koulu on ihanaa vol. 3

Mä täällä ahdistun taulukkolaskennan kokeesta. En osaa. Voi vittu. Päivä kyllä pitää niin pyhittää taulukkolaskennalle. Ja nukkumiselle. Ei terve. Hyvä unirytmi tulossa koeviikolle, eihän kello oo kun kohta kolme.. Toinen ja kolmas mitä en osaa niin englanti ja historia.

Hasardivihko. Siihen piti kerätä koko kurssin ajalta katastrofeja. No keräsin mä ehkä kahelta päivältä ja loput etin nyt illalla kun palautus on aamulla. En mä viittinyt keräillä niitä, kun halusin laittaa ne järjestykseen hasardi lajeittain enkä päivämäärän mukaan. Eh, pitäskö alottaa kouluhommat vähän aikasemmin? Onko täällä muita jotka jättää asiat viime tippaan?

Mistä huomaa, että (alkaa) ahdistaa? Alkaako tärisemään, palelemaan, ajatukset pyörimään solmussa ja / tai itkemään? Tekeekö mielesi vain juosta?

Tulisitpa takas

Ja tossa ei oo ees vielä kaikkia kynttilöitä mitä sinne tuotiin. Niitä oli paaaaaljon enemmän.

Hyvää yötä vanha frendi näe parempia unia
Mä istun himas katsellen vanhoi valokuvia
Muistokansioon sun valokuvat kerään
Sä nukut vieläkin kun mä uuteen aamuun herään
Steen1 - Jarden träkki

Joskus sitä vaan miettii, että mitä olis voinut tehä toisin? Mitä olis voinut tehä, että olis pelastanut toisen kuolemalta? "Et olis voinut tehä mitään", onko se totta? Miksi en muka? Jos mä olisin yrittänyt puhua enemmän, jos mä olisin pyydellyt enemmän sitä mukaan kaikkialle ja viettään viikonloppuja, jos mä olisin uhrannut koko elämäni hälle niin olisinko voinut estää jotain? Mut toisaalta, mä olin hänen paras ystävänsä ja hän sanoi sen itekin. Mä en tiennyt paljoa, mutta muut ei tiennyt sitäkään vähää mitä mä. Mä olen niin iloinen siitä, että mulla oli tollanen ystävä joka uskalsi yrittää tukeutua muhun, mutta ei pystynyt, koska ei kai uskaltanut / saanut sanottua sitä mitä olisi halunnut.

Oli hienoo kuulla häneltä, että mä olin tärkeä. Näillä hetkillä se tieto auttaa kun alkaa syyttään itteensä liikaa hänen kuolemasta. Voi lohduttaa itteensä, että ainakin yritti (mutta silti olis voinut yrittää vielä enemmän). Repäs sisältä aivan helvetisti kun kattelin vanhoja kuvia ja sit törmäsin kuvaan missä oli hän. Muistan sen kuinka hän sano "Ei saa ottaa kuvia", mutta en kadu yhtään, että otin pari kuvaa hänestä. Ainakin on joku muisto.

Jos voisin mennä ajassa taaksepäin,
tekisin kaiken aivan toisinpäin.

Mä en antas sun lähteä vaan lähtisin mukana.

Jep.. Mun olis pitänyt tehä tääkin aika englannin vaikuttavaa kirjotelmaa aiheesta "It's still a man's world - true or not" eikä itkee silmiä päästä. Olisin toki voinut valita helpommankin, mutta "ovatko lukiolaiset riittävän vanhoja asumaan yksin?" tai "suomi - ulkomaalaisten unelma" olis ollut ihan liian tylsiä ja helppoja. Ne olis kirjottanut 1-2tuntiin. Tähän on mennyt tähän mennessä ainakin 2tuntia ja eilen jo alotin tätä tekemään enkä oo saanut kirjotettua kun reilun sata sanaa ja kakssataa sanaa pitäs olla.

Onko teillä kouluahistusta? Onko teillä ahistusta mikä liittyy johkin tiettyyn aineeseen?

Mulla on. Mä kammoan englannin tunteja. Musta tuntuu siellä usein, että hengittäminen on vaikeeta ja sydän on raskas. Meinaan alkaa itkemään ja haluan sieltä vaan pois. Välillä pystyn ajatteleen jotain muuta siellä, mutta jos mä yritän kuunnella mitä se opettaja selittää niin saan kauheen ahistuksen päälle. Välillä päässä pyörii vaan ajatus "Mä haluun pois täältä, HETI". Se onkin yks syy minkä takia mulla on alkanut englanti menemään vielä huonommin mitä ennen.
Ei tää enää oo niin pahaa mitä tää joskus oli. Puolivuotta sitten itkin illalla, että en halua mennä tunnille. Kun sain selvitettyä kaikki viikon kolme enkun tuntia jotka oli peräkkäisinä päivinä niin aloin kauheella stressillä oottaan niitä tulevia enkun tunteja. Olin sellasessa kierteessä.. Että joo. Kyl mä jo oon paremmalla puolella.

joulu on taas...

