painajaiset ja muut unet

Hirveit painajaisii nää jotka aina vaanii
Vaanii vaanimistaan kunnes näkee avuttoman saaliin
Se saalis oon minä joka tästä kärsii
Ja omat tempaukseni nyt mun elämääni järsii
Mc Mane - Kun mä lähden

Olen nähnyt koko kesäloman todella paljon painajaisia. Välillä on ollut taukoa, mut nyt taas viimeinen viikko on ollut aivan törkeä. Näetkö sinä paljon painajaisia? Onko sinulla joku tietty ajanjakso, kun näet enemmän painajaisia (tai tavallisia unia)? Vaikuttaako unesi unenlaatuusi (nukutko sikeästi vai heräiletkö vähän väliä)?

Itse ainakin kun stressaan tai joku asia painaa mieltä, niin näen hyvin paljon painajaisia tai sitten asiasta unta mikä painaa. Hyvin harvoin silloin tulee aamu jolloin ei muista, että näki unta vaivaavista asioita. Muistaa, että näki unta siitä, mutta ei muista minkälaista unta.

Entäs unet jotka ovat suurempaakin suurempia toiveita? Yksi hyvä uni 100 painajaisesta, onko se hyvä vaihtokauppa?

Tänä aamuna heräsin painajaiseen joka oli toiveeni, yksi suurista haaveistani. Miten se silloin voi olla painajainen? Sen haaveen pitäisi olla jo mennyttä ja se oli sekoittunut nyky elämääni. Menneisyys unissa, selityksiä ikuisille kysymyksilleni. Asioita jotka on mennyttä, joittenka ei pitäisi vaivata minua enää, mutta kun ne möröt välillä karkaa sieltä komerosta!
En ole pitkään aikaan ollut niin onnellinen unessa (en varmaan koskaan), mutta aamulla oli todella sekalainen olo. En oo pitkään aikaan nauranut ja hymyillyt oikeesti (tai koskaan unessa) niin paljon kun siinä unessa. Olisiko se uni sellainen minkä haluaisi toteutuvan? Vai haluaisi antaa sen olla menneisyyttä?
Tosin se uni loppu siihen, että kuolin, mutta muuten se oli ihana (ja samalla kamala) uni.

Miksi ihminen näkee unta asiasta jonka pitäisi olla menneisyyttä? Siksi, että se vaivaa. Siksi, että siitä ei ole vielä päässyt yli. Siksi, että haluaisi asiaan selvityksen.

Onko unet pettämistä? Jos näet unen, että panet toista, niin onko se silloin pettämistä? Onko se toive, halu, tavoite vai jotain muuta (pelkkä uni)? Joskus luin jostain unikirjasta, että se kenen kanssa panee, niin on läheinen (mitäs sitten, kun näkee unta, että panee pahimman vihamiehensä kanssa?), mutta oli sille joku toinenkin selitys.

Mut älä lausu rakkausrunoja,
mä näen niistä painajaisunia
Älä katso silmiin paljastun,
olla haluaisin haluaisin vain sun
Olavi Uusivirta - Rakkausrunoja

masennus

Niin monta kertaa itseltäni olen kysynyt
Että mitä oikeen teen oonko vaan liian väsynyt
Miten jaksan jatkaa jos tässä alan väsyy nyt
Mc Mane - Mieti vielä

Masennus on Suomessa hurjasti viime vuosina yleistynyt sairaus (tai sitten asiaa on tutkittu vain enemmän viime vuosina) joka johtaa osan sairastuneista työkyvyttömyyseläkkeelle, yleisemmin naisen kuin miehen. Masennus voi johtaa pahimmillaan itsemurhaan. Suomessa itsemurhat taitavat (en ole varma) olla viiden yleisimmän kuolinsyyn joukossa.

