että mun psykologi vaihtuu. Huomenna vika kerta tolla vanhalla ja sit pitäs tulla uus jolla oon käynyt joskus ehkä 4kertaa kauan sitten. Mä en vaan haluis puhua kaikkee uudestaan.. Jos lopettasinkin kokonaan?
Onko psykologilla yms. käynti heikoille? Vai ovatko ne vahvoja jotka uskaltavat mennä sinne? Onko rohkeutta puhua vieraalle ihmiselle asioistaan?
Ja sain siitä ruottista sen vitosen, onneks! Ehkä mulla voi olla tulevaisuus koulussa ruotsin osalta.
