Elämä on ihan kivaa jos sen oikein oivaltaa

Jäätävää. Oon ollut koko illan kotona ja kaikki on mennyt ihan putkeen. Vaikka pomo nyt kertokin työkaverille, että ei tykkää musta ja on muutenkin haukkunut mua sille työkaverille, mutta pikku juttuja! Ei anneta niitten masentaa enkä muuten oo ainut jota se siä on mollannut toisille työntekijöille. Toimiva työympäristö? Ja kun ottaa sen huomioon, että talon muilla asukkailla oli joku törkee riita tossa, mutta se ei taas koskenut mua, joten ei mitään!

Jotenkin vaan pitää ihan tosissaan yrittää välillä keräillä päätään kun muilla tuntuu menevän huonosti ja ne kertoilee omia ongelmiaan. Ei siinä mitään, on se kiva kuunnella ja yrittää parhaansa mukaan tukee. Ei mulla tässä nyt oo mitään kauheen shokeeraavaa mistä haluaisin ite puhua.

Halusin viillellä. Ihan tosissani halusin. Mun viiltelyni tyssäs samaan kun n. viikko sittenkin, että en saa mun kynsisaksia kun ne on tippunut seinän väliin (kuullostaa aika säälittävältä, mutta ihan oikeesti en saa niitä pois :D) jotenkin tyhmästi. Toisaalta se on vaan hyväks mulle, mutta toisaalta taas helpottas ihan sikana oloo jos sais ne kynsisakset pois sieltä. Mietin jo, että voisin palkalla ostaa jonkun kivan linkkarin tai jotain, että voisin viillellä, mutta se tuntu jo liian pahalta ajatukselta.

Antaa vaan lipua sormien välistä

11tunnin työpäivä takana..

Oon mennyt koko ajan, mutta nyt kun oon taas yksin niin tää ahdistaa. Mites kun toi työkaveri muuttaa pois ja jätkät on armeijassa? Sithän mä oon lähes koko ajan tälläin.

Mikset sä pidä must kii,
Oon ku kartturi ilman kuskii.
Mikael Gabriel - Älä jätä mua

Voisimpa kertoa sanasen mun ja Haamun "suhteesta". En nyt tiä mikskä tätä juttua ees pitäs kutsua. Kävin siä viikko sitten ja mulla palo kiinni siihen. Olin aivan järkyttävän kiukkunen ja ihan tärisin. Rähisin sille kaikesta mikä mua on häirinnyt. Kun lopetin se totes mulle, että ei tiedä mitä hänen pitäs sanoo ja sit totes rakastavansa mua. En lämmennyt, mua vaan ärsytti. Kuitenkin loppuilta meillä meni ihan hyvin ja rauhotuin siitä kiukustani. Toisaalta mulle alkaa oleen ihan sama koko mies. Se on vaan ollut niin iso osa mun elämässä, että tuntus oudolta antaa sen lipua kokonaan pois sen jälkeen kuinka kauan ootin.

Mut työkaverin kanssa on ollut tosi huippua! Se on pitänyt mua elämässä kiinni.

...työt...

Mikä menee väärin kun jätkät tuli armeijasta? Eilen illalle (yölle) mulla oli seuraa exästä, mutta nyt ei ketään. Vähän kusi taas sopimukset illalle.. Työkaveri (jonka kanssa oon hengannut tosi paljon!) lähti reissuun. Mulla piti olla illasta menoo, mutta sit ei ollutkaan. Luotin niin siihen, että se olis pitänyt, mutta ei. Onneks ei oo eka kerta..

Tekee pahaa katsoa paperii
kohta lentää verta jo tapettiin.
Kuristaja - Vuosisadan rakkaustarina

Työt... Onneks ne loppuu pian.

Treffeillä

Aivan mahtava viikonloppu! Oltiin työkaverin kanssa syömässä la & su. Su yritin tarjota sille ruuan, mutta ei se halunnut, mutta se tarjos mulle la ruuan. Puhuttiin paljon ja käytiin kävelemässä. Keskusteltiin jopa mun viiltelystä ja se sano, että hän oli vähän olettanutkin kun se oli nähnyt ton mun käden. Joskus ollut töissä sillain, että hiha ylhäällä niin kyl noi naarmut arvet.

Puhuttiin myös siinä ja sovittiin, että oltiin molempina päivinä treffeillä! Tälläistä.

Minkälainen minä olen?

Jos otettais taas tällästä itsepohdiskelua, mitä mä oon ja mitä mä en oo.

