Haaste - minulleko?

Järkytyin saadessani tämän haasteen, mutta se oli varsin iloinen järkytys! Kiitos Eksyneelle haasteesta!

1.Each person tagged must post 11 things about themselves.
2.They must also answer the 11 questions the 'tagger' has set for them.
3.They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4.They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5.These lucky bloggers must be told.
6.There's no tag backs

Lähdetäämpä siis eteenpäin 11 faktalla:
1. tuotti tuskaa ymmärtää alun englanniksi kirjoitettu ohjeistus enkä varmaan ymmärtänytkään sitä kunnolla => olen siis tosi surkea kielissä
2. voisin sanoa olevani sinnikäs, itsepäinen, äkkipikainen, räväkkä ja suora sanainen
3. riitaannun helposti, mutta annan myös helposti anteeksi, vaikka osaan olla myös todella pitkä vihainen
4. huolestun helposti ja stressaan asioista paljon
5. vaikka rakastan epäjärjestelmällistä elämän tapaa ja sitä, että voin lähteä samalla sekunnilla johonkin niin minulle on tärkeää, että sovitut aikataulut pitävät
6. musiikkimakuni on hyvin laaja, mutta eniten tykkään kuunnella räppiä - kuitenkin koneella istuessa tulee yleensä kuunneltua sitä mitä soittimesta pyörii
7. talvi ja pakkanen! Aivan parhautta. Paitsi pyöräillessä.
8. haluasin paremman itsehillinnän, sivistyneemmän kielenkäytön ja tavan kaunistella asioita - ainakin joskus näistä olisi hyötyä
9. tällä hetkellä kuuntelen Frederikin Tule tyttö kyytiin - kappaletta
10. oon hyvin hanakasti välillä puolustamassa ihmisiä ja saatan esimerkiksi opettajille sanoa jotain vastaan
11. elän tällä hetkellä sossun tuella, joka vituttaa, koska ihan sama se olis, vaikka saisin samat rahat kelasta, mutta ei, koska oon alle 20v. => kyllähän omassa kämpässä asuva ihminen pystyy maksaa vähän reilulla 200eurolla yli 300euron vuokran ja järkyttävän sähkölaskun. Ai niin ja tarttisko ihmisten syödä? No ei! Opiskelijat kuolkoon nälkään.

Sitpä nää kysymykset:
1. Miltä tuntuu juuri nyt?
- väsyttää, päätä ja selkää särkee, mutta muuten on ihan jees fiilis

2. Jos saisit valita minkä tahansa paikan, minne menisit?
- kotio, kun en tykkää lojua täällä kämpillä

3. Mikä on tämänhetkinen suurin toiveesi?
- päästä mahdollisimman nopeasti viettämään työharjoittelua, että vois olla jätkän kanssa enemmän

4. Onko sinulla jotain tiettyä/tiettyjä kappaleita, joita kuuntelet esim. ollessasi iloinen tai ahdistunut?
- On ja paljon! Altiksella, Edorfilla, Harhakuvitelmalla, Kapasiteettiyksiköllä, Mc Manella ja monilla muilla on tosi paljon tosi osuvia kappaleita.

5. Paras tällä viikolla tapahtunut asia?
- ratsastus

6. Teetkö uudenvuodenlupauksia? Jos, niin pitävätkö ne yleensä?
- harvemmin teen, mutta joskus voi tulla läpällä keksittyä jotain

7. Pidätkö joulusta?
- en sitten yhtään. Jätkäkaveri osti viime jouluna mulle kirjan "Vihaan joulua"

8. Suosikkihedelmäsi?
- kiivit on ihan kivoja

9. Onko sinulla lemmikkieläimiä? Jos ei, haluaisitko?
- on ja huomenna tulee yksi uusi

10. Mikä asia on vaikuttanut eniten elämääsi tänä vuonna?
- uuden koulun aloitus ja muutto pois tutulta paikkakunnalta

11. Kerro kolme asiaa, jotka ovat elämässäsi hyvin tällä hetkellä?
- lemmikit, koulukaverit ja perhesuhteet

Ja koska maailmassa on niin vähän mua miellyttäviä personalblogeja (tai sitten en ole vielä törmännyt niihin!) , eläinblogeja en viitsi tänne läimiä ja monet seuraamani blogit on ollut kuukausia hiljaisina  niin jätän haastamatta ihmisiä. Eksyneen olisin voinut haastaa, mutta en nyt viitsi samaan suuntaan haastetta pistää :)

Olenko onnellinen?

