Huomaa taas, että stressitaso nousee, kun ei saa yöllä nukuttua ja näkee aivan jäätäviä painajaisia. Viime yönä heräsin siihen, että itkin. Se uni oli vaan niin ahdistava ja todellinen.
Yritin päivällä nukkua. Näin uuden painajaisen. En oikein muista miten se meni, mutta jonkun takia oltiin vissiin useampi ihminen järkkäämässä jotain yllätystä yhdelle työkaverille. Sinne tuli sit yks jätkän kavereista, jota en oo reiluun kahteen vuoteen nähnyt. Ja se sen näkeminen aiheutti siinä unessa ihan hirveän paniikin ja ahdistuksen.
En tiedä onko se jonkinlaista ikävää sitä kohtaan? Harmittaa, että asiat meni miten meni eikä sitä oo näkynyt. Eipä ketään voi pakottaa. Ja eipä sitä tee mieli roikkua, jos oot pelkkä pakkopulla.
Sitten viä alkaa pyöriin mielessä Haamu. Siitäkin oon nähnyt jotain unia. Tuntuu, että Haamun suhteen kesä on pahinta aikaa.
Sitä joskus miettii et onko itse onnellinen. Mitkä asiat tekee onnelliseks. Mitkä asiat syö sitä onnellisuutta. Mitä voisi tehdä toisin että olisi onnellisempi. Millä vähentää stressiä.
No luulen et mun onnellisuudestani haukkaa aika ison palan stressi ja stressi johtuu työstä. Mulla menee heti nukkuminen aivan vituiks kun en voi olla kotona. En ymmärrä miten jaksan taas olla loppuajan täällä, onneksi ei oo montaa päivää. Ehkä tästä taas selviää. Sit ei tartte olla vasta kun viikon päästä seuraavan kerran pois kotoa. Ei silloinkaan onneks puhuta kun alle viikosta ja sit saa olla useemman viikon vissiin kotona.
Tekee mieli kirjoittaa, mutta ei oikein luista. Ei saa ajatuksia sanoiksi, ei pahaa oloa pois. Sehän se kaikista pahin on, kun se paha olo ei lähde vaan jyllää sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti