Tuijoitan vain tyhjää

Oon niin hukassa. En ees tiedä mitä pitäs kirjottaa. Sempä takia näköjään oon tuijottanut ruutua vaan viistoista minuutta enkä tosiaan tiedä.

Olin laskenut sen varaan, että en näe Haamua baarissa tänä viikonloppuna. En osannut henkisesti valmistautua, että se tulee sinne. Ilmeeni oli varmaan aika järisyttävä kun näin sen kävelevän ovesta sisään - toisaalta Haamu näytti ihan yhtä yllättyneeltä.

Se oli kohtuu hyvässä hapessa ja se ei ikinä puhu mulle baarissa. Kohteliaasti on jätetty toisemme huomiotta, ehkä tervehditty ja korkeintaan hymyilty. Nyt se tuli kysyyn siihen pöytään kuulumisia kun istuin jätkän ja kaverin kanssa siinä - ja se ei todellakaan ole ikinä kysynyt kuulumisia baarissa. Kaikki muut siihen sitten vastasivatkin, kun olin vaan niin järkyttynyt - se puhu? Sit sen piti kauhistuttaa mua vielä lisää ja istua samaan pöytään. Jonka lisäks kaveri vielä jotenkin sai ahdistettua mut Haamun viereen - tarkotus tosin ei kuulemma ollut se vaan puhdas vahinko.

Nyt ei irtoa enempää. Pää aivan tukossa ajatuksista tai sit vaihtoehtosesti humisee tyhjyyttä.

Vain yksi kysymys: miksi se tuntuu?

Kesä oli ja meni. En tiedä miten työttömällä voi olla niin hirveä kiire koko ajan. Joka suuntaan.

Mutta näin Haamun kerran kesällä. Näin jälkeenpäin koko keskustelusta jäi mieleen se, että se sanoi, että luuli etten tuu sitä koko kesänä katsomaan ja lähtiessäni sanoin, että sen näkeminen tuntuu edelleen, vaikkei pitäs. Jälkimmäiseen se ei tainnut vastata mitään.

Taas kysyn itseltäni - miksi se tuntuu? Mikä meiltä on jäänyt niin kesken, että se tuntuu edelleen? Miksi, miksi, MIKSI? MIKSI SE TUNTUU? Ja toisekseen miltä se oikeastaan tuntuu? Toisaalta - mitä jos se ei tuntuisi? No, en tiedä. Olkoon se ikuinen mysteeri.

Näin Haamun viikonloppuna. Oon saanut pois jo hysteerisen ravaamisen ees taas. Pystyn istumaan paikallani. Pystyn melkein keskittymään johonkin muuhun kuin Haamuun. Mulla oli hauskaa, vaikka Haamu oli paikalla. Pystyin nauttimaan elämästäni. Lauloin jopa yhden kappaleen karaokea. Haamukin lauloi. Oliko juuri ne kappaleet tarkoituksella valitut? Oliko ne valittu mua ajatellen? Vai kuvittelinko vain? Joillain Haamun esittämistä kappaleista on mulle ja sille yhteinen "tausta", se on joskus laulanut jonkun mulle ja niin edelleen. Jonkun kappaleen yhdistän tosi vahvasti menneisyyteen. Melkein jopa 10-vuoden taakse. Se kappale on aina ollut Haamun kappale. Kappale, jota en voi kuunnella ajattelematta Haamua. Nyt niitä Haamuun yhdistettäviä kappaleita on enemmän. Varmaan viisi. Tai kuusi. Neljä nyt ainakin. Neljä niistä on sellaisia, että sydäntä särkee kuunnella niitä.

Tai mulla oli niin kauan hauskaa, kunnes mulla meni hermo jätkän juomiskäytökseen. Mulle on ihan ok, että kotona perseilee ja silleen, mutta olis ihan kiva jos ihmisten ilmoilla käyttäytys ettei tartte hävetä silmiä päästään. Kerroimpa sille sit siä baarissa, että kun ei voi käyttäytyä, että kun pitää olla tollanen ihme paska. Sempä jälkeen vähän tunnelma latistu ja lähettiinkin kotio. Oon sanonut tosta ennenkin (sillonkin kun se on ollut selvä ja varmaan kun ollut kännissäkin), että aina pitää hävetä kun sen kanssa on ihmisten ilmoilla, kun se on juonut. Ihme huutoa ja muuta perseilyä - no kun mä oon tällänen. Niin? Ole kotona ittes ja ihmisten ilmoilla pieni sensuuri päälle. En minäkään kävele kylillä alasti, vaikka kotona kävelisinkin. Niin ja sinäänsä sekin jo ärsytti, että jätkä vakuutti olevansa juomatta sen päivän. Alku vaikutti lupaavalle, mutta sitten se homma kosahti. Tällä kertaa sieltä ei sentään tullut kauheesti mitään paskan heittoo, jota sieltä on välillä tullut, kun se on ollut päissään.

Että sellasta.