Juhlat

Mä niin vihaan kaikkia juhlapyhiä - joulu, juhannus, vappu.. Ihan sama mikä, mutta yhtä huonoilta nää kaikki alkaa tuntumaan. Nää vois olla kivoja, jos näistä joku edes yrittäisi tehdä mullekin hauskan tapahtuman. Tää päivä on ollut aivan perseestä. Voi kuinka hauskaa ajaa johonkin metsään (joo no se vielä oli oikeasti kivaa) ja sitten istua siellä kattomassa tv:tä eka pari h enemmän ja vähemmän yksin (sit kun sai seuraa niin se vaihtaa kanavan mitä olisin halunnut katsoa). Sit rullailin takas keskustaan ½tunniksi ja sit rullasin takasin. Sit istuinkin vähän vajaa kolme h käytännössä yksikseni nuotion juurella ja ihan sama mihinkä siirryin niin heti se nuotion savu tuli päälle. Aivan perseestä. Olisin ollut 100% onnellisempi täällä istuessani koneella kuin istuessani ulkona hirveän vaatekerran kanssa (silti paleli) savussa. Ja kyllä oli niin helvetin hauskaa, että ihan heikkoo tekee.

Tuntuu vaan, että tälläset on vaan hyvä syy juoda, mutta miksi ees pitää olla tälläsiä kun suomalaiset ei muutenkaan tartte syytä juoda?

Elämän pienet hyvät asiat

Mä aina muistan sanoa muille, että jos on paska päivä niin miettikää sitä kaikkea hyvää mitä teillä on. Jos perheessä on kaikki hyvin niin mieti sitä. Kerää niitä pieniä iloja, jotain kivoja tapahtumia, jotka on joskus ollut yms. Ei niitten tartte ees välttämättä olla joka päiväsiä iloja vaan just jotain mistä on joskus ollut tooooosi onnellinen.

Miksi en itekään osaa noudattaa tätä? Mä ite yleensä keskityn tekemään jotain muuta, mutta vasta sit kun pääsen ite sen pahimman pahanolon yli. Mä kirjottelen joko niitä ajatuksia tai runoja, kuuntelen musiikkia, lähen lenkille tai sit keskityn vaan rupattelemaan niitä näitä. Tosin harvemmin satun olemaan porukassa silloin kun maailmanloppu iskee.

Miksi on niin vaikeaa huonoilla hetkillä muistaa ne elämän hyvät asiat?

Elämän pienet pahat asiat

Multa hajoo pää ihan just. Tää päivä on mennyt vaan niin vituiks kun vaan on voinut. Aamulla väsytti aivan järkyttävästi, mutta empä saanut enää nukuttua kun jätkän herätyskello soitti varttia vaille kaheksan. Sit sen jälkeen kaikki mitä on tehnyt ei oo onnistunut ja tää konekin on ihan hidas kasa romua. Jätkä koluuttaa kuntosalilaitettaan niin, että koko talo tärisee. Pieniä asioita (& niin turhia), mutta kun päivästä on kulunut kolme ja puoli h ja sinä aikana mikään ei oo onnistunut niin ei ehkä ihme, että ärsyttää. Olisin halunnut mennä kuvailemaan, mutta en sit voinutkaan ottaa koiria mukaan ja toi keli huutaa kuvaamista niin sekin ärsyttää. Haluisin kuunnella musiikkia ja tää romu on avannut 10minuuttia tota musiikin pyöritys ohjelmaansa.

Onneks pääsen täältä kohta pois.

