masennus

Niin monta kertaa itseltäni olen kysynyt
Että mitä oikeen teen oonko vaan liian väsynyt
Miten jaksan jatkaa jos tässä alan väsyy nyt
Mc Mane - Mieti vielä

Masennus on Suomessa hurjasti viime vuosina yleistynyt sairaus (tai sitten asiaa on tutkittu vain enemmän viime vuosina) joka johtaa osan sairastuneista työkyvyttömyyseläkkeelle, yleisemmin naisen kuin miehen. Masennus voi johtaa pahimmillaan itsemurhaan. Suomessa itsemurhat taitavat (en ole varma) olla viiden yleisimmän kuolinsyyn joukossa.

Ihmisten kuulee sanovan "En olisi hänestä uskonut" "Mikähän johti siihen?" tmv. Miten ihmiset ovat niin sokeita, että eivät huomaa, kun toisella on asiat huonosti? Eikö puhumattomuus ole jo aika selvä merkki siitä, että kaikki ei ole hyvin? Kannataisiko edes yrittää olla kaveri?

Kuinka moni ajattelee, kun sulkee jonkun ulos elämästään, että se saattaa johtaa ulos suljetun ihmisen itsemurhaan? Tai että joku pieni läpällä heitetty juttu saattaakin olla toiselle aivan vitun iso ja paha juttu? Kuinka moni kaveriporukka miettii, kun jättää jonkun ulkopuolelle, että se sattuu ihan saatanasti siihen ulos jätettyyn?

Tätä pahaa oloo purkamaan ei pysty yhtään mikään
mun sisälleni pahuus on jo alkanut vaan itään
Sitä pääse pakoon ei se mut jo tappo miltei
lähdin pois jo melkein melkein kuolin sen tein
Ehkä parempi ois olla mulla jos mä saisin rauhan
Sielulleni ettei tarttis kantaa mustaa surunauhaa
takiani myöhemmin koska tiedän et se hetki
Tulee vielä kuitenkin kun päättyy elämäni retki
Mc Mane - Mieti vielä

Tiedän mistä puhun, koska itse otan jotkut asiat tosi pahasti itseeni, vaikka toinen ne olisi selvästi läpällä heittänyt. Ne vaan joskus kolahtaa vähän liian pahasti ja niitä alkaa pyörittelemään mielessään jolloin niistä ei pääse koskaan eroon. Itse ainakin muistan hyvin selvästi kaikki negatiiviset huomautukset ulkonäöstäni monien vuosien takaa jonka takia en sitten osaa arvostaa itsessäni niitä asioita joista joku muu on löytänyt huonoa ja sanonut sen ääneen. Otatko sinä asiat liian herkästi itseesi?

En ole koskaan ymmärtänyt, kun tyttöporukoissa sanotaan toiselle "oot kauhee läski". Itse saisin ainakin kauheet pakkomielteet heidän sanoistaan ja alkaisin laihduttamaan ja lopettaisin syömisen. En kestäisi sitä, että kaverit hokisivat minulle joka päivä "oot kauhee läski, laihduttaisit", vaikka se sanottaisiinkin läpällä. Tehdäänkö teidän kaveriporukassa tätä? Oletko syyllistynyt itse tähän? Miten reagoisit itse kommentteihin "oot läski, laihduta"?

Masennus on myös tuttu. Psykologi on sanonut, että ei tehdä sellaisia virallisia diagnooseja alaikäisille, mutta sanoi kyllä, että mulla todennäköisesti on lievä masennus. Tosin se taisi vaihtua yhdessä välissä vähän pahempaan suuntaan, koska itsemurha-ajatukset pyöri mielessä todella usein (joka päivä). Nyt taas tuntuu paremmalle, mutta kauhulla odotan koulun alkua, koska mulla ainakin koulu vaikuttaa negatiivisesti mielialaan (elämä tuntuu paskalta, kun on koulua).

Masennus on varmaan aihe josta voisin kirjoittaa omia kokemuksia vaikka kuinka. Voin teille lukijoille ottaa pätkän päiväkirjastani jota olen kirjoittanut varsin aktiivisesti kouluaikana (en varmaan olisi kestänyt ilman niinkään hyvin). Tämä pätkä on yhdistä rankimmista kausistani otettu ja tämä on vielä lievä:
Kaikki on perseestä. Haluun kuolla. En jaksa. Ei mua ees ahista, on vaan olo, että en haluu olla täällä. Ää, pää hajoo.

Sit joistain pienistä asioista tulee tosi isoja asioita joista ei meinaa millään päästä ylitse. Itselleni muodostui todella suuri muuri mennä tietyn aineen oppitunneille. Iltaisin itkin ja tärisin, ajatuksena vain "En halua mennä sinne". Myös ennen tunnin alkua saattoi tulla kauhea paniikki "EN HALUA! EN HALUA!" Tästäkin pääsin ajan kanssa eteenpäin, mutta edelleenkään en halua mennä sen aineen tunneille.

Koulu = ihmisiä = ahdistusta.
Pahimmilla kausilla jokainen katse tuntuu pahalle ja jokainen muitten puhuma sana tuntuu pahalle, joskus kuitenkin jonkun sanat piristävät päivää todella paljon joka saattaakin olla koko päivän pelastus. Muut ihmiset tuntuvat kääntyneen vastaan ja heitä pelkää, ahdistaa olla ihmisten seurassa. Oletko piristänyt jonkun päivää joskus hyvällä kommentilla? Onko joku pelastanut päiväsi sanoessaan jotain hyvää?

Huomasin itsestäni parin päivän sisään, että ahdistun kamalasti vieraista ihmisistä ja jos he vielä ovat lähellä. Se onkin kauhun paikka, jos joku vieras yrittää puhua jossain vieraassa paikassa! Bussilla matkustaminen oli aivan kamalaa kaupungissa, kun auto pakattiin ihan täyteen ja ihmiset olivat kuin sardiinit purkissa. Ahdistaako sinua ahtaat paikat tai vieraat ihmiset? Miksi?

Pitäs ottaa kiinni siitä mitä on jäljellä
Ryhdistäytyä ja ajatella järjellä
Elämän hukkaamisesta ei yhtään kukaan hyödy
Vaik' viiltäisit auki ranteesi ei vastausta löydy
Mc Mane - Mieti vielä