En tiedä mikä jätkällä hannaa, kun olisin halunnut puhua eilisestä pienestä äksidentistä niin ei, ei siitä saanut oikein juttuseuraa. Kelle mun sit pitäs puhua, jos ei sille? Tuntuu siltä, että pitäisi saada purettua ajatuksia, mutta en oikein tiedä mitä. T'ästä tulee varmasti jotain tosi sekavaa ajatusten virtaa.
Aloitetaanko Haamusta, koska siitä on aina jotain kirjoitettavaa. Näin siitä tosi toden tuntuisen unen useampi viikko sitten. Olin juuri silloin ajatellut, että ompa mukava, kun ei Haamukaan vaihteeksi tunnu miltään. No eipä ole montaa päivää kun näin Haamun vaan kaupan parkkipaikalla autosta. Seuraavana yönä näin unen siitä. Pahinta niissä unissa ei ole se mitä tapahtuu vaan se niin helvetin voimakas tunne. Se kuinka todelta ne tuntuvat. Ja se tunne...... Riippuen aina unen tyylistä niin siitä riippuu mikä se tunne on.
Sitten kroppani uusin villitys on unikauhukohtaukset. Vissiin tartten aina jonkun tavan käsitellä tai ilmentää stressiä...
Silloin tällöin öisin herään siihen, että sängyn päässä seisoo joku hahmo. Se ei aina selkeästi ole ihminen. Tää on oikeastaan alkanut muuton myötä tai silloin kun aloitin tässä nykyisessä työssä. En oikeasti tiedä kumpi asiaan on syyllinen, mutta vahva veikkaukseni on työ. Se oman normaalin elämän syrjään lykkääminen, että voi käydä töissä. Musta se raha ei oikeasti ole sen arvoista, mutta aika usein jos olen esittänyt ajatusta irtisanoutumisesta niin kotoa vastaus on ollut "No mitäs sit teet?". Sehän siinä on kun ei oikein ole vaihtoehtoa muulle itseä kiinnostavalle työlle eikä kotona oikeastaan ole kapasiteettiä mihinkään sellaiseen yritystoimintaan mikä itseä kiinnostaisi. Ja kaippa se isoin kynnys irtisanoutumiseen on kuitenkin raha.
Oikeasti tykkään työstäni, mutta en pidä siitä mitä se on omaan elämään aiheuttanut ja kuinka paljon työ kuormittaa ajomatkoineen ja muualla oloineen. Pakkohan ei olisi olla kotoa poissa, mutta en todellakaan jaksa sellaisia ajomatkoja mitä työ vaatii. Siitä herääkin kysymys onko se sellainen työ, jota haluan tehdä. Työ, joka oikeastaan vaikuttaa aivan liikaa elämään kotona. Mutta mitäpä muuta tekisin? Toimistotyötä? Tehdastyötä? Asiakaspalveluammattia? Kiitos ei. Ihmiset on kysynyt usein et aionko vielä kouluttautua? Vastaukseni on aina sama "Muuten voisikin, mutta ei ole mitään muuta mikä kiinnostaisi". Toki koulutukseni on sellainen että voisi kouluttautua lisää ja lisää, mutta ala on melko hankalasti työllistävä. Aika usea asia vaatisi toiminimeä.
Mutta takaisin niihin unikauhukohtauksiin. Kaksi viimeistä kertaa on ollut sellaisia, että koko yö on mennyt vituiksi niiden takia. En meinaa uskaltaa nukahtaa takaisin. Hauskinta tässä on se, että näitä ei pitäisi muistaa jälkeenpäin. Minäpä muistan. Välillä on sellaisia kertoja, että kysyn aamulla että huusinko yöllä, kun en ole enää varma onko se painajaista vai tuo kohtaus.
Toisella kerralla oli niin että huusin kuin tapettava. Jätkä heräsi ja rauhoitti ettei ole mitään. Sen jälkeen istuin vaan sängyllä ja en uskaltanut alkaa nukkua. En uskaltanut edes nostaa sängystä jalkaani alas. Puol h istuttuani herätin jätkän itkien, että sytytä valo, en uskalla ees nousta sängystä. Sen jälkeen en ole uskaltanut nukkua enää pimeässä yksin. Jätän nykyään aina yksin nukkuessa jonkun valon kajahtamaan. Jollekin kiitos siitä ettei asuta kerrostalossa, meille varmaan joku soittaisi poliisit kun huudan yöllä kun tapettava aivan kurkku suorana.
Ja sillä jälkimmäisellä kerralla huusin myös kuin tapettava. En kuitenkaan niin kauheaa paniikkia saanut, mutta en uskaltanut ottaa edes vesipulloa sängyn vierestä. Jossain kohtaa yötä sentään uskaltauduin nousemaan sängystä, että kävin vessassa. Nukahdin vasta joskus 4-5h päästä kun aamu alkoi jo valjeta. Sain varmaan 3h nukuttua ja nousin. Koko päivä meni enemmän ja vähemmän koomassa. Pitäisi varmaan alkaa pitämään kirjaa kuinka usein näitä on ja et löytyisikö kaavaa mistä ne johtuu. Pari
Sitten ne yöt kun näen painajaisia. Pitkään aikaan en ole nähnyt mitään oikeasti ihan kamalaa painajaista. Nää painajaiset on ollut paljon lievempiä. Mut yhdistävää painajaisunissa ja Haamu-unissa on voimakas tunne. Aika normaalia on se, että kuolee kaikki läheiset, joku jahtaa / yrittää tappaa, raiskaa jne.
En tiedä mistä tää uni tulee, et en saa ovia lukkoon ja joku yrittää tunkeutua sisälle. Juoksen ovelta ovelle pitäen kiinni ovesta ettei se joku pääse sisälle. Ja sitä ovea ei saa lukkoon, ei vaikka kuinka yritän. Usein vielä hyvissä ajoin näen, et tuo on nyt tunkeutumassa sisälle, mutta se ei auta, koska ikinä en saa niitä ovia lukkoon. Voi olla et yhden oven saan lukittua, mutta ainakin kaksi ovea on sellaisia mitä en saa lukittua. Näen tätä unta aika usein ja oon nähnyt sitä vuosien ajan. En tiedä mistä se tulee.