Kohta nukkumaan

Valvottuja tunteja mittarissa 22 ja vielä pitäisi jaksaa kuutisen tuntia hereillä. Piti vähän kääntää unirytmiä, kun oon ihan tyhmä enkä osaa nukkua päivällä enkä liian ajoissa illasta. Herätys on kuitenkin huomenna aamulla puoli kolmelta ja pitäisi suunnata pääsykokeisiin, joten olisi ihan hauska olla nukkunut enemmän kuin kaksi tuntia. Otin sit kovat keinot käyttöön ja huomenna sitten itkettää, jos homma ei toiminutkaan ihan suunnitelman mukaan. Huomattavasti helpompi valvoo yksikseen, kun jätkä meni jotain pari tuntia sitten nukkuun. Sen kanssa kun pötkötteli niin alko väsyttään ihan liikaa, mutta datistellessa on pysynyt ihan hyvin hereillä ja kun aurinko paistaa kivasti ikkunasta. En edes muista, koska olisin ollut hereillä katsomassa aamuaurinkoa. Viime kesänä, mutta sitä en muista milloinka silloin.

Tein yöllä (vai olikohan se eilen illalla?) havainnon mikä mua kypsyttää yhessä kaverissa välillä aivan yli. Pelkään, että se vaihtaa mut toiseen tai sit se, että pelkään, että jos se puhuukin mun asioita eteenpäin, vaikka ihan vahingossa. Toisaalta osalta varmaan ihan turhia pelkoja, mutta pelkoja kumminkin. Sellasia asioita millä saan itteni ärsyyntymään nollasta sataan aivan sadasosasekunneissa huomaamattani. Kai se vaan on sellanen juttu, että reagoin siihen niin voimakkaasti, koska se on sellanen tyyppi, jolle oon kertonut varauksettomasti aivan kaiken.

Muistutus minulle. Älä koskaan käy kuvakkeessa sunnuntaiaamuna 8.30 Sieltä iskee lauma puuttellisia miehiä kimppuun.

Hengittäminen - elämän suola

Suurimman osan ajasta oon onnellisempi kuin ennen, joka näkyy myös blogissa - tekstiä tulee huomattavasti vähemmän. Jonka lisäksi punkkaan myös hyvin ahkerasti jätkän luona ja oon keksinyt koneella jotain oikein rakentavaa tekemistä koko viikoksi, vaikka se ei edes mitään järkevää olekaan.

Sori kulta, oon sanonu usein pahasti
Kai sä tiedät että haluisin ne sanat takasin

Rew - Rakkaudella minä

Voisin aloittaa vaikka siitä kun alkuviikosta käytiin kaverin luona ja puolessa välissä matkaa asuu Haamu. Ajettiin täältä käpykylästä Haamun perässä siihen puoleen väliin ja tää matkahan ei nyt ihan paria kilometriä oo vaan puhutaan ihan kymmenistä tuossa kaverin ja meijjän välillä. En tiedä, mutta mua vaan nauratti aivan hiiirvittävästi koko juttu ja se oli musta hyvin koominen tilanne muutenkin. Olin ihan adhd koko loppumatkan. Se oli vaan yllättävän hauskaa.

Sit sillä samasella reissulla sain kuulla, että Haamulla on joku (varattu) muijja ollut. En tiedä oliko se joku useemman kerran juttu vai vaan joku satunnaistapaus. Sillä hetkellä mua jotenkin hämmensi / yllätti tää uutinen, mutta toisaalta mua ei enää ees kiinnosta. Ai niin, poistin tossa joskus kuukausi tai kaks takaperin sen numeron enkä oo kyl tarvinnutkaan sitä. Tosin olisin halunnut soittaa sille ja heittää jotain hyvää läppää tosta muijjasta, mutta en sit jaksanut vaivata pientä päätäni sillä ja ettiä sitä numeroa.

I love you always and forever, it will always be the same.
The moment you're in pain, I wanna be there for you.

Deestylistic - Always and forever

Tällä viikolla tuli pyörähdettyä psykolla ja seuraava aika onkin vasta toukokuun lopussa. Sillä reissulla tajusin jotain tosi syvällistä. Mulla on suuret unelmat (omakotitalo, lemmikkejä yms), joihin en oo koskaan oikeastaan ajatellut ketään muuta ihmistä. Joo, haluaisin, että siellä olis mun kanssa joku, mutta en halua, että siellä on joku, joka estää mua elämästä mun unelmaani. Tää ei itessään ollut se pointti vaan se, kun psyko kysy jotain sinne suuntaan, että olisko ketään, jonka voisin kuvitella sinne. Mietin hetken ja totesin, että se olis toi tän hetkinen jätkä. Jätkä ei oo seissyt mun unelmien eessä (yleensä) ja se on kannustanut mua. En usko, että se koskaan tulis sanoon mulle mun unelmastani, että et sä voi tehdä noin. Itkuhan siinä sitten pääsi, kun tajusin, että haluaisin just sen olevan rakentamassa mun unelmaani ja mun elämääni. En sit tiiä onko se mahdollista, mutta kai siitä sais mahdollisen tehtyä. Ja nyt taas itkettää.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä tämä päivä. Jotain aivan hirvittävää. Musta huomaa, että oon nukkunut melko huonosti ja oon väsynyt. Se purkautuu sit taas ihan käsittämättömänä kiukkuiluna. Musta on osan päivästä tuntunut, että tää elämä on taas aivan sukasta ja oon niin helvetin yksin. Lähin jopa lenkille sen takia, että jotenkin vaan tuntu murenevan kaikki käsiin. Oli pakko hengittää rauhassa ja keräillä itteensä luonnon helmassa. Siinä samalla tuli funtsailtua, että mitä jos koittais jäälläkävelyä, että olisko se vielä kestänyt. Sit sillä samasella reissulla olisin voinut saada vuosisadan riidan (taas) aikaseks, jos en olis ees yrittänyt pehmentää sen viestin sisältöä hymiöllä. Olin ihan kyrpä ottassa ja olin pohtinut yhtä kaveria ja sen sanomisia & tekemisiä vähän enemmänkin viime aikoina niin sit avauduin sille niistä (tosin sinäänsä kovin yllättävää, että sain tiivistettyä kaiken yhteen lauseeseen). Mut koska siellä oli se ystävällisesti hymyilevä hymiö lopussa niin taisin välttää kolmannen maailmansodan.

Mä olen kuullut jokuselta mun läheiseltä, että elämä ei oikein nappaa. Joka kerta se on yhtä vaikea kuulla. Sinäänsä mikään niistä ei oo tullut yllätyksenä, mutta ei se silti hyvältä tunnu. Siinä voi vaan sitten yrittää lohdutella, että kyl se elämä vielä iloks muuttuu ja kyl mä tiedän ton, että se on vaikeeta, mutta hei tsemppaa nyt oikeesti! Ei se oo niin vaikeaa loppujen lopuksi elää sen paskan kanssa eteenpäin. Mä olen matkannut melko lähellä pohjaa ja välillä itsekin yllätyn, että oon vielä tässä. Mutta nyt voin sanoa puhtaasti koko sydämmestäni, että mun elämäni on oikeasti yleensä melko hyvää. Ja nyt kun asiaa jälkeenpäin miettii niin ei mulla nyt ihan hirveitä asioita ole ollut: Haamu skippas mut jokuseksi vuodeksi+otti yhteyttä & skippas uusiks, tunnejuttuja jätkän kavereilta ja sekoiluja niiden kanssa, parhaan luokkakaverin kuolema, useita hävinneitä kaverisuhteita, huumeisiin hukkunut (ex-)kaveri, paljon yksinäisyyttä ja oikeastaan aika paljon muita enemmän ja vähemmän pienempiä juttuja, mutta tossa taitaa olla ne päällimmäiset. Ei siinä loppujen lopuksi ole mitään hirveän pahaa mitä ei elämän aikana tulisi muillakin vastaan. Asioita pitäis vaan oppia käsittelemään, mutta se on välillä niin hirveen vaikeeta, kun monet jutut kasaantuu samaan.

Please forgive me, I know not what I do
Please forgive me, I can't stop loving you
Bryan Adams - Please forgive me

Ihmettelen aika usein mitenkä jätkä on voinut antaa mulle niin paljon anteeks. Oon ollut vaan aivan hirvee.