Noniin lapset kaikki se on Mc Mane
Joka tuli kertoon Joulusta se on yksi vale
Niinku on joulupukkikin iso läski mies
Ne on vanhemmat jotka lahjat kuusen alle vie
Mc Mane - Tiptap

Joulu. Turhako? Mua rassaa joka joulu ihan kaikki joululaulut ja muu jouluhössötys. Kyl mä lähen ostaan joululahjoja, mutta aina se reissu päättyy siihen, että mulla kilahtaa siihen, että kierretään sata ja kymmenen kauppaa ja etitään joululahjoja. Pelkkää rahan kuluttamista, syömistä, siivoomista ja stressaamista.

Yhdessä oloo jouluna? Jep, mutta ei sekään oikeen nappaa. Kierretään hautausmaat ja viedään kynttilöitä sukulaisten haudalle. Syödään, syödään ja syödään, että räjähdetään. Jouluaattoo edeltävänä yönä siivotaan kauheella kiireellä viimesiä pölyjä, että jouluna olis siistiä. Onko se sen joulun idea, että joka paikan pitää kiiltää puhtauttaan?
Toi yleinen joulunvietto on mulla sitä, että oon jossain 39asteen kuumeessa ja availen paketteja mitä oon itelleni kattellut kaupasta. Sit yritän pysyä tolpillani jonkun aikaa ja sit nukkumaan. Tai istumaan koneelle.

Joulu on vaan yks juhla kaikkien muiden joukossa, että suomalaiset voi juoda. Tai en mä tiedä juodaanko jouluna niin paljon kun muina juhlina, mutta juodaan kuitenkin. Sit joululahjaks tulee tutuilta ja tuntemattomilta erilaisia jouluviinejä, glögejä, konvehtirasioita.. ja kaikkee muuta yhtä tarpeellista. Ja niitä iän ikusia kynttilöitä.. Kymmenen erilaista tuoksukynttilää, puoli miljoonaa hajutonta kynttilää. Onhan ne kynttilät ihan ok, mutta kun niitä tulvii ovista ja ikkunoista niitten konvehtien kanssa. Ja sitten kun mulle tulee aina päänsärky noista löyhkäkynttilöistä.

Joululaulut. Joo onhan ne ihan kivoja, jos niitä ei soitettas joka kaupassa ja radiokanavalla. Sit kun ne samat joululaulut rullaa joka paikassa "Petteri Punakuono oli poro nimeltään"... Soittas ees jotain uutta, vaikka jotain oikeen päätä hajottavaa heviä. Miks ne pitää aina olla niitä joululauluja? Siks, että siitä tulee se joulutunnelma jota kaikki rakastaa? Niinkun kynttilöistä ja konvehdeista.

Ihmisten pitäis keksiä jotain omalaatusta joululahjaks. Ei aina niitä samoja kynttilöitä ja konvehteja. Erikoisin antamani joululahja oli joulukuusenkoriste jonka sai auki ja siellä sisällä oli kuivattuja banaaneja. Ai että mikä hienous.. X) Tosin siinä mukana oli kyllä viinipullo ja kynttilä ---> eli ne normaalit.
Sit ainanen jouluriesa. Mitä ostan joululahjaksi? Sille ja sille pitää (haluan) ostaa joululahja. Se ei voi syödä sitä tai tätä eikä se tykkää polttaa kynttilöitä. Sit pitää miettiä, että tulkitteeko joku jonkun rusinarasian vittuiluna (oot kauhee kuiva rusina).

Miksi on erilaisia joulukalentereita? Paperi- ja suklaakalentereita.. Erilaisia suklaita, kindereistä dumleihin ja salmiakkiin... Eikö riittäisi joku yksi ja sama? Joo ei kaikki tykkää esim. salmiakkijoulukalenterista, mutta eihän sitä silloin tartte joten säästää rahaa ja sen voi jättää ostamatta.

Nyt kaikki vihaa mua kun oon tällänen joulun inhooja. En oo vaan pitkään aikaan ymmärtänyt mitä hienoo joulussa on. Siinä vaiheessa kun lopetin leikkimisen niin meni joulultakin merkitys. Sillon oli kiva kun sai leikkiä ponitalleillaan ja muilla sellasilla siskon tai vanhempien kanssa. Nyt saa kasan elokuvia jotka voi kattoo kavereitten kanssa kun eka oottaa, että kaikki turha jouluhömpötys on ohi, että voi häiritä muita rikkomatta joulurauhaa.

Kun muutan omaan kämppään niin en varmaan jaksa hankkia ees kunnon joulukuusta. Musta sellanen pieni pöytäkuusi ajaa ihan saman asian. Kissat kaatais kuitenkin sellasen kunnon kuusen enkä jaksas ees koristella sitä. Onko se sitten hieno kun talossa seisoo koristelematon muovikuusi?