Olenko onnellinen tässä kaukosuhteessa? Mitä onnellisuuteen tarvitaan? Tarvitseeko toisen osata vastata? Koska pitää luovuttaa? Mikä on raja?

Enemmän tasaista kuin ylämäkiä

Mieletön fiilis blogia lukiessa huomata, että mun elämästäni on tullut niin paljon tasapainoisempaa ja on huomattavasti enemmän niitä hyviä kuin huonoja kausia. Vituttaahan mua olla päivittäin yksin kämpillä ja muuta, mutta ei oo enää niin rajuja pohjia niin usein kuin mitä aiemmin on ollu. Toisaalta tähän vastapainoksi oon niin helvetin kiukkuinen koko ajan tosta kaukosuhteesta. Ärsyttävintä ikinä. Mutta olimpa yllättävä ja näin jätkän eilen parhaan kaverijätkän kanssa, kun se oli pakko koulujutussa.

Joskus vaan en tajua ihmisiä

Mä en vaan jaksa. Miten voikin olla näin vaikeeta?

Herrasmiehet selvittää asiat puhelimitse

Samaisena iltana kun rauha oli laskeutunut laaksoon saatiin sovittua jätkän kanssa. Tai mitä sovittavaa siinä oli, kun kuulemma erohalu perustu siihen, että mun elämäni olis parempaa ja helmpompaa ilman jätkää.

En toisaalta tiedä osaanko edelleenkään arvostaa sitä, että jätkä oli mulkusti sillain, että neljältä vastasin sille, jossain välissä pistin uuden viestin kun vastausta ei kuulu niin tää saa vastattua olevansa töissä ja soittavansa illalla. Siihen vastaukseni ei ollut mikään kaunein, mutta soittihan se illalla. Viis tuntia siitä kun olin ite vastannu sen viestiin. Viis tuntia jouduin pyörittelemään itekseni oliko jätkä tosissaan ja mitä se haluaa. Mikä oli aivan perseestä. Viis tuntia pyörittelin ajatusta, että oon sinkku eikä mulla oo ketään. Vittu viis tuntia yksikseni pähkäilemässä. Tai enhän mä yksin ollu. Jätkän ja mun kavereissa oli kaks herrasmiestä, jotka kumpikin lupas soittaa mulle ja toiselle sanoin, että ei tartte ja toinen sit soitti. Vittu mä niin itkin ja kaikki tuntu aivan paskalle.

Muistin myös jätkälle sanoo, että on se jännä kuinka meijjän kavereilla on aikaa mulle, mutta sulla ei. Sä et pysty vastaan mulle töistä, mutta kaveri pystyy vastaan mulle töistä. Parhaalta kaverijätkältä tuli ihan sika monta viestiä, joissa se kyseli oonko ok ja oonko viilelly ja miten jaksan ja miltä tuntuu ja mitä aattelen. Jätkältä ei vittu mitään muuta kun, että oon töissä. Ja kun ei se jätkän työ oikeesti ollu sellasta, että se ei millään olis pystynyt vastaamaan. Sanoinkin jätkälle, että musta tuntuu, että se ei arvosta mun tunteita, ajatuksia eikä menoja. Vakuutti se arvostavan, mutta ei siltä tunnu.

Auto hajos ja ei nähä jätkän kanssa seuraavana viikonlopuna. Sit seuraavat kuus viikkoo on sellaset, että nähään joka toinen viikonloppu ja kun jätkällä olis vähän pisempi loma niin se on kuitenkin koulun takia kiinni.

Joka tapauksessa kädessä on järkyttävät jäljet. Rapian kymmenen viiltoo, jotka on aika ikävän näköset.

Herrasmiehet jättää tekstiviestillä

Ihan kun olisin taas kadoksissa. Jätkä jätti mut. Menetin kaiken tärkeimmän ihmissuhteen mitä mulla on. Itken vaan. Mietin jo vakavasti jotain ryyppäämistä, nappien vetämistä tai viiltelyä. Päädyin kuitenkin oottamaan mitä jätkä (vai pitäisikö alkaa jo puhumaan exästä) vastaa. Sehän siis ritarillisesti jätti mut tekstiviestillä, joten vastasin myös tekstiviestillä. Vastauksesta riippuen voin sit alkaa funtsimaan tota viiltelyä aivan uudelta kantilta.

Ajatus viiltelemättömyydestä toimi niin kauan kunnes nousin koneelta.. En vaan osaa ajatella. Kaikki tänne muuton jälkeen on mennyt päin vittua.

Mitä ihmiset tekee sydämellä, kun se on aivan revitty?