Mun painokäsitys muuttu kun kävin siä terveydenhoitajalla. Haluaisin oikeasti painaa 10kg vähemmän, vaikka kaikki toitottaa, että oot just noin hyvä. No miten voin olla hyvä, jos terveydenhoitajakin sanoo, että laihduta? Mä olen vaan äärettömän saamaton laihduttamisen suhteen enkä oikeasti jaksa yrittää. Haluan paljon, mutta en saavuta mitään.

Needed to be strong, yet I was always too weak
Sonata Arctica - Paid in full

Omassa luonteessani plussa ja samalla myös miinus on se, että kykenen tekemään nopeita ratkasuja yleensä. Toisaalta yks suurimpia miinuksia mun luonteessa on se, että oon aivan äärettömän äkkipikanen. Kiihdyn nollasta sataan sekunnissa, mutta nollaan en tuu takas pitkään aikaan.

Tänään sen taas huomas kun levis vähän pää. Toimin salamannopeasti ja vieläkin on sellanen olo, että vittu mikä maailma ja tapahtumasta on kuitenkin jo n. 4tuntia. Mä en vaan pysty käsittään ihmisiä.

Mut lopetetaan yhteen iloisuuteen: oon tänään oikeasti menossa syömään! Työkaveri viä tarkisti tänään, että niin mitä oot tekemässä tänään ja sit se kysy, että tuunko sen kanssa syömään. Se lupas tarjotakin ruuan + juoman mulle, koska jouduin aamusta orjaks töihin. Toisaalta en tiiä kehtaanko vetää ihan pulsulinjalla.

Joskus paistaa aurinko, joskus myrskyää

Ollaan menossa huomenna työkaverin kanssa syömään? Se kysy, että mitä teen huomenna ja sanoin sit, että tarjoon itelleni huomenna ruuan, että kun tää oma seura on niin ihanaa. Kysyin sit, että mitä se tekee huomenna ja se selitteli jotain töitten teosta ja tokas loppuun "sit tuun sun kanssa syömään". Toivotin herran tervetulleeks mukaan. Se viä kyseli mihkä oon menossa ja monen maissa. Yllättävän jäätävää.

Mikä menee väärin kun kuulen ex-jätkästä melkein päivittäin? Enemmän kun kaverista. Käytiin myös tänään jätkän kaverin (eli nykyään myös mun kaverin) kanssa lenkillä ja oli kyl tosi helmi! Oli kiva vaan höpöttää ja välillä sivuta jotain vakavempaa. Puhuttiin, että mentäs n. viikon päästä uudestaan, kun se on taas maisemissa.

Ystävä sua tarvitaan
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan
Elastinen - Ystävä

Mulla on oikeasti ehkä parhaat ystävät ikinä, vaikka oonkin välillä aika paljon yksinkin. Äskön tuli yheltä viesti, että onko kaikki ok kun tuli sellanen tunne, että ei olis ♥ Ihanaa, että on tollasia hyviä ystäviä jotka välittää. Muilla on 20kaveria, mut mulla on kuus (joista viis jätkiä..) hyvää ystävää eikä oikeestaan ollenkaan kavereita, mutta tää passaa mulle!

Rakastatko aina?

Sunnuntaina poistin Haamun numeron ja eilen se soitti.. Se lukee varmaan ajatuksia? Juteltiin hyvä tovi puhelimessa sekä myös kasvotusten. Ehkä tästä voi selkeytyä jotain, mutta mitä se jotain on?

Silti jaksan ihmetellä, että kun turhaudun noin usein Haamuun niin miks jatkan yrittää?

Kuulen kyllä kuinka se välittää ja daa daa daa, mutta ei mitään sellasta selvänä. Kauheesti sillä on aina juteltavaa, mutta en koskaan viisastu siellä käydessäni yhtään. Mut tänään mulla oli tosi helmi päivä ja siitä voin kiittää Haamua ja työkaveria! Oli tosi piristävää olla Haamun seurassa ja se oli mun piristeruiske tälle päivälle.

Kerro mulle miten muka pystys unohtaan
Mikael Gabriel - Sä olit oikees

3tunnin yöunet. Aamulla huomaat, että puhelin on paskana ja töihin pitäs lähtee. Onneks heräsin ite, koska se puhelin ei olis kyllä herättänyt aamulla. Olin töissä tosi kiukkunen, mutta työkaveri taas piristi. Se haki mulle kahvia myyntireissulla, kun menin sanoon, että pitäs käydä varmaan hakeen kaupasta jotain kahvipitosta, että pysyy päivän hereillä.
Se on muutenkin ollut tosi kiva mulle! Se kysyy aina välillä onko kaikki hyvin ja muutenkin se puhuu tosi kivasti.

HYI HELVETTI! Säikähdin.. Luulin, että joku tuli tosta ovesta, mutta onneks ei..

(ex-)jätkästäkin kuulu armeijauutisia ja ilmotteli koska pääsee lomalle. Sit se tulee moikkaan kissoja ja mua, näin hän asian ilmasi. Mä tiedän, että eronneet parit ei pidä näin paljon yhteyttä, mutta kissat velvottaa ja plaa plaa plaa.

Ehkä elämässä on jotain hyvääkin

Poistin Haamun numeron. Mulla niksahti päässä eilen, että vittuako mää yritän, kun siitä ei selvänä kuulu lähes koskaan ja näköjään ei juoneenakaan. Nyt kun mulla ei ole sen numeroa puhelimessa (no en niin hullu ollut, että olisin sen kokonaan hävittänyt) niin joudun vaan oottamaan, että se ottaa ite yhteyttä.

Mun elämäni ihmiset lähti tänään armeijaan. Tuntuu oudolle. Tyhjälle.

(ex-)jätkä kävi eilen. Meillä oli tosi hyvä ilta ja fiilis oli hyvä. Syötiin pitsaa ja katottiin leffa. Sit se kävi aamusta ja heitti mut vieläpä jopa töihin. Tosi kivaa, thansk! Se olikin parasta illassa. En joutunut olemaan yksin ja katteltiin meijjän yhteisiä rottapoikia.

mä halun iha oikeesti tietää mis me mennää, mis me mennää tänään?
ku ei se voi olla nii jos sanon kylmää ku jää tähän
Nopsajalka - Tunteet

Sit tosiaan Haamu leikkas kii ja totesin, että antaa olla. Joissakin asioissa on parempi lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa. Antaa ajan rullata ja plaa plaa plaa.
Mä en jaksa ymmärtää kun selitetään kuinka välitetään ja sit ei kuulu mtn. Antaa vaan sit olla. Miks mä kiusaisin itteeni sillä?

Mulla ei ollu illasta mitään inspiraatiota ees yrittää herätä aamulla. Ei mitään kuolemanhalua, mutta ei vaan kiinnostanut lähtee töihin kun tiesi, että illasta ei oo mitään järkevää tekemistä ja jätkät on armeijassa.

Sit käytiin heitteleen työkaverin kanssa käpykyläkierros. Esittelin sille tätä paikkaa ja näyttelin erilaisia paikkoja, vaikka aika vähissä oli näytettävät asiat. Juttu luisti ja oli kyl tosi helmi! Se lupas tarjota mulle yhellä kiskalla jotain, mutta en halunnut mitään ja sit lupasin tarjota sille niin eihän se meinannut mitään ottaa.
Oli hyvä kun kysyin siltä haluaako se maistaa (pehmistä) niin se sit totes, että eihän taida uskaltaa, että lyötkö tohon naamaan sen. Maisto se sit kuitenkin.

Tosi hyvä fiiis! Vaikka tällästä sekalaista on ollutkin niin ei kuitenkaan mitään liian pahaa. Kuhan vaan tein päätöksen mikä ei vaikuta mihinkään.

Orjuutin ex-jätkää eilen töissä. Teetätin sillä ihan sikana hommia. En tiä olisko normitavan takia meinattu vaihtaa pusut, mutta käänsin pääni. Toisaalta olisin halunnut, mutta ei se edistä mun irti päästämistäni. Meijjän piti nähä tänään, mutta homma sit peruuntu. Jätkän kaveri (+ mun henk. koht. tukihenkilö tältä viikolta) tarjos kauheesti seuraa täks päiväks, mutta en todellakaan halua, että se peruu menojaan mun takia. No mikäs tässä yksin olemisessa.

Pitäs ehkä tehä tänään jotain muutakin kun istua koneella. Kävin aamusta lenkillä ja kotiuduin ennen kahtatoista, varmaan lähempänä yhtätoista ja siitä asti oon istunut koneella. Ai niin siis mikä elämä?

Tälläistä se elämä on

Mä olen huomisen todennäköisesti ihan yksin, kun kaikki muut on jonkun kaverinsa kanssa kun täälläkin on jotain suurempaa. Tässä vaiheessa sen oikeasti alkaa huomaamaan kuinka yksin on. Mä olen nähnyt kahta kaveria ja ollut yhteen yhteyksissä tän viikon aikana. Tässä huomaa sen kuinka yksin on. Huomenna eka vapaa ja mitenkä vietän sen.. yksin. Olisin melkein halunnut olla sen töissä ja pitää tän päivän vapaana.
Ei tässä muuta kun se, että tottunut, että on joku joka on vieressä koko ajan ja jolle voi puhua ihan kaikesta.