Ihmisten kuulee sanovan "En olisi hänestä uskonut" "Mikähän johti siihen?" tmv. Miten ihmiset ovat niin sokeita, että eivät huomaa, kun toisella on asiat huonosti? Eikö puhumattomuus ole jo aika selvä merkki siitä, että kaikki ei ole hyvin? Kannataisiko edes yrittää olla kaveri?

Kuinka moni ajattelee, kun sulkee jonkun ulos elämästään, että se saattaa johtaa ulos suljetun ihmisen itsemurhaan? Tai että joku pieni läpällä heitetty juttu saattaakin olla toiselle aivan vitun iso ja paha juttu? Kuinka moni kaveriporukka miettii, kun jättää jonkun ulkopuolelle, että se sattuu ihan saatanasti siihen ulos jätettyyn?

Tätä pahaa oloo purkamaan ei pysty yhtään mikään
mun sisälleni pahuus on jo alkanut vaan itään
Sitä pääse pakoon ei se mut jo tappo miltei
lähdin pois jo melkein melkein kuolin sen tein
Ehkä parempi ois olla mulla jos mä saisin rauhan
Sielulleni ettei tarttis kantaa mustaa surunauhaa
takiani myöhemmin koska tiedän et se hetki
Tulee vielä kuitenkin kun päättyy elämäni retki
Mc Mane - Mieti vielä

Tiedän mistä puhun, koska itse otan jotkut asiat tosi pahasti itseeni, vaikka toinen ne olisi selvästi läpällä heittänyt. Ne vaan joskus kolahtaa vähän liian pahasti ja niitä alkaa pyörittelemään mielessään jolloin niistä ei pääse koskaan eroon. Itse ainakin muistan hyvin selvästi kaikki negatiiviset huomautukset ulkonäöstäni monien vuosien takaa jonka takia en sitten osaa arvostaa itsessäni niitä asioita joista joku muu on löytänyt huonoa ja sanonut sen ääneen. Otatko sinä asiat liian herkästi itseesi?

En ole koskaan ymmärtänyt, kun tyttöporukoissa sanotaan toiselle "oot kauhee läski". Itse saisin ainakin kauheet pakkomielteet heidän sanoistaan ja alkaisin laihduttamaan ja lopettaisin syömisen. En kestäisi sitä, että kaverit hokisivat minulle joka päivä "oot kauhee läski, laihduttaisit", vaikka se sanottaisiinkin läpällä. Tehdäänkö teidän kaveriporukassa tätä? Oletko syyllistynyt itse tähän? Miten reagoisit itse kommentteihin "oot läski, laihduta"?

Masennus on myös tuttu. Psykologi on sanonut, että ei tehdä sellaisia virallisia diagnooseja alaikäisille, mutta sanoi kyllä, että mulla todennäköisesti on lievä masennus. Tosin se taisi vaihtua yhdessä välissä vähän pahempaan suuntaan, koska itsemurha-ajatukset pyöri mielessä todella usein (joka päivä). Nyt taas tuntuu paremmalle, mutta kauhulla odotan koulun alkua, koska mulla ainakin koulu vaikuttaa negatiivisesti mielialaan (elämä tuntuu paskalta, kun on koulua).

Masennus on varmaan aihe josta voisin kirjoittaa omia kokemuksia vaikka kuinka. Voin teille lukijoille ottaa pätkän päiväkirjastani jota olen kirjoittanut varsin aktiivisesti kouluaikana (en varmaan olisi kestänyt ilman niinkään hyvin). Tämä pätkä on yhdistä rankimmista kausistani otettu ja tämä on vielä lievä:
Kaikki on perseestä. Haluun kuolla. En jaksa. Ei mua ees ahista, on vaan olo, että en haluu olla täällä. Ää, pää hajoo.

Sit joistain pienistä asioista tulee tosi isoja asioita joista ei meinaa millään päästä ylitse. Itselleni muodostui todella suuri muuri mennä tietyn aineen oppitunneille. Iltaisin itkin ja tärisin, ajatuksena vain "En halua mennä sinne". Myös ennen tunnin alkua saattoi tulla kauhea paniikki "EN HALUA! EN HALUA!" Tästäkin pääsin ajan kanssa eteenpäin, mutta edelleenkään en halua mennä sen aineen tunneille.

Koulu = ihmisiä = ahdistusta.
Pahimmilla kausilla jokainen katse tuntuu pahalle ja jokainen muitten puhuma sana tuntuu pahalle, joskus kuitenkin jonkun sanat piristävät päivää todella paljon joka saattaakin olla koko päivän pelastus. Muut ihmiset tuntuvat kääntyneen vastaan ja heitä pelkää, ahdistaa olla ihmisten seurassa. Oletko piristänyt jonkun päivää joskus hyvällä kommentilla? Onko joku pelastanut päiväsi sanoessaan jotain hyvää?

Huomasin itsestäni parin päivän sisään, että ahdistun kamalasti vieraista ihmisistä ja jos he vielä ovat lähellä. Se onkin kauhun paikka, jos joku vieras yrittää puhua jossain vieraassa paikassa! Bussilla matkustaminen oli aivan kamalaa kaupungissa, kun auto pakattiin ihan täyteen ja ihmiset olivat kuin sardiinit purkissa. Ahdistaako sinua ahtaat paikat tai vieraat ihmiset? Miksi?

Pitäs ottaa kiinni siitä mitä on jäljellä
Ryhdistäytyä ja ajatella järjellä
Elämän hukkaamisesta ei yhtään kukaan hyödy
Vaik' viiltäisit auki ranteesi ei vastausta löydy
Mc Mane - Mieti vielä

sata kysymystä

Elämässä on paljon elämääkin suurempia kysymyksiä. Tässä teille muutama (100) jotka eivät välttämättä ole elämääkin suurempia, mutta kuitenkin miettimisen arvoisia.

haluun vaan herättää kysymyksii,
pistää miettiin.
Sata kysymystä.
Få Flow - Sata kysymystä

1. Rakastatko itseäsi?
2. Rakastatko jotakuta?
3. Voiko toista rakastaa, jos ei rakasta itseään?
4. Onko mustasukkaisuus oikein?
5. Missä menee "terveen" mustasukkaisuuden raja?
6. Onko sinulle oikeita ystäviä?
7. Tai paljon kavereita?
8. Mikä on elämää?
9. Arvostatko elämääsi?
10. Onko sinulla hyvä elämä?
11. Miten määritellään hyvä elämä?
12. Entä huono?
13. Omat teot ja päätökset määrittävät oman elämän, mutta kuinka paljon muut ihmiset vaikuttavat siihen teoillaan ja päätöksillään?
14. Onnellisuus on asenne, miksi en usko tähän? Eikö onnellisuuteen vaikuta moni asia joten se ei voi olla pelkkää asennetta?
15. Oletko onnellinen? Vai surullinen? Vai molempia yhtä aikaa?
16. Mikä on tervettä kaipausta? Mikä menee liiallisuuksiin?
17. Oppiiko menneisyyden kanssa elämään?
18. Onko oikeaa rakkautta olemassa?
19. Saako virheensä anteeksi? Koska? Miksi? Miksi ei?
20. Kuinka kauan toinen jaksaa odottaa? Miksi?
21. Kuinka kauan rakkaus pysyy hengissä, jos jää odottamaan?
22. Kannattaako toista jäädä odottamaan? Miksi? Miksi ei?
23. Kuuleeko kännisten ja lasten suusta totuuden?
24. Sanovatko ihmiset liikaa mitä ajattelevat (ajattelematta mitä sanovat)?
25. Sanotko mitä ajattelet vai ajatteletko mitä sanot?
26. Kuinka kauan pärjäisit puhumatta?
27. Itketkö enemmän vai naurat?
28. Mikä on yleisin syy itkemiseesi?
29. Mikä taas nauruun?
30. Onko sinulla unelmia?
31. Uskotko unelmiisi?
32. Voitko toteuttaa unelmasi?
33. Kaipaatko jotakuta aivan valtavasti?
34. Mitä kaipaukselle voisi tehdä?
35. Onko alkoholi ratkaisu ongelmiin? (ei)
36. Tai muut päihteet? (ei)
37. Onko juominen / päihteitten käyttö viisasta?
38. Hyödytkö siitä? Mitenkä? Mitenkä et?
39. Satutatko itseäsi? Miksi?
40. Olisiko jotain muuta tapaa käsitellä pahaa oloa?
41. Kärsitkö masennuksesta? Mistä se johtuu (perintötekiät, ympäristö yms.)?
42. Onko elämässäsi kuinka paljon hyvää?
43. Otatko jotkut asiat liian itseesi? Miksi?
44. Oletko onnellisesti parisuhteessa? Vai onnellisesti sinkku? Vai onnettomasti jompaa kumpaa?
45. Voitko luottaa ystäviisi / kumppaniisi?
46. Voivatko he luottaa sinuun?
47. Oletko koskaan pettänyt jonkun luottamusta (vanhempien, ystävien yms.)? Miksi?
48. Kuinka paljon koulu vaikuttaa mielenterveyteen? Hyvässä, huonossa vai molemmissa?
49. Oletko pessimisti vai optimisti? Vai et kumpikaan? Realisti? Miten luokitat itsesi joksikuksi näistä?
50. Onko sinulla hyvät kaverisuhteet?
51. Muistatko nauttia pienistä ilon aiheista?
52. Puhutko ystävillesi asiasi ja puhuvatko he sinulle asiansa?
53. Annatko helposti anteeksi?
54. Voiko asian antaa anteeksi, jos sitä ei koskaan unohda?
55. Riiteletkö usein? Miksi?
56. Arvostatko itseäsi ja saavutuksiasi? Miksi et arvosta?
57. Arvostatko muita ja heidän saavutuksiaan? Miksi et arvosta?
58. Pidätkö ötököistä? Miksi? Miksi et?
59. Pelkäätkö petetyksi tulemista?
60. Uskotko ikuiseen rakkauteen?
61. Uskotko rakkauteen ensi silmäyksellä?
62. Oletko koskaan ollut katsomassa auringonlaskua tai -nousua? Kenenkä kanssa? Miltä se tuntui?
63. Arvostatko omaa aikaasi vai haluatko aina olla muiden kanssa?
64. Osaatko olla yksin? Nautitko siitä?
65. Osaatko olla vastakkaisen sukupuolen kanssa ja keskustella järkevästi jäätymättä?
66. Tykkäätkö / nautitko pitkästä & lämpöisestä suihkusta?
67. Vihaatko sisaruksiasi?
68. Tappeletko heidän kanssaan usein?
69. Haluaisitko joskus vetää ihan kunnolla turpaan jotain ihmistä? Miksi? Mikä ajaa sinut siihen?
70. Osaatko hillitä itsesi erilaisissa tilanteissa?
71. Oletko koskaan lyönyt ihmistä tai eläintä? Miksi?
72. Haluaisitko tappaa jonkun (jos siitä ei 100% varmasti jäisi kiinni)?
73. Vaikuttaako musiikki mielialaasi?
74. Uskotko yliluonnolliseen? Miksi? Miksi et?
75. Oletko kokenut jotain yliluonnollista?
76. Kirjoitatko päiväkirjaa?
77. Auttaako se?
78. Haluaisitko joskus julkaista päiväkirjasi (esim. netissä)?
79. Vihaatko jotain ihmistä yli kaiken? Miksi?
80. Välitätkö jostain ihmisestä niin paljon, että voisit kuolla hänen puolestaan?
81. Syytätkö helposti muita omista mokistasi?
82. Syytätkö helposti itseäsi muiden mokista?
83. Onko sinulla lemmikki?
84. Haluaisitko lemmikin? Minkä? Miksi?
85. Oletko suunnitellut (kunnolla) lemmikin hankinnan? Onko varusteet jo hankittu?
86. Tykkäätkö sateesta? Miksi? Miksi et?
87. Oletko riippuvainen jostain? Mistä? Miksi?
88. Haluatko uskoa aina parasta?
89. Vai pelkäätkö aina pahinta?
90. Tykkäätkö matkustaa? Miksi? Miksi et?
91. Oletko matkustanut? Mihinkä? Oliko kivaa?
92. Oletko usein kipeä? Onko siihen joku "syy" (omat ruokatottumukset yms.)?
93. Käytkö usein lääkärissä? Miksi?
94. Oletko käynyt psykologilla / psykiatrilla?
95. Tiedätkö minkälaista työtä he tekevät?
96. Pelkäätkö vieraita ääniä?
97. Pelkäätkö vieraita ihmisiä?
98. Onko sinulla jotain erityistä fobiaa?
99. Uskotko tulevaisuuteen?
100. Näetkö tulevaisuutesi valoisana?

