Oon niin hukassa. En ees tiedä mitä pitäs kirjottaa. Sempä takia näköjään oon tuijottanut ruutua vaan viistoista minuutta enkä tosiaan tiedä.
Olin laskenut sen varaan, että en näe Haamua baarissa tänä viikonloppuna. En osannut henkisesti valmistautua, että se tulee sinne. Ilmeeni oli varmaan aika järisyttävä kun näin sen kävelevän ovesta sisään - toisaalta Haamu näytti ihan yhtä yllättyneeltä.
Se oli kohtuu hyvässä hapessa ja se ei ikinä puhu mulle baarissa. Kohteliaasti on jätetty toisemme huomiotta, ehkä tervehditty ja korkeintaan hymyilty. Nyt se tuli kysyyn siihen pöytään kuulumisia kun istuin jätkän ja kaverin kanssa siinä - ja se ei todellakaan ole ikinä kysynyt kuulumisia baarissa. Kaikki muut siihen sitten vastasivatkin, kun olin vaan niin järkyttynyt - se puhu? Sit sen piti kauhistuttaa mua vielä lisää ja istua samaan pöytään. Jonka lisäks kaveri vielä jotenkin sai ahdistettua mut Haamun viereen - tarkotus tosin ei kuulemma ollut se vaan puhdas vahinko.
Nyt ei irtoa enempää. Pää aivan tukossa ajatuksista tai sit vaihtoehtosesti humisee tyhjyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti