Itkun sekaista naurua vai naurun sekaista itkua

Kävin lääkärissä ja koska en oo koskaan viisastunut lääkärireissuilla niin lähin tonnekin hyvin pitkin hampain, kun on kuitenkin vaan ollut kuumetta, yskää ja sellasta normia kipuilua. Paitsi nyt oli pakko lähtee, koska on todennäkösesti kaupan päällisiks tulossa silmätulehdus.

No mitäs lääkärissä? Täällä on kaikki niin montussa noitten lääkärijuttujen suhteen, että siä on aina eri lääkäri kun ei saada vakituista ja noi on aina jotain niin onnistuneita. Lähtiessäni sieltä en tiennyt olisko pitänyt itkee vai nauraa.

Naama veren värisenä, toivon et pääni kestää
Tsägäl lääkiksestä läpi pääsee lääkäri hääriessä
Skandaali - Anssin Volkswagen

Eka se nuori mieslääkäri jututti mua. Kyseli ikää, oonko koulussa vai töissä ja ratsastanko (kun oli tallin edustustakki päällä). Se hymyili oli jotenkin niin sellasta flirtin olosta.

Sit sen jälkeen se oli ihan pihalla kun etti jotain ja totes, että hakee sen jostain muualta. Olin ihan pihalla mitä se hakee ja kun se tökki mua poskeen jollakin laitteella niin olin vähän, että mitähän vittua. Kysyin sit, että mikähän se on niin sillä kuulemma tutkittiin poskionteloista sitä onks siä limaa. Aina se hymyili mulle kauheen ovelasti. Se ei koskaan sanonut mitä on tekemässä.

Aiheutin hämmennystä. Aamulla lähtö oli enemmän kun vähän nopee. Äiti ilmotti, että sulla on aika 09.30 ja kello oli 09.00 En todellakaan alkanut kipeenä vääntään jotain liivejä päälle ja koska lääkärit on aina pyytänyt siirtään ne pois tieltä kun kuunnellaan hengittämistä / keuhkoja yms. Se lääkäri sano mulle sit, että nyt kuunnellaan ja tiputin vaan kylmän viilesti hupparin pois ja seisoin yläosa paljaana siinä. En nähnyt sen ilmettä, mutta se tuntu se jälkeen aika hämmentyneeltä. Ja multa on yleensä kuunneltu eestä ehkä kolmesta eri paikkaa niin nyt kuunneltiin vaan vasemman rinnan päältä ja selän takana seiso se lääkäri sillon. Mutta ei mitään! Käy se näinkin.

Oon nii kännis että sairaala väki pelkää
Ku alan sätkii enkä siedä et mua käsitellää
Sätin sekä lääkärii, että sairaanhoitajii
Ja ku tikit on valmiit, alan heti poistaa niit
Skandaali - Anssin Volkswagen

Korviin kattominen sattu ihan törkeesti. Se paino sen laitteen ihan turhan kovaa sinne. Ja sit se katto kurkkuun ja totes "ei täällä näy bakteereja, mutta turvotusta on". Meinasin kysyä, että näkyykö bakteerit ihan paljaalla silmällä.
Sit se oli lopettamassa ja hihkas "ai niin, ne silmät! :)"

Se sit katteli mun silmiä jollain lampulla ja kun erehdyin kattomaan siihen niin se hymyili ja tapitti. Toki joo se on lääkäri ja asiakaspalvelija, mutta oon ollut lääkäreillä jotka on vähän eri luokkaa kun ne tutkii. Mä kuitenkin käyn lääkärissä ainakin kerran vuodessa, että nyt jotenkin tiedän noita tutkimisia.

Se kysy onko mulle joku nuhalääke tuttu ja totesin, että ei, mutta yskänlääke olis ihan kiva kun viime yönä en saanut nukuttua kun vaan yskin. Sit se kysy multa "Mitäs lääkkeitä sä haluat?" Saimpa sit yskänlääkettä pyynnöstä ja silmätipat se kirjotti ihan omatoimisesti. Ilosesti selitti kuinka mun pitää heti tulla uudestaan, jos kuume nousee uudestaan tai tää muuten vaan pahenee ja jos korviin alkaa sattumaan tai jotain.

Kiitin, totesin "moimoi" ja nousin ylös tän lääkärinkin noustessa kanssa ylös. Jotenkin tuli sellanen olo, että sillä olis ollut vielä jotain sanottavaa kun lähin käveleen ovelle ja roikkuessani oven kahvassa se hihkas mulle perään "hevoset on oikeesti ihan kivoja" ja hymyili edelleen liian jäätävästi. Hymyilin takasin "niinhän ne onkin" ja painoin oven kiinni. Pääsin odotushuoneesta pois ja teki mieli alkaa itkemään. Ei se tilanne mua ahdistanut tai mitään, mutta vähän oli outo fiilis.

Empä viisastunut, mutta oli aika mieltä rikastuttava lääkärissä käynti.

Jos osais nukkua niin tykkäisin

Jotain hyvää, mutta enemmän huonoa.
+ ex - sairastaminen
+ ystävä - kivut
+ työkaveri - haamu
- huonosti nukkuminen

Täällä lojuessani kolmatta päivää sairastuvalla niin ex tuli piristämään elämääni eilen. Se katto mun kanssa leffoja - paitsi vikan leffan ajan yritin nukkua joka kostautu sillä, että en koko yönä saanut nukuttua - ja hiero mun hartioita. Olin niin kunnollisessa kipsissä koko eilisen. Sattu aivan törkeesti, mutta pää käänty! Iso plussa, koska oon ollut joskus niin jumissa, että pää ei oo kääntynyt ollenkaan.

Kaikista kamalinta tässä kolmessa päivässä on ollut se, että oon ollut ihan hirveen herkkä. Pienetkin asiat on alkanut itkettään ja sit kun sattuu niin helvetisti välillä niin itkenyt ihan vaan senkin takia, että kun ei meinaa jaksaa sitä kipua. Mutta onneks siihenkin tottuu ja on se helpottanutkin välillä.

Viikonloppu oli ja meni. Näin yhtä jätkistä kun se oli lomilla armeijasta. Hengattiin koko viikonloppu yhessä, käytiin syömässä & katottiin leffa pe & la. Oli kivaa, mutta väsytti aivan törkeesti liikaa ja kun väsyttää niin alkaa ärsyttään.

Ja sit kun oltiin la syömässä niin näin Haamun. Toki joo tiesin, että se on siellä ja mentiin sinne sit. En kiinnittänyt siihen huomiota normaaliin tapaan. Yleensä oon hakenut siihen katsekontaktia, mutta nyt en ees viittinyt. Viime yön se häiritti mua sit ajatuksissa. Ex oli täällä yötä joka johti siihen, että aloin miettiin Haamua.. Aika tyhmää.

Sit työkaveri on ollut tosi kiva. On tullut hirmu hyvä fiilis kun se on kysellyt vointia!

Ripaus mielikuvitusta mielikuviin

Mainittin kirjottaneeni runon joten miksi en julkasis sitä täällä? Kannattaa muistaa, että tässä on ripaus mielikuvitusta.

Näen kuinka nostat toisen
vahvoille käsivarsillesi

käsivarsille jotka olivat joskus
vain minun

Tunteeni sinua kohtaan eivät ole kuolleet
vaikka aikaa on kulunut
enemmän kuin pienen elämän verran

Tuntuu kuin joku repisi sydäntäni
kun näen sinut uuden rakkaasi kanssa

Ennen sitä uskoin päässeeni yli
Joka päivä uskottelin itselleni saman tarinan
siitä kuinka en tarvitse sinua
siitä kuinka en rakasta sinua enää

Ajatellessani sinua
itken
Koska tajuan

olit paljon enemmän kuin mitä ansaitsin

Annoit anteeksi sekoiluni
Annoit aina anteeksi kaikki tyhmät tekoni

Vaikka kerroin olleeni toisen kanssa
sinä vain pidit minua sylissä kun itkin
lohdutit ja sanoit, että ei se haittaa

Olit se johon tukeuduin
se jolle uskalsin kertoa kaiken
etkä koskaan tuominnut minua

Jaksoit hymyillä minulle
vaikka näit, että olin valmis kunnon riitaan
Yritit aina rauhoitella minua,
koska et halunnut riidellä kanssani

Joka ilta,
joka ikinen ilta
muistit toivottaa minulle "hyvää yötä kulta rakas"
minun mutissessa peiton mutkasta vain "öitä"

Pieni pala elämänkaarestani

Rupesin tänään miettimään viiltelyäni ja sitä kuinka hain siihen joskus apua. Muistan kuinka sillosen jätkän kaveri ilmotti pitävänsä musta. Mä menin ihan sekasin ja en tykännyt siitä miten tein sitä jätkän kaveria kohtaan jonka takia sain aiheutettua tarpeetonta pahaa oloo itelleni ja sille ja silloselle jätkälle. Siihen samaan syssyyn oli luokkakaverin kiusaamisesta jotain kehityskeskusteluja. Itkin vaan siä keskustelussa ja muut varmaan luuli, että musta tuntu sen keskustelun takia pahalta.

tää maailma on julma, sä suojelet mua siltä
sä sanot mulle ei ku meinaan ranteet auki viiltää
Elämänrike - Tuki

Muistan kuinka mietin sen keskustelun ajan "Kerää Veera ittes, hae apua!" Muut puhu siitä kiusaamisepisodista ja siellä itkettiin ja huudettiin ja puhuttiin jotain uhkailuista jotka ei ees ollut uhkailuja yms. Mä vaan mietin itteeni, viiltelyäni ja kuinka paskasti tein. Mietin siinä, että mun on pakko hakea apua. Keräsin itteeni sen koko keskustelun ajan. Se kesti aivan liian kauan. Ootin, että kaikki muut lähti ja sanoin opettajalle (joka oli meijjän luokanvalvoja), että mun pitäs kertoa yks juttu ja sä olet eka aikuinen joka tästä tietää. Näytin käden joka näytti silloin kokolailla pahalle. Se luokanvalvoja oli ihan shokissa. Oltiin viä sen eka luokka jolle se oli luokanvalvojana.

Se sano nää normi kliseet "hyvä, että kerroit" & "mä en voi auttaa sua, mutta voin ohjata sut terveydenhoitajalle". Siitä sit terveydenhoitajalle ja suoraan sinne huoneeseen. Ei mitään odotteluja, onneks siä ei ollut ketään. Siellä sitten tovi juteltiin josta se soitti sitten mielenterveystoimistoon ja varas mulle ajan.

Tyttö löytyy aamul sängystään hymyilee kauniisti
Kyyneleet valuu poskella ja ranteet auki, Miks?
Mc Mane - Dear Diary

Muistan, että tulin sieltä pois ja luokkakaverit sit (mikä sinäänsä oli ihme, että ne kiinnitti muhun ees huomiota sillonkaan) kysy, että mihkä sä menit luokavalvojan kanssa. Totesin vaan rauhallisesti, että olin viiltelyn takia terveydenhoitajalla ja nyt sit on varattu aika juttelemaan. Ne hiljeni. En ees tiedä muistaako niistä kukaan enää, että viiltelen vai luuleeko ne, että se on jo mennyt ohitte. Siitä ei oo koskaan puhuttu eikä puhuttu sillonkaan.

Lupasin mennä sinne juttelemaan ja meninkin. Siä puhuttiin sitten, että mun pitäs alkaa käymään siä säännöllisesti. Se jäi sit varmaan 4kuukauden jälkeen kun olin lähes koko ajan kipee. Jätin sen pois ja syksyllä menin uudestaan taas terveydenhoitajan kautta sinne. Ihmettelen, että tänä vuonna pystyin ite soittamaan sinne. Sillon syksyllä aloin sit käymään siä juttelemassa, tosin eri henkilölle. Kävin siä ja sit kuoli se kaveri jonka takia kävin sit kaks kertaa saman viikon aikana kerran ja jonkin aikaa joka viikko, sit se jäi joka toiseen viikkoon ja siitä sit kolmen viikon välein.

Viime keväänä olin jonkun aikaa käymättä, mutta vaihdoin perheneuvolaan jossa kävin sen verran, että yhen kädenkin sormet riittää laskemiseen. Töitten takia en sit käynyt kesällä missään juttelemassa. Nyt sit (niinkuin täällä mainittinkin) oon saanut soitettua ittelleni ajan. Tiistaina pitäisi mennä keskustelemaan. Ehkä se auttaa? Kaikki vaan pitää alottaa taas alusta.

Sittempä vaikkapa eilisiltaan.

Jotain ihan hirveetä. Istuin kotona ja sain rääpystettyä jopa kaks runoo. Se on jo aika saavutus, koska en oo pitkään aikaan kirjottanut mitään, kun en vaan oo jaksanut tai saanut aikaseks.

Mä taisin maata sängyssä 17-21, kerran kävin pienen lenkin koirien kanssa. Sillon mun piti alkaa kattomaan tv:tä, mutta koska tv päätti, että ei halua toimia (tai no digiboksi lähinnä) niin päädyin takasin makaan sängyn pohjalle. Jep, tää on tää mun normielämäni viikolla. Makaan vaan sängyssä ja kuuntelen musiikkia ja käytän koirat lenkillä. Siä sängyn pohjalla vajosin alas. Ne runot teki sen tai lähinnä se toinen, että menin ihan lukkoon. Se runo oli vähän niinkun ex:stä kirjotettua, mutta ei kuitenkaan. Siinä oli ripaus mielikuvitusta.

Loppujen lopuks olin kymmenen maissa ihan lukossa. Otin lasinsirun käteen ja yritin viillellä. Tulos oli huono (= hyvä, koska jäljet oli aivan mitättömiä), mutta myöhemmin katoin, että kyllä siihen joku pari naarmua oli tullut. Keräilin itteni ja pakotin itteni ulos. Kävelin jonkun puolen tunnin lenkin ja poltin yhen tupakan. Se rauhotti, mutta en tykännyt, että poltin. Viimeks oon polttanut varmaan reilu kuukausi sitten. En vaan halua, että tääkin riistäytyy käsistä.

lupaat ja lupaat ja lupaat ja lupaat
ja vähän aikaa molemmat uskotaan
Julma-Henri & Syrjäytyneet - En sano

Hokasin myös illalla, että totesin Haamulle "niin susta ei kuulu 2viikkoon mitään kun et juo" ja sit se uskotteli mulle, että kyllä varmasti kuuluu ja selvänä. Sit illalla tosiaan hokasin, että tänään (eli eilen vai keskiviikkona) tais tulla kaks viikkoo täyteen kun kävin siä ja se lupas soittaa. Eipä oo kuulunut. Ei voi mitään. Kaikkiin ihmisiin ei vaan voi luottaa.
Ja tääkin päivä on ollut aika turha, mutta ehkä se kohta parantuu ♥

Rahallani on siivet

Se tunne kun meet kattoon tilis jossa on ollut pyöreesti arvioiden kaheksansataa euroo viimeks ja nyt siellä on alle 150e, koska vanhemmat on lainannut mitään sanomatta rahaa.. Tekikö mieli huutaa? Jep! Mun piti maksella koirien juttuja, mutta empäs maksanutkaan. Nyt kun kysyin niin vastaus oli, että piti aamulla sanoo, mutta en muistanut. Uskon joo, että piti sanoo, mutta olis kiva silti kuulla asiat jostain muualta kun meinata pyörtyä koneen ääreen. Tää on niitä hetkiä kun ajattelee, että olis voinut todeta siellä pankissa, että ei mitään käyttöoikeutta porukoilla mun tiliini. No joo. Ihan sama.

Melankolia kaikuu kauniisti

Viikonloppu oli tosi kiva! Vaikka olinkin vähän jalkavamma kun kävelystä jalkataipeet taas (farkut.. ei sovi mulle) auki. La oli yhtä tuskaa jalkojen takia kävellä, mutta kun ei aina viitti valittaa niin lyllersin onnellisesti eteenpäin sen mitä pääsin. Su olikin jo parempi jalkojen osalta. Kivaa oli koko ajan. Vähän väsytti lauantaina, mutta ei valittamista. Se on tää kun ei osaa nukkua.

Oli tosi kiva nähä työkaveria! Se oli kauheen kiva mulle koko ajan, vaikka välillä saatoin vastata tapani mukaan vähän turhan vittumaisesti tai ärsyyntyneenä. Sit se tarjos mulle johon yhessä välissä ärähdin vähän pahemmin ja se ei tykännyt. Silti mulla oli kivaa. Ei käyty mitään sellasta "pakko nähä 10eri museoo samana päivänä"-kierrosta vaan pyörittiin ympyrää kävellen pe-iltana ja autolla la-päivä. Ja en kuollut vaikka jouduin kulkeen julkisilla! Mua ei ees kauheesti ahdistanut.

Sunnuntaina kotiuduin joskus seittemän maissa. Vähän kaheksan jälkeen lähettiin sitten kattoon kaveria ex:n ja (sen) kaverin kanssa puolen h:n ajomatkan päähän. Siellä menikin rattosasti aikaa josta lähettiin takas. Ex:n (ja mun! Kävin sen kanssa torstaina lenkillä!) kaveri meni sit kotionsa ja mä menin jätkälle punkkaan. Ai niin siis mikä miesten nielijä? Olin työkaverilla (joka on kuitenkin jätkä) kaks yötä ja siitä menin sitten jätkälle yöks. Mutta toisaalta mikä tahansa muu on parempi kun olla kotona!

haluun vaa pois ne muistot, ja rauhassa jatkaa
mut oon melkee varma et ne sanat vois tappaa
Sana - Yksin

Sunnuntaina kun kotiuduin niin en ollut varmaan 10minuuttiakaan kotona kun palo jo kiinni kaikkeen. Isän piti valittaa jotain heti vaikka en ollut viä ees henkisesti kotona ja sit äidin kanssa meinas palaa kiinni. Tänään kävin sit kotona jollon ei toiminut ajatukset äidin kanssa ihan yks yhteen. Alle vuorokauden olin kotona ja kolmesta kerrasta meinasin kahtena lähtee ihan porussa kotoo, koska en vaan meinannut jaksaa sitä. Käytiin ex:n kanssa sitten ostoksilla (hain koulukirjoja, otin kaks lävistystä korvaan & käytiin ravintolassa syömässä (ja minä maksoin!) + se osti mulle sydämmen muotoset korvakorut) tänään ja kun tulin kotio sieltä niin meinasin saada siskon kanssa aivan järkyttävän sodan aikaan. Molemmat huusi kurkku suorana toiselleen ja se yritti siirtää mun koiraani väkipakolla niin siinä meinas tulla sit vähän käsi kähmää. Siinä vaiheessa meinasin huutaa, että mä haluan saman tien pois täältä! Missä tahansa on parempi.

Toisaalta ex tietää, että oon hyvissä väleissä työkaverin kanssa ja työkaveri tietää, että oon hyvissä väleissä ex:n kanssa ja Haamu tietää molemmista ja ne molemmat tietää Haamusta. Mä en ymmärrä miks pyrkisin salailemaan niiltä toistensa olemassa oloo, koska mä en oo tilivelvollinen niille mun menoistani. Voin kertoo, että en pystys elään itteni kanssa, jos ne olis kauheita salaisuuksia toisilleen. En haluis sitä. Ja nyt kun ne tietää toisistaan niin mulla on 10x helpompi olo.

Mun on tehnyt välillä mieli viillellä, mutta noi vanhatkin jäljet on vielä kädessä ja ne näyttää edelleen pahalle. Jos oottas, että ne haalenis ja sit vasta. Tai sit lopettas viiltelyn kokonaan. En. En pysty. En halua pettyä itteeni, koska sit olisin kierteessä.

Perjantaina jännitin hirveesti ja kirjotin tännekin pitkän pätkän joka kuitenkin hukku ennen julkaisua. Voin kertoo, että otti hermoon. Siinä oli kaikkee kuinka en saanut alotettua pakkaamista ja muuta yhtä turhaa, mutta oli siinä myös:

mikä on suomenkielen kaunein sana?

Mulla meni torstaina monta tuntia miettiä tota. Mietin ja käänsin, käänsin ja väänsin. En meinannut keksiä mitään. Viestin ehkä viidelle tyypille (jotka ei meinannut osata vastata ja yks ei vastannut ollenkaan..) ja kysyin tätä. Vastauksiks tuli rakas, lumi, lehmus, äiti. Ei avannut mun lempisanaani. Luokkakaverin kanssa puhuttiin koulussa, että eikös melankolia olis aika nätti sana! Musta siinä on tosi kiva kaiku ja se kuullostaa aivan superille.

En kuitenkaan halunnut uskoa, että melankolia (tuo niin apaattinen sana!) olis suomenkielen kaunein vaan jatkoin miettimistä. Istuin vaan keittiön pöydän ääressä ja menin sanoja lävitse vesimeloonista lähtien. Lumihiutale kuullosti kivalle. Eipä se jo mainittu lehmuskaan mikään pöllömpi ollut. Päätös tuntui hirveen vaikeelle eikä sellasta sanaa tuntunut löytyvän mistä olis tullut tosi hyvät vibat. Mutta sitten se välähti kuin salama kirkkaalla taivaalla:

KOIRANPENTU !

Voisko olla jotain kauniimpaa? Okei, ehkä se ei sanana aivan top5-listalle pääse ulkonäöllisesti kauneimpana sanana tai parhaasti sointuvana, mutta ajatukselta se on huippu!

Olisko jotain parempaa kun herätä aamulla, tallustaa kohti vessaa silmät aivan kierossa ja kävellä siihen lämpimään kusilätäkköön? No ei! Mikä oliskaan parempaa kun omistaa pieni koiranpentu joka tuhoaa parhaansa mukaan irtotavaroita, repii patjoista paloja irti ja on aivan SUPERHYPER onnellinen kun äiti tulee kotiin? Sit kun se mamma on ovesta sisällä niin tehään parhaansa, jos se vaikka kompastuis ja makais pikku termiitin kanssa lattialla! Vähän nypitään hihasta ja maistellaan käsiä. Välillä saatetaan kiljua "ÄIITIIIIII! ETKÖ SÄ HUOMAA MUA???!"
Mikä voiskaan siis olla kauniimpaa?

Elän viikonloput ja viikot teen kuolemaa

Eilinen oli aivan kamala. Mitäs tein illalla? Istuin, pelasin puhelimella ja kuuntelin musiikkia. Samalla oottelin, että jos oltas menty kaverin kanssa lenkille, mutta ei sitten menty.

Kelloon katsomat oon valmis seisoo sun vieres,
Jos tarviit kuuntelijaa, kuuntelen kun psykologi
Uniikki & Gbrl - Ootsä mun äijä

Mut sain eilen jotain eteenpäin. Kävin terveydenhoitajalla. Kyselin, että mitä porukkaa mielenterveystoimistolla on töissä. Siellä oli sit joku aikuisiin painottava psykologi tmv jonka numeron sain. Ei kuitenkaan oo varmaa ottaako se mua, koska se toinen psyko (jolle en mee) hoitaa nuoria. Terveydenhoitaja yritti eka soittaa sille, mutta ei saanut kiinni ja nyt mun pitäs sit ite soittaa sille. Tänään oli tarkotus soittaa. En oo saanut aikaseks enkä varmaan saakkaan.

Mulla menee hermot tähän nukkumiseen. Kotona oon kärttynen ja pienetkin asiat saa leviään kun en saa nukuttua. Illalla en meinaa nukahtaa, sit saatan herätä yöllä (esimerkiks su-ma yö kun heräsin viideltä ja nukahdin uusiks seittemältä...) ja kaupan päälliseks näen aivan törkeesti painajaisia tai sit muuten vaan jotain unta minkä takia se unenlaatu on huono. Aamulla väsyttää niin paljon, että ei meinaa jaksaa vääntäytyä ylös sängystä ja päivisin oon ihan naatti.

Ex ehotti 2x, että muutettas samaan kämppään, jos mä pidän välivuoden opiskelusta. Ekalla kerralla kieltäydyin ja tokalla kerralla tokasin, että haluaisko se asua mun kanssa ja toisin jonkun jätkän sinne. Sit se ajatteli, että multa leviäis pää jos se tois jonkun muijjan sinne. Harvinaisen nappiin osunut päätelmä. Mä sille ihan rehdisti sanoin joskus, että en pystys kattoon sitä jonkun muijjan kanssa niinkun se pystyy kattoon mua jonkun jätkän kanssa.

läheiset sua auttaa, mut siinä toivos
plus toivon, että jaksat ja viet voiton
Suoralinja - Taivaan porteilla

Mähän kesällä järkkäsin mitään välittämättä ex:n ja työkaverin samaan aikaan käymään meillä. Ihan sama, en oo kummankaan kanssa. Ex tuli kattoon elukoita & mua ja työkaveri tuli sit kattoon mua. Siinä ne oli samalla pihalla ja ex leikitti kissojaan ja työkaveri oli koirien kanssa. Hyvin ne pärjäs. Vaihto ne jonkun sanankin siinä. Mut joo, ehkä tunnelma oli hitusen vaivautunut tai sitten musta vaan tuntu siltä.

Yks asia mikä mua ärsyttää hirvittävästi on se, että todetaan "luin facebookista" tai jostain muusta yhtä turhasta. Kertooko se miten ihmisellä oikeasti menee? Jos joku katsoisi pelkän facebookin perusteella mun elämääni niin voisin olettaa, että käsitys olisi se, että tuolta löytyy paljon ystäviä, se tekee paljon koiriensa kanssa ja on todella onnellinen. Miksi mä jakaisin facebookissa asioitani? Se on jotenkin sellanen paikka, että en tykkää ja siä on niin paljon liian tuttuja ihmisiä. Blogi on paljon enemmän mun juttuni ja onkin aina tosi kiva huomata, jos blogiin on tullut uusi lukija tai kenties jopa kommentti! Välillä mietin sitä, että mitä jos joku enemmän tai vähemmän tuttu löytäisi tämän ja siitä nousisi kauhea sotku. No, se on sen ajan murhe.

Jännitän ihan hirveästi. Viikonloppuna pitäis kulkea julkisilla.. Ehkä mä selviän! Onhan mulla tuki ja turva mukana.
Välillä tuntuu, että vaan viikonloppujen takia (koska mulla on seuraa sillon) jaksan elää.

edit // Sain soitettua sille tädille! Mä olen tyytyväinen, että sain soitettua. Se tiesi jo terveydenhoitajan kautta, että soitan sinne ja pääsenkin sille sitten. Elokuun vika tai toka vika päivä on aika sinne eli ihan törkeen kauan menee, mutta nyt mä ainakin tiedän, että oon tehnyt jotain oman tilanteeni eteen ja tästä saattaa olla ulos pääsy.

Back to school vai miten se oli

Ex toivotti hyvää nimipäivää vaan 10päivää myöhässä. Kortin lopussa luki jotain "P.s. Älä välitä vaikka suklaasta tulee finnejä, olet kaunis silti". Pahotteli hirveesti, että on unohtanut ja vetos siihen, että kun ei oo missään muistutusta. Hyvä etten itkeen alkanut.

Niin kuinka siis voit edes väittää
Sä, että yksinäinen oot?
Hector - Kuinka voit väittää

Hyppytunti ja en haluais mennä takasin kouluun.
Mikä siinä onkin, että kun jättää yhden valinnaisen kurssin pois niin siitä tulee kauhee soppa? Opon kanssa on jo kaks kertaa puhuttu siitä, että en todellakaan mee enkun seiska kurssille. Nyt meijjän enkunopettaja oli kysynyt ryhmänohjaajalta, että miksei se veera oo tullut sinne seiska kurssille. Miks se sit on valinnainen, jos pitää pohtia, että miks ei tuu sinne? Joo kirjotan englannin tänä syksynä, mutta kun se on yhtä tyhjän kanssa olla siä tunneilla kun vaan haluaa koko ajan pois. Ja haluan aina viillellä yhä enemmän kun istun niillä tunneilla.