Onko tosi ystäviä olemassakaan?

Ai että mä rakastan viikonloppuja. Varsinkin tälläsiä.

En voi luottaa jokaseen ne koittaa riisuu mut aseista
Toiset puukottaa selkään, niin mä pelkään
En voi luottaa kehenkään, yhä selvemmin taas sen nään
Doku - Pettymyksii

Ensimmäiseks me keskusteltiin oikein kehittävästi pilvestä. Sitä keskustelua kyllä riitti vaikka muille jakaa. Oli hyyyvin paljon erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia asiasta. Se keskustelu meni hyvin.
En mitään pahalla sanonut siinä vaan sillä, että välitän (vai kenties välitin).

Sit sain kuulla tältä kaverilta, että mä oon pilannut ton porukan, että mun takia siellä on tunnelma laskenut ja laittanut jätkän ihan sekasin. Kiitos. ♥ Itkin sitten jätkälle ja sen kavereille näitä ah niin ihastuttavia lauseita ja sainkin lohduttavaa kommenttia, että en oo sitä porukkaa pilannut.

Kaikki porukat muuttuu kun sinne tulee uusia ihmisiä. Mun varmaan sit pitäs roikkua oikeen omistavasti jätkässä ja kitistä "älä mee kavereittes kanssa, oo mun kanssa" sen sijaan, että ollaan jätkien kanssa porukalla. Mä olen ollut se joka on muistuttanut, että ne on sun kavereita, sun pitää olla niiden kanssa, koska jos me joskus erotaan niin sulla ei oo mitään.
Ei musta väliä, kuhan jätkälle jää kaverit jos joskus käy niin paskasti, että menetän 85% elämästäni. Jäishän mulle mun paras muijjakaveri ja eläimet, erityisesti koirat. Kaikki muu menis.

Eniten mua tässä ottaa päähän se, että mä oikeesti luulin, että me ollaan kavereita. Ei siinä siis olis mitään jos toi olis joku vihamies, mutta mä olen kuunnellut sen juttuja ja sit oon ite puhunut ongelmiani sille. Nyt musta tuntuu, että mut on vähintään hakattu, potkittu ja piesty. Mä muistan monia lauseita missä on ollut ystävyydestä, esimerkiksi "Jos te erootte niin kyllä sulla on silti varmasti meijjät ystävinä".

Eniten mä vihaan, sitä kaks naamasuutta
Jos sä petät kaverisi, et oo kyllä saamas uutta
Ootat tilaisuutta uutta, ja lisää pettymyksii
Kohta huomaat että lopulta tuut jäämää ihan yksin
Doku - Pettymyksii

Senhän on hyvä puhua, kun se on se joka siellä on kaikista vähiten. Muut on sopeutunut tilanteeseen (kuullostaa niin julmalle). Ne elää sen kanssa lähes joka päivä, tää joka avautu mulle käy siellä ENINTÄÄN kerran kuussa.

Asiaa helpotti toki se, että melko vieras aikuinen mies valitti mulle kuukauden sisään kuinka en osaa ajatella muita enkä osaa kattoo muitten silmillä asioita. Ekat sanat mitä se sano mulle "Moi, joko rotat on helvetissä täältä?" (ja se talohan ei oo sen missä mun & jätkän rotat on..) Sit se valittaa mulle, että mä en osaa puhua kuin aikuiset..
Se ei oikein tykännyt kun puhu keuhkoahtaumastaan ja sanoin sille "Se ei oo mun ongelma kun et kuulu mun lähipiiriin". Ei mun kuulu välittää koko maailmasta ja tuntee pahaa oloo "vieraitten" ihmisten takia. Mulle on hoettu, että en saa kantaa huolta muista ihmisistä ja sit saan kuulla, että en ajattele muutakun itteeni ja elämä tulee opettaan mua vielä näkemään muittenkin kannalta..
Ja mähän en toki pelkää vieraita miehiä.. Ehen....

Mähän en toki seurannut vierestä ystävän pahenevaa masennusta ja ollut sen tärkein ystävä ja yrittänyt parhaani sen kanssa.. Ja se kuoli. Mä en varmaan yrittänyt tarpeeks sen kanssa. Sain kuitenkin siltä joskus viesti "Kiitos, että olet ystäväni" eli kyl mä varmaan onnistuin aika hyvin. En usko, että kukaan muu sai sellasta viestiä. En usko, että se olis soittanut joillekin muille kun sillä oli vaikeeta.

Varmaan elämäni sekavin blogimerkintä..

Onko sinut joskus petetty? Onko joku jota olet luullut ystäväksesi kääntänyt sinulle selkänsä? Minkälaisia ystäviä sinulla on? Voiko tosi ystävän löytää? Minkälaisia ihmisiä kannattaa varoa?