En oo itkenyt tiistain jälkeen. Toki ääni meinannut välillä pettää, mutta en oo itkenyt. Tiistaina kävin siä ja itkin varmaan kaikki kyyneleeni. Ihmisellä on varmaan rajattumäärä itkua joka loppuu sitten jossain kohtaa. Tiistai-ilta oli ihan hirvee. Jouduin ihan tosissani keräämään itteeni. Huusin suihkussa kurkku suorana. Kunnon mielialan vaihtelut kun eka itki kunnon huudolla ja sit yritti alkaa rallattaan jotain ilosta.

ei vastuust tietoo, en ollu taakalle valmiin
olin hukassa, vaan alkoholin voimalle alttiin
tänä päivänäkin saatan toki tarttua pulloon
Salmari - Älä koskaan jätä yksin

Keskiviikkona näin ex-jätkän vaan nopeesti. Eilen en nähnyt ollenkaan. Ja voin kertoo, että tää tuntuu aivan helvetin oudolle. Nyt mua taas meinaa alkaa itkettään. Toisaalta en mä kauheemmin oo miettinyt jätkää. Eilen oli eka ilta kun olin ees kunnolla kotona ja voin kertoo, että toista sellasta ei heti perään tuu. Mä en kestä sitä. Multa leviää pää tänne.

Haluun viillellä. Erityisen paljon töissä. Joten tässä vaiheessa kiitetään sitä, että teen sellasta hommaa missä ei oo taukoja eikä muutenkaan pääse pakenemaan viilteleen. Mää vihaan sitä.

Tänään ei tartte olla kotona. Kiitos kaverin joka on ollut mun kanssa mahollisimman paljon. En oo sen ansiosta joutunut ees oleen kauheesti yksin. Se on ollut mun seurana töissä ja sit illaks se on tarjonnut aina seuraa.

Tällä hetkellä:
henkisesti helvetin paha olo.

Ja pitää mennä hymyilemään kassalle.

Itkun seassa kyyneliä

Oon nyt kaks päivää ollut lähes koko ajan menossa ja tänään on ollut eka päivä kun oon ollut aika paljon yksin. Töissä mulla on ollut kaveri, mutta tänään olin aika paljon yksikseni siinä. Sen huomas. Voi sitä itkun määrää. Koko ajan meinas silmät alkaa vuotaan. Vielä kun tulin töistä niin kunnon porut siinä. Toisaalta osasyynä oli se, että (ex-)jätkä kävi siinä, mutta oli se kuitenkin vaikeeta muutenkin. En mä kauheemmin oo puhunut siitä, koska se sattuu niin helvetisti ja meinaan alkaa heti itkemään.

(ex-)jätkä osti mulle mansikkarasian tänään. Siinä vaiheessa meinasin alkaa heti poraan. Automaattisesti annoin pusun sille. Tai meinasin viime hetkellä perua, mutta päätin, että on tätä ennenkin tehty joten annoin pienen pusun. Ja kauhee itku.. Kävi se ja sen kaveri sit auttaan mua kamojen kannossa ja sit lahjottelin sille jotain 1 ja 2 senttisiä.

Vaikka rakastaa se ei välttämättä riitä
Poika ja tyttö ei se auttanu ees niitä
Vertikaali - Poika ja tyttö
(tän päivän soitetuin)

Mun piti tänään käydä siellä viemässä kuvia ja hakemassa loppuja kamojani ja kattomassa sen koneelta kuvia. En pystynyt lähtemään ja sen lisäks, että en saanut itteeni lähtemään niin kesti noitten kuvien kanssa. Tekikö pientä tuskaa mennä vuodelta kuvat läpi ja nähä se niissä hymyilemässä? Sattu niin helvetisti ja nytkin taas itkettää. Vittu ei tästä tuu mitään.

Ai niin! Voisko olla paremmin. Oon ens viikon täysin yksin. Jätkillä alkaa armeija maanantaina sekä porukat lähtee mökille ja ottaa koirat. Voisin pitää mun elämäni koiran kotona, mutta koska äiti kysy ottaako ne sen mukaan niin sanoin, että ottakoon. Mun pitäs ottaa se töihin mukaan, koska se ei pärjää yksin joka ei sinäänsä olis ongelma, mutta ei välttis pomo tykkäis. Jäähän tänne nää meijjän muut lemmikit, mutta ei se oo sama asia kun koirat. Mitä helvettiä mä teen ens viikon? Istun yksin itkemässä kotona... Ei kuullosta kauheen kutsuvalta.
Ja (ex-)jätkän kissatkin tulee tänne loppuviikota meijjän yhteisten lemmikkien mukana.