Ex totes noista viilloista, että ne näyttää pahalle. Toki se on nähnyt noita mun viiltoja ennenkin ja kyllä mä siihen uskonkin, että ne näyttää pahalle, mutta totesimpa kuitenkin, että ei ne pahat oo. Ex:n kanssa oli hyvä viikonloppu. Perjantai parempi kun lauantai. Lauantaina se oli hyvin päissään ja kuskasin sen kotionsa.
Olisin saanut sen auton lainaan täkskin viikoks, mutta se olis joutunut järkkään itelleen jonkun muun kyydin pois. Totesin sit, että en mä sitä autoo tartte. En todellakaan halua, että se joutuu mun takia järkkään itelleen jonkun muun kyydin pois kun oon ominut sen auton.

Tässähän tulee kohta kiire kouluun..

Ja sit vielä muutama rivi ex:stä. Se lähti käyttään mua ostaan koirille luita. Ex kysy, että muistanko kun kysyin, että miten se pystyy ottaan noin rauhallisesti sen, että mulla on muita. Totesin muistavani ja sit ex jatko, että kyllähän se vähän pahalle tai ei niinkään vähän tuntuu. Sit se jatko, että ei halua laittaa omia tunteitaan mun hyvinvoinnin edelle. Silmistä vierähti muutama kyynel, keräilin itteeni siinä ja laitoin aurinkolasit päähän. Mä en oikeesti osannut sanoo sille mitään. Mulla vaan on maailman paras ex.

Rakkaus saa sokeaksi

mutta ennen ku vien sut katsomaan maisemii
tahdon että katsot mua syvälle silmiin
sitten tartun lujasti sun kädestäsi kii
enkä päästä sitä irti koskaan millään nii
jos toinen käsi lipee otan toisen käden
kelpaat mulle sellasena enkä sua häpee
JonZaa - Sokea rakkaus

Mun sydän huokas tänään helpotuksesta, kun työkaveri laitto ihan omatoimisesti viestiä (tosin sen jälkeen kun laittelin aamusta anteeks-pyytelyt ja se sano, että ei oo mitään anteeks pyydettävää). Siis en voi kuvailla sitä tunnetta! Teki mieli kiljua riemusta. Sydämmeltä vierähti varmaan 10kilon kivi pois. ♥

Nukuin vajaan 10h yöllä ja eilen päivällä varmaan ½-1h. Sit koulukaveri sanoo tänään "Näytät kauheen väsyneeltä". Olokin on sellanen, että en olis nukkunut ikinä. Mut tää on tää mun nykyelämäni. Elän viikonloput ja viikot nukun. Ex pelastaa ja mulla on jotain elämää tänään. Haen sen pois armeijasta ja sit sovittiin, että katotaan vaikka joku leffa. Jotain niin ihanaa, kun tietää, että ei joudu olemaan kotona (yksin).

Ja joo.. Eilinen oli hyvä reissu Haamulle. Se oli selvänä ja puhuttiin jopa siitä mitä tästä eteenpäin. Sovittiin, että soitellaan sillon tällön ja kattellaan. Mua niin yllätti kun se soitti eilen, kun olin jo ihan varma, että se antaa vaan olla eikä ota mitään yhteyttä. Sanoin sille lähtiessä "joo susta ei varmaan sit 2viikkoon kuulu mitään kun oot juomatta". Kauheesti se vakuutti, että kyllä kuuluu. Muistutti se mua samalla sitten, että soittihan se nytkin selvänä.
Mut suorat sanat kunniaan. Miks mä yrittäsin esittää, että uskon siihen ihan täydellä sydämmellä kun en oikeesti usko? Ja ainakin se tietää mitä ajattelen kun sanon ne sille suoraan.

Jotkut on luotu epäonnistumaan

Tuhosin varmaan viime yönä välit työkaveriin. Tai no entinen työkaverihan se on ollut viimesen viikon. Se ei kestänyt kun romahdin. Sanoin sille joskus Haamusta viimesenä oljenkortena mun uppoovassa laivassa. Se muisti sen ja sano mulle, että se on hänestä huonoin & lahoin korsi mitä päin ei ees kannata kattoo ja saisin varmasti paremman . Sit se totes mulle, että itepähän teet ratkasut johon vastasin

Mä oon saanut samoja vinkkejä xxx. Sit se lopetti kun huomas, että en kuuntele itteeni viisaampia. Toki se vielkin muistuttaa ja huomauttaa jotain, mutta ei väännä niin paljon kun ennen. Toisaalta mä en tiedä itekään mikä on mulle parhaaks. Eilen meinas levitä pää kotona. Viiltelin ja vaan keräilin itteeni yöstä. Nyt mulla on ees jotain mitä oottaa. Joku syy herätä huomenna ja lusia koulupäivä. Mä oon tällänen, että jumitan aivan törkeesti itteni kanssa ja en tykkää olla paljoo yksin, koska en pärjää itteni kanssa. Lyhyet ajat on ok ja satunnaiset illat, mutta tän kanssa en meinaa pärjätä kun tien, että samanlainen tällänen päivä tulee pian.

Varttiin ei kuulunut mitään vastausta ja sit tuli tyyliin joku sellanen, että en osaa vastata mitään. Sit se ei vastannut mulle enää kunnolla mitään. Paitsi, että mun pitäs hakee apua. Oon ihan samaa mieltä. Mun pitäs hakee apua, MUTTA mä en todellakaan mee noille psykologeille mitkä oon todennut huonoks. Mä kävin perheneuvolassa, mutta sekään ei toiminut. Mä en ala ajaan johkin 40kilometrin päähän jollekin muulle psykologille.
Voin kertoo, että se itkun määrä oli aivan järkyttävä, kun hokasin, että taisimpa pilata tän. Ja se vartti kun ootin, että se vastais jotain. Tän päivän oon vaan toivonut, että siltä tulis ees joku viesti. Voisin ite heittää viestiä, mutta en uskalla.

