Nyt jo tuntuu siltä, että mulla on tulevaisuus

Järkyttävää kuinka pitkään oon ollut kirjottamatta. Mutta se johtuu varmaan siitä, että mulla on ollut kohtuullisen hyvä olla! Joka taas on positiivista. Toki musta tuntuu aika useinkin, että mun elämäni on hirveän tyhjää ja merkityksetöntä, mutta en oo antanut sen häiritä. Viikko oli kivaa aikaa, kun jätkä oli lomilla ja saatiin hengattua kahestaan ja vietettyä aikaa. Toisaalta nyt on ihan hirveetä kun se on noin kuukauden armeijassa. Sit se pääsee pois. Sit se muuttaa pois, kun vaan löytää kämpän. Ahdistaa. Kesä. Yhhyh, joku kesä ja jätkä muuttaa pois. Toisaalta oon jo tottunut tähän yksin oloon.

Yo-kirjotuksia edessä ja yks jo takana. Kyl tää tästä vielä voitoks muuttuu. No oonko saanut luettua? No en. Mua ei vaan jotenkin innosta, kun en tee tolla lakilla mitään. Onhan se varmaan ihan kiva pölynkerääjä.

Sain myös haettua kouluihinkin. Viiteen ammattikouluun. Toivottavasti edes joku osuu ja johkin pääsee. Ei oo mitään hätää, että kävisin täältä käsin koulua. Pääsen täältä pois. Pääsen pois noitten luokkakavereitten luota. Oon niin tyytyväinen tähän valintaan. Toki mua nyt kauhistuttaa ajatus, että pitää muuttaa ja kauas ja elää oikeasti omillaan. Muuttaa jonnekin mistä ei tunne ketään. Mutta mä olen melkein sitä mieltä, että se paikka ei voi olla pahempi kuin tää. Saan opiskella jotain mitä oikeasti haluan! Tehdä jotain mistä pidän. Olla saman henkisten ihmisten kanssa. Pelon sekaisella uteliaisuudella odotan mitä kesä tuo tullessaan ja mihinkä pääsen opiskelemaan. Kuitenkin takana on se haamu, että entä jos en pääsekkään mihinkään.

Kaikki meidän yhteiset muistot on kultaa
yhteisiä muistoja ei mikään tule murhaan,
ei yhtäkään muistoa tehdä me turhaan vaan
joka muisto on rakas mikä tehty on sun kaa
Mc Mane - Yhdessä

Mut multa lähtee kaikki. Jätkästä tulee varmaan taas ex, paras likkakaveri jää tänne ja kaverijätkät leviää pitkin Suomee ja todennäköisesti kaikki aivan liian kauas. Yks kaverijätkä kyl sano, että vois muuttaa mun kanssa samalle paikkakunnalle. Muutin sitten mihkä tahansa. Se on kyl niin paras ♥ Sit mulla olis ees joku. Mut tää kaverijätkä on kyl mun yks parhaimmista kavereista. On tapeltu ja se on maailman ainut ihminen, jota oon vahingossa vähän tintannut. Mun ei pitänyt hutkasta sitä, mutta sit tuli joku ajatushäiriö ja kopautin sitä huuleen. Sit iski paniikki "IIIK OOTKO KUNNOSSA? IHAN VARMASTI? SIITÄ VUOTAA VERTA"... Silti se on kyl yks mun parhaimpia kavereita ikinä, vaikka ollaankin tapeltu välillä ihan törkeesti ja kummallakin mennyt vähän hermo. Saattaa olla, että lähen sen kanssa bilettäänkin joskus. Ainut, että oon ihan pa ja pelkään kuollakseni ajatusta paikasta, jossa on aivan törkeesti kännisiä ja vieraita ihmisiä.

Eikä tässä kaikki. Join yks päivä boolia. Yllättävää oli se, että sain sitä jopa puoli kahvikupillista (kyllä, me juotiin kahvikupeista boolia, kun muut litki jostain muovitoopeista) alas. Sinäänsä aika saavutus. Samalla reissulla meni hermo jätkään ja rähisinkin sille oikein urakalla. Sen piti olla mun kuskina, mutta matkassa oli mutkia ja se tartti sit itekin kuskin. Ei se paljoo juonut, mutta sen verran, että sanoin, että sinähän et autolla aja. No onneks yhen vanhan lapsuudenystävän miekkonen tuli hakeen sen ja ne heitti mut samalla jätkälle. Mä en oo puhunut sen vanhan lapsuudenystävän kanssa piiiiiitkään aikaan ja kyl meillä riitti juttua, kun oltiin samaan aikaan parhaalla likkakaverilla! Oli tosi helmi puhua kaikkee mitä joskus tapahtu ja naurettiin ihan sikana. Mulla oli tosi hauskaa, vaikka vähän hirvittikin jotkut ihmiset siellä, mutta pääpointti oli kuitenkin se, että mulla oli hyvä olo!