katon tyhjyyteen oon omas asunnossa yksin
nii hiljast, kuulen sydämeni tykytyksin
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
Verbaali - Psykopaatin päiväkirja

mörköjä kaapista

Viimeksi oli haamuja kaapissa, mutta nyt ne muuttuivat jo paljon todellisemmiksi.. möröiksi. Edelliseen kirjoitukseen jatkoa.

Vielä kun opin näkeen tän ihmisen kasvotusten niin, että en mee shokkiin. hyvinhän se meni. En muuta kun tärissyt niin, että tää ihminen kysyy "Paleleeko?". Vastasin, että jännittää. En mennyt shokkiin, edistystä. Sain jopa puhuttua järkevästi, tosin sen jälkeen jääti enemmän kun ihan vitusti. Pitääkö oppia näkemään toinen kasvotusten? Vai vaan vältellä häntä, että ei näe?

Ehkä mä vielä joskus opin, että menneisyys on menneisyyttä. Paha oppia, että menneisyys on menneisyyttä, kun menneisyyden haamut karkaa kaapista kertomaan, että on ollut huolissaan ja haluis puhua. Tälläset saa ajatukset vaan enemmän sekasin ja huomaa, että ei oikeesti oo päässyt yli. Ja ehkä siä on vielä jotain muuta.. Milloin on järkevää päästää irti? Milloin on järkevä miettiä tulevaisuutta, jatkoa?

Olla puhumatta, jos toinen ei tule puhumaan. Mitäs sitten jos se kävelee vastaan? Pitäisikö kääntyä ympäri, koukata lähimpään puskaan vai juosta kovaa ohitte? Vai kenties pysähtyä juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia?

Mitä jos haluaa puhua? Kannattaako vaan jättää puhumatta vai oikeasti puhua? Pitäisikö joskus järjestää aikaa, että voisi puhua kunnolla ja selvittää asiat? Vai seuraisiko siitä jotain mitä katuu myöhemmin vai katuuko? Auttaisiko puhuminen? Toivottavasti tänään en törmää suhun. Ei se ollutkaan ihan niin kauheeta, mut en vaan tiedä koska toivun tästä.

haamuja komerossa

Anna mulle kätes ja en koskaan päästä irti
Vaikken aina sanokkaan niin rakastan sua silti
Mc Mane - En päästä irti

Menneisyys ja irti päästäminen on varmaan aihe josta jaksaisin kirjoittaa loputtomiin. Tulipa eilen nähtyä ihminen joka oli mulle joskus sama kun elämä. Sit kun sen näki, niin jääti aivan kamalasti, mutta samalla oli tosi mahtavaa nähdä se. Silti ahdisti ja pelotti, mut samalla ilostutti. Illasta sitten vaan mieletön huuto ja itku, kun joku pieni ahdistusmöykky siitä sen näkemisestä tuli sisälle.

