joskus pitäis päästää irti

Ja tiedän et joskus me vielä näemme
ikäväni mieletön ei sitä paranna lääkkeet
En anna anteeks itelleni en päästä susta irti
vaikka ootki poissa ni rakastan sua silti
Laini - Kyl me viel nähdään

Rupesin aikani kuluksi (tai oikeastaan edellä mainitun kappaleen innoittamana) pohtimaan ihmisistä irti päästämistä, menneisyyttä, muistoja..

Itsestäni olen ainakin huomannut, että menneisyydestään on kauhean hankala päästää irti ja niistä oikeasti elämääkin tärkeimmistä ihmisistä. Millään ei haluaisi luopua heistä, vaikka he haluaisivat luopua minusta. Viimeiseen asti haluaisi yrittää saada välit taas kuntoon, mutta ei siihen pysty, jos toinen osapuoli ei halua sitä.

Kuitenkin, joskus pitäisi osata päästää irti. Luovuttaa. Ei toisesta ole mukava, jos roikkuu kimpussa eikä millään osaa päästä irti. Pitäisi osata tunnistaa se raja, tajuta koska on aika lopettaa ja jatkaa eteenpäin.

Itseni lisäksi olen tavannut paljon ihmisiä joittenka on vaikea päästä eteenpäin. Usein eteenpäin pääsemistä vaikeuttaa se, että on tehnyt itse jotain väärin tai asian selvittely on jäänyt kesken tai kokonaan tekemättä. Asioita ei pysty muuttamaan ja pitäisi itse kestää se, että kaikki tekevät mokia joskus. Asian selvittelyä on hankala tehdä jälkeenpäin, mutta kukaan ei kiellä yrittämästä. Kuitenkin liiallinen yrittäminen vain haittaa, pitää huomata koska pitää lopettaa.

Tiivistetysti näytä että välität, mutta lopeta ajoissa, jos toista ei kiinnosta. Päästä irti ja jatka elämää.