Aika alkaa sanojenne takana jo seistä
Lisää suolaa haavoihin ja muista kiertää veistä
Mc Mane - Yksi toisensa jälkeen

Koulussakin kysy tänään opettaja "Ootko sä Veera ihan kunnossa? Sä näytät kauheen väsyneeltä". Sitä mä oonkin + mua ahdistaa koulu. Oon kai taas vetämässä kunnon ahdistukset yhestä aineesta niinkun englanista. Mä en vaan jaksa sitä, jos saan uusiks tollaset kauheet paniikkikohtaukset jonkun tunnille menosta.

Saimpa kerättyä itteni ja heitettyä työkaverille tekstiviestin. Se vastaskin. Mutta vähän tuntuu, että sain kustua koko homman.....
Ei pitäs koskaan puhua omista ongelmistaan.

Hymyillä vaan kauniisti ja sanoa, että kaikki on hyvin. Ihan kaikille.
Jos lähtis lenkille.. Kerään vähän päätään.

Koulu on rakkauteni

Oi kyllä koulussa käyminen on kivaa.. Onneks mulla on helppo jakso (tai helppo loppuaika jos kirjotuksia ei lasketa) ja kävin tiputtamassa sen yhen terveystiedon kurssin pois, vaikka terveystieto olis tarkotus kirjottaa keväällä. No ei voi mitään.

"Kiva kun muut tulee ihan fiiliksissä kouluun ja mua vaan itkettää koko paska. Tää on niin perseestä kattoo kun muut on ilosia ja ite mielummin kuolisit kun olisit täällä. Ei onneks oo kun kolme jaksoo eikä oo paljoo kursseja. Olispa mullakin joku syy tulla kouluun, mutta kun ei oo. " Aamu oli jotain ihan hirveetä oottaa, että kokoonnutaan porukalla. Kirjottelin aikani kuluks puhelimeen ja yritin vaan keskittyä pitään itteni kasassa.

Oli aivan hirveetä kun ylä-aste ja lukio kokoontu samaan tilaan. Se ahdistus. Halusin vaan juosta tosi kauas kun kävelin sen ihmismassan mukana. Sain ihan tosissani kerätä itteni, että en alkanut itkeen. Tärisin ja mua huimas. Tuntu, että jalat pettää. Ei tää koulussa olo näin hirveetä ollut keväällä... Nyt tää on yhtä helvettiä.

Viiltelin illalla. Tein yhtä koulujuttua loppuun ja huomasin sit, että mullahan on penaalissa sakset. Alkuunhan se lähti vaan sillä, että jos nyt vähän koittaisin tuleeko niillä jälkee. Tulihan niillä.. Viis viiltoo. Kolme pahempaa ja kaks vähän pienempää, mutta kaikki vuoti verta. Ja se sattu. Ah tää koulu♥ Mua risoo jo nyt ajatus huomisesta koulupäivästä. Onneks mulla on oikeesti helpot päivät.

Mites ruokalassa? Menin istumaan yksin kun ainut luokkakaveri jonka kanssa oon tekemisissä istu muitten kanssa. Siinä kieriskelin itsesäälissä ja yritin saada vaan syötyä. Tää luokkakaveri sit ampas siihen mun kanssa istumaan just kun olin saanut syötyä. Mut tuli kuitenkin.
Kerkisin kuitenkin siinä yksin ollessani maalailemaan kunnon uhkakuvat, että tätähän se on koko vuosi.

Miks oon näin yksin miksi itkettää
Tää joka päivä mua sisältäni raastaa
TunnotOn - Yksin

Aamulla menin luokkakavereitten luokse. Ne selitti vaan keskenään siinä ja ihan kun olisin ollut ilmaa. Tovin siinä seistyäni yks niistä moikkas mulle. Tuliko hitusen tyhmä ja tungetteleva olo? Seistä vaan vieressä kun muut puhuu keskenään..

kielletty hedelmä kai mut makee niinku appelssiini
ihailtavan tavis olet noi muut on niin naisellisii
tyttö mitä teet täällä kuulut sinne paratiisiin
tyttö vastaan tulioista kaunein sekä tavallisin
Få Flow - Katse katseeseen

Yllätyin tänään suuresti kun Haamu vastas mulle. Kyselin, että vieläkö se haluaa mut siä käymään ja se vastas suoraan joo ja sovittiin, että huomenna meen sinne. Se onkin sit taas eri asia vastaako se mulle vielä huomenna. Tosi ihanaa tällänen epätietosuus. Tosi ihanaa kiduttaa itteensä tälläsellä.

If you don't love me, why do you raise my hopes?
No matter what happens, I can't let you go
Lil' Rain - Adore you

MUTTA mä en halua skipata sitä, koska se on viikolla oikeeastaan ainut mitä mulla on. Se on ainut minne mä saatan voida viikolla paeta porukoitten juomista ees hetkeks. Haamulle voin soittaa 24/7, mutta koskaan en tiedä jättääkö se vastaamatta tahallaan, soittaako se takasin vai vastaako se. On tää niin ihanan selvää.

Valtamerilaivan suuressa aallokossa

Tuntuu kun vain seilaisin paikallani. Etsien jotain. Jotain minkä takia jaksaa huomiseen. Joo on mulla koirat ja siitä oon onnellinen. Ilman niitä tääkin päivä olis ollut aivan hirvittävä. Nyt tää päivä on vaan tasaisen paha.