Kumma kun menneisyydestä oleva ihminen aiheuttaa niin paljon erilaisia tuntemuksia. Johtuisko osalta siitä, että se juttu jäi kesken? Sitä ei koskaan lopetettu kunnolla, sitä ei koskaan selvitetty (= se jäi kesken, loppu kun seinään). Se ihminen ei varmaan sekottas niin paljon, jos se juttu olis lopetettu tai sitten sekottas.

Menneisyyden pitäs antaa olla menneisyyttä eikä sitä pitäs pyöritellä liian usein. Ei tääkään mua häiritte muuta kun silloin kun näen sen jossain eli oon jo puoli matkassa unohtamisesta. Vielä kun opin näkeen tän ihmisen kasvotusten niin, että en mee shokkiin. Ai niin ja kyl taas unissaan huomas nähneensä tuon ihmisen kun juoksi unissa koko yön.

Ehkä mä vielä joskus opin, että menneisyys on menneisyyttä. Tää kun ei oo ainut asia mistä mun on ollut vaikee päästä yli. Oon liian tunteellinen ihminen käsitteleen unohtamista ja otan asiat liian lähelle itteeni. Oonko ainut vai enkö vaan oo törmännyt muihin?

Onko sinun vaikea unohtaa tai päästää irti? Onko sinun vaikea päästä yli tapahtumista? Onko menneisyys sinulle vain menneisyyttä josta ei pidä välittää?
Ja tää vakio kysymys: mikä on liikaa?

Pitääkö ihmistä yrittää välttää? Pitääkö yrittää olla kuin ei tuntisikaan? Mennä puhumaan? Moikata? Hymyillä? Paeta?
Paras ratkaisu taitaa olla se, että yrittää vaan olla oma itsensä ja käyttäytyä normaalisti. Olla puhumatta, jos toinen ei tule puhumaan. Käyttäytyä ystävällisesti niinkuin kaikille muillekin ihmisille.

Mitäs jos tulee shokki? Haluaa vaan juosta, juosta ja juosta (= pakoon)? Mitä jos ei pysty hillitsemään itseään? Mitä jos haluaa puhua? Mitä jos nolaa itsensä täysin?

Toivottavasti tänään en törmää suhun. Pitäisikö välttää paikkoja missä se ihminen saattaa olla? Antaa hänen vaikuttaa elämääsi, että valitset ruokapaikkasi sen mukaan, että et voi törmätä häneen?

kysymyksiä kysymyksille

Mihkä rajaan asti toiselle kuuluu antaa anteeksi? Voiko pettämistä koskaan hyväksyä (& antaa anteeksi)? Saako lyömistä hyväksyä (ja uskoa, että se ei koskaan toistu) vai pitääkö heti jättää?

Auttaako toiselle puhuminen, jos toinen ei osaa vastata? Jos toinen ei vastaa "syytöksiin", tarkoittaako se, että hän ei parantaisi tapojaan? Tarkoittaako se, että hän ei kuuntele?

Mikä on liikaa?

rakkaus

En tiedä muuta kun et suhteis ei oo turvaverkkoa
ja kun sä putoot, niin sä putoot maahan asti,
ja jos sä tiput korkeelta, se sattuu saatanasti.
Cheek - Etsi joku toinen

Ihmiset toitottaa "Se sattuu suhun". Kaikkeen tottuu, kivun kanssa oppii elään. Ittensä kanssa oppii elämään (vai ittensä kanssa täytyy oppia elämään) vai oppiiko?

Pitääkö uskoo itteensä vai muita? Mitäs jos ei tiedä mihin ite uskoo? Mitä jos ei tiedä mikä on oikein ja mitä haluaa?