Lupasin nyt sittenkin lähtee (ex-)jätkällä käymään. Eipä mulla muutakaan oo ja pakko mun on johkin liikkua, vaikka en nyt niitä loppuja kamojani tuokaan sieltä. Mulla olis sen kämpän avainkin, mutta en jaksa alkaa kaivamaan sitä tolta kamojen seasta.

Ehkä huomenna kaikki on paremmin

Eilinen meni ihan hyvin. En kai oo tajunnut tätä? Välillä tulee kunnon itkupotkuraivareita ja oikeen ulvon itkusta. Kiva mennä hymyilemään ihmisille ja kuunteleen kun ne valittaa, että on liian kallista. Se onkin varmaan se elämän suurin ongelma.

Poika törmäs tyttöön sattumalta vuoden jälkeen
Kysy "miten menee", samal peitti ranteest viilto jäljet
Tyttö vastas "hyvin", vaikka todellisuudes valehteli
Poika oli pala joka puuttu tytön palapelist
Vertikaali - Poika ja tyttö

Tuntuu vaan siltä, että (ex-)jätkällä ja mulla olis riita. Tai et se olis jossain reissussa ja oon sen takia kotona. Toisaalta jos se olis reissussa niin olisin siellä. Tuntuu niin vitun pahalle.

Mä olin kamala sille, mut se anto mulle anteeks.

En viillellyt eilen, mutta perjantaina ja lauantaina. Perjantai-iltana vaan kolme viiltoo reiteen ja lauantaina yöllä viis tai kuus viiltoo käden yläosaan ("t-paita rajaan"). Jos on kokoo xxl t-paita niin ne peittyy.

Juttelin eilen Haamun kanssa. Siitä huomas, että ei ollut känniä alla kun se oli niin paljon hiljasempi, mutta saatiin me puhuttua. Toisaalta mun olis parempi toipua eka tästä erosta ennen kun pidän mitään yhteyttä Haamuun, mutta toisaalta se sai mun olon hitusen paremmaks kun se kuunteli, vaikka en tästä erosta ees kauheesti puhunut.

Soitin sille pe sen jälkeen kun olin viillellyt ja halusin edelleen viillellä. Kysyin siltä eilen sitten, että tietkö miks soitin. Se sano "en" ja kysykin sit "noh?" ja selittelin sille sit et koska halusin viillellä. Sit se taas sano mulle, että jos mun tekee mieli viillellä niin sille saa soittaa. Kysy se multa kanssa, että miks teen sitä itelleni. Vastasin luonnollisesti, että se vapauttaa endorfiinia (mielihyvää & lievittää kipua) eli siitä tulee parempi olo.

Tää tuntuu vaan niin epätodelliselta. Mun pitäs käydä vielä (ex-)jätkällä ottaan sen koneelta jotain kuvia ja viemään jotain kuvia siitä ja sen kavereista sinne. Mä tiedän, että en pysty näkemään sitä itkemättä..
Yritin pitää huolta, että sillä olis kaverit tukena ja laittelin niille viestiä, että ette sit anna sen olla yksin. Toki omaa aikaa tarttee, mutta ei se oo hyväks pyörittää niitä yksin. Mulla on ihmisiä joille voin puhua, mutta en usko, että (ex-)jätkällä on.

Mut nyt lähden hymyilemään ihmisille ja kehumaan kuinka kiva ilma ulkona on ja kuinka hauskaa elämä on..

Mun sydän huutaa

Musta on pala poissa.

otetaan rennosti ja katsotaan tähtii
kunnes ero meidät erotti luotani lähdit
ei se todellakaan enää ollut samanlaista
vaan eron jälkee elämä on pelkkää painajaista
Mc Mane - Viimeinen kerta

Miks mulla on tunne, että tästä on ihan vitun vaikee nousta?

Mut tiedän, että olisin aiheuttanut vaan pahaa mieltä joten näin on parempi. Jos armeija olis lusittu niin tää olis ollut todennäkösesti sit ens syksynä eessä kun molemmat lähtee eri paikkakunnille opiskeleen.

Jep, viiltelin. Se siitä tauosta. Reiteen ja käden yläosaan. Uudet paikat..