Mielialat seilaa kun pieni pursi valtamerellä. Välillä oon onnellinen ja välillä aivan valmis valumaan pois. Miksi haluaisin mennä kouluun? Siellä ei oo ketään tai onhan siellä paljonkin, mutta ei ketään minkä takia haluaisin ihan välttämättä mennä sinne. Ensimmäinen päivä kun ei oo ketään ja mä olen jo nyt näin maassa. Mitä tää olo on huomenna?

Ihmisten myötätunto hävii päivät käy vähiin
Yksinäisen miehen testamentti kirjoitettu käsin
Kymppilinja - Tie pois kivusta

Itkettää. Henkisesti ja fyysisesti paha olla. Todennäkösesti stressaan taas niin paljon tota koulua. Niin paljon kaikkee mitä pitäs tehä. Yo-kirjotukset joihin pitäs lukea ja mä en vaan jaksa. Väsyttää vaikka nukuin lähemmäs yheksän tuntia. Väsyttää vaikka en oo tehnyt mitään. Halusin viettää kesäloman enkä puurtaa töitä, mutta mitäs sanoi porukat? Meneppä töihin. Nytkö saan sitten sanoo, että vittu kun en jaksa käydä koulussa... Pakko mennä puhuun heti opolle, että jospa vaikka tiputettas yks kurssi pois. Muuhun ei taida olla varaa.

vietä hyvä ja kaunis loppuelämä rakas
älä suotta haikaile tällästä kusipäätä takas
Mc Mane - Viimeinen kerta

Hyvä kun ex:n sukulainen oli veikkaillut, että erottiin ex:n kanssa sen takia, että mä halusin yhen sen kaverin. Eipä taidettu erota ihan sen takia... Mä vaan tiesin, että mun pää ei kestäs sitä, että se olis viikot armeijassa ja mä en vois liikkua missään kenenkään kanssa. Sit jos joku näkis jonkun muun (jätkän) kanssa niin sit siitä tulis heti kauheet "Veera ihan varmaan pettää sitä" ja plaa plaa. Nyt saan ainakin mennä miten haluan miettimättä sitä, että aiheutuuko siitä pahaa mieltä. Saa elää itelleen eikä toiselle. Saa selvitellä menneisyyttään ihan rauhassa eikä tarvinnut kokee mitään syyllisyyttä siitä, että hengas työkaverin kanssa. Ja tälleen loppuun vielä vähän vettä myllyyn: saatan olla menossa käymään työkaverin luona vaikka se asuukin yli 200kilometrin päässä.

Oljenkorsi uppoavassa laivassani

Viiltelin joskus ihan heinäkuun lopulla (29.7. päivällä, en yöllä). Olin töissä ja pidin sit tauon niin vetelin taas tonne käden yläosaan neljä viiltoo. Se henkinen pahoinvointi oli jotain aivan törkeetä. Sain tosissani keräillä, että pystyin hymyilemään asiakkaille.

Ketkäs muisti mun nimipäivän? Öö yks tosi ystävä, koulukaveri, työkaveri ja äiti. Työkaverin kanssa hengasinkin sen päivän ja muisti kyllä onnitella ihan pariinkin otteeseen. Tuntuu aivan törkeelle kun ei oo sitä työkaveria kuuntelemassa tossa. Kun se lähti takas kotionsa niin tuntu aivan helvetin pahalle. Perjantai-illan vaan porailin ja keräilin itteeni kotona. Söin aivan törkeesti karkkia ja kuuntelin aina yhtä iloista musiikki.

I'm scattered through this life.
If this is life I'll say good bye.
HollyWood Undead - Circles

Ja kun toi työkaverikin lähti niin tuntuu, että ei oo ketään. Ihan kun seisos tyhjän päällä. Se tuntu ihan erolle. Vielä kun se oli sitä alkuhuumaa niin se tuntu viä pahemmalle kun ei ollut viä kiinnittänyt huomiota niihin pahoihin tapoihin eikä toinen ärsyttänyt millään tavalla.

Hengattiin ex:n kanssa viikonloppuna. Se kuunteli kun selittelin työkaverista ja siitä mitä meillä on ollut tai lähinnä missä on käyty. Ex vaan kuunteli ja oli silleen, että ihan ok. Kysyinkin siltä, että miten voit ottaa kaiken noin rennosti. Se muistutti mua, että ottihan se mun kämmitkin hyvin. Totta. Eipä se mua siitä syyttänyt eikä vetänyt joka riidan yhteydessä esille. Toisaalta ei me paljoo riideltykään. Mää vaan kiukuttelin ja äyskin. Yleensä oltiin vaan hiljaa jos toisella löi kiinni.

Haamu yllätti viime yönä sillä, että ilmotti ittestään jotain. Kuulin siitä viikkoo aikasemmin, koska soitin ihan ite sille, koska palo kiinni kun auto yritti jättää tielle. Jotain bensahäikkää todennäkösesti. Potkasin siihen auton oveen kivan lommon. Autoista tulikin mieleen, että mulla on aivan paras exä. Ehotti, että saan auton käyttöön viikoks jos heitän sen armeijaan ja haen pois. Kävi.
Ja sit takas siihen Haamuun. Se oli päissään. Se halus mut sinne ens viikolla (= tällä viikolla).

Kaveri & työkaveri kysy, että miks kiusaan itteeni tollasella. Haamu soittaa vaan päissään ja kaipaa mua sillon. Työkaverille totesin, että se on se viimenen oljenkorsi mun uppoovassa laivassa ja kaverille selitin kuinka mulla olis aika tyhjää viikot, jos ei olis ees Haamua. Voin kuitenkin soittaa Haamulle 24/7 ja se jopa melkein yleensä vastaa. Se on mulle niinkun joku viimenen vaihtoehto. Joku jolle voi tukeutua.