Jos rakastut, niin etsi joku muu
Mun lähelläin tulet haavoittumaan
Cheek - Etsi joku toinen

Kuinka monta ihmistä sitä on saanut rikki omilla teoillaan? Ainut mikä lohduttaa, niin se, että on yrittänyt tehä oikein ja yrittänyt parhaansa. Mitä jos ei joskus jaksakkaan yrittää, annetaanko se myöhemmin anteeks vai vihataanko koko loppu elämä?

Onko oikein tuntea pahaa oloa toisen takia, jos sen voi välttää? Vai onko se uhrautumista? Miltä tuntuisi olla yksin, kun tottunut olemaan toisen kanssa? Kuinka kauan menisi toipua erosta?

Sit yks mitä oon aina miettinyt: miten voi kärsiä erosta, jos itse on halunnut erota?
Tosin ymmärsin omaan kysymykseeni vastauksen tänään. Se syy voi olla siinä toisessa jonka takia ei halua jatkaa. Ei vaan pysty oleen sen toisen kanssa. Silti musta tuntuu tyhmältä se ajatus, että se joka haluaa erota, niin itkee perään. Tosin ymmärrän tän kyllä täysin.

mustasukkaisuus

Mustasukkasuus, epäluulo, pelko
Usko siihen ettei kukaan sulle kerro
Mitä muka oikeesti on tapahtunu
Tunnetila johon sairaalla taval on rakastunu
Epävarmuus, suuttumus ja turvattomuus
Tunteet meitä hallitsee se on vaan julma totuus
Väistämättä jokainen saa tunteenpurkauksia
Mut parisuhteen eteen on tehtävä uhrauksia
Mc Mane - Epäily

Mustasukkaisuus kohtuuden rajoissa on ihan ok, koska mustasukkaisuushan on välittämistä. Entäs sitten kun se menee yli? Mikä on tervettä mustasukkaisuutta? Onko oikein syyttää toista koko ajan jostain? Tai jos ei syytä, niin näyttää käytöksellään, että toinen on tehnyt väärin, vaikka teossa ei olisi mitään väärää.

Pitäsikö edes yrittää antaa toiselle mahdollisuus olla oma itsensä eikä rajoittaa hänen elämäänsä? Aina on toki vaara, että toinen pettää, mutta eikö toiseen pitäisi luottaa? Jos koko ajan joutuu pelkäämään, että toinen pettää, niin eikö silloin olisi parempi erota?
Jos toinen pettää kerran, voiko sen antaa anteeksi? Pettääkö hän toisen kerran? Voiko toiseen luottaa sen jälkeen? Onko elämä pettämisen jälkeen vain sairaalloista mustasukkaisuutta ("miks sä katoit tota noin pitkään?") ja vittuilua?

Eikö juuri tuollainen epäily ("miks lähit sen kaveris mukaan elokuviin?") ja koko aikainen syyllistäminen ("katoit ton persettä sekunnin liian pitkään") aja pettämiseen? Toiselle pitäisi antaa tilaa eikä ahdistaa nurkkaan. Itseäni ainakin ahdistaa kamalasti, jos joku syyllistää sellaisesta mitä en ole tehnyt. Syyllistäisi sellaisesta mihinkä on aihetta, jos sellaista on.

Onko väärin, että on kavereita jotka on vastakkaista sukupuolta? Eikö se sama sukupuolikin voi olla uhka? Eihän sitä koskaan tiedä kuka on bi- tai homoseksuaali ja kuka ei.
Onko väärin olla vihainen toiselle, jos toinen on vastakkaista sukupuolta olevan kaverinsa kanssa kaksin? Pitääkö silloin pitää mykkäkoulua koko päivä? Vai kenties hyväksyä se, että elämää on sen suhteen ulkopuolellakin?

Onko oikein yrittää omia toinen itselleen ja estää toista elämästä? Onko oikein rajoittaa seurustelukumppanin kaveripiiriä (ja varsinkaan silloin, kun kaveripiiri on muutenkin suppea)?

Pitääkö toisen mustasukkaisuus vain hyväksyä vai voiko sille tehdä jotain? Onko liika mustasukkaisuus syy kuinka monen suhteen eroon päätymiseen? Kuinka paljon pitää sietää? Kuinka paljon pitää uhrata itsestään suhteelle? Mikä määrä mustasukkaisuutta on hyväksyttävää?

Ei aina haluis epäillä ja siks kai kaipais vaihteluu
Mut se vika on vaan omassa kuupassa
Epäilyn sijan sitä vois avata suutansa
Kertoo miltä tuntuu ja oisko vastalääkettä
Liika mustasukkasuus lopulta vasta hävettää
Mc Mane - Epäily

seksi tasa-arvo

Edellisen merkinnän siivittämänä aloin miettimään "seksi tasa-arvoa". En fiksumpaa nimeä tälle keksinyt, mutta älkää antako sen häiritä..

Eli tällä seksi tasa-arvo ajatuksella hain sitä, että ovatko miehet ja naiset saman veroisia, kun puhutaan seksistä? Olen pitkään miettinyt, että miksi naiset on jakorasioita, jos ovat maanneet monen miehen kanssa, mutta miehet taas ovat jotenkin parempia mitä useampi pano on ollut.

Sit mietin, että onko se jotenkin hienompaa, jos jätkä miettii jotain kaveriaan minkälainen se olis panna kun se, että muijja miettii jotain kaveriaan minkälainen se olis panna. Muutenkin onko aina jotenkin hienompaa, kun jätkä tekee jotain kun se, että muijja tekee?

"mesekaverit"

Sä et pääse mukaan sori, mut älä ota nokkiis,
koht on uus päivä uudet kujeet ja uus stondis
Skandaali - Pesästä pesään

Aikani kuluksi aloin miettimään, että kuinka hyvin ihmisten parisuhteet ovat, jos he etsivät netistä seuraa jonka kanssa voi puhua seksistä? Onko se vain ajankulua vai piileekö siinä jotain syvempää?

Itsellä on varmaan sata "mesekaveria" joista yhtäkään en ole koskaan lisännyt itse. En ole koskaan nähnyt mitään väärää puhua heidän kanssaan, jos he itse aloittavat keskustelun ja pitävät huolen, että se etenee. Itselläni ei vain koskaan ole ollut tarvetta kysellä ja saada tietää heidän seksielämästään, voin kyllä olla ajanvietettä, mutta ei mua sen enempi kiinnosta. Kertoo jos haluaa, mut ei mikään pakko ole.

Sit mietin tätä iän ikusta "haluun susta kuvan missä oot ihan alasti". No se on kiva, mut ei kauheesti lämmitä ajatus siitä, että oma alaston kuva jaetaan pitkin nettiä. Eikö vähempi riittäs? Joku normikuva missä vaan hengaillaan eikä mikään bikinikuva.

Toinen mikä on ehkä vittumaisinta ton kuvien kinuamisen lisäksi, niin se, että kinutaan koko ajan jotain (jos ei kuvaa, niin camikivaa, jos ei camikivaa, niin jotain seksijuttuja). Onko niin vaikeaa ymmärtää mitä tarkoittaa "ei"? Varmaan. Jotain vähän liian mystistä. Tai sit kun sanoo, että on ollut paska päivä, kun kysytään kuulumisia ja sit heti perään tulee kysymys "haluisitko näyttää rintojas camilla?" Voisiko ehkä hitusen käyttää pieniä harmaita aivosoluja, että ei välttämättä halua puhua panemisesta yms. jos päivä on ollut niiiiin perseestä?

Omalla tavallaan kuitenkin noi keskustelut on rakentavia ja oppii tuntemaan miehien käytöstä. Ja sitä ajanvietettä.

Ruoan jälkeen mä vien sut kottii
Ja nussin nii kauan et prinsessa puutuu
Sä oot kauneinta täällä
Konala Cartelli - Rakkauden tukkumyymälä