sekametelitunnesoppa

Kaikki ihmiset haluavat olla haluttuja, mutta mitäs sitten, kun esimerkiksi tyttönä olisit tilanteessa jossa kaksi jätkää haluaa sinut? Unelmoiko kuinka moni ihminen tilanteesta, että hänestä tappeltaisiin? Ehkä se jossain haavemaailmassa tuntuu hyvälle, mutta voin kertoa ihan kokemuksesta, että se tuntuu paskalta. Se satuttaa kaikkia osapuolia.

No sit yks aamu heräsin ja aattelin,
Et tänää on oikee päivä Veeraa ulos pyytää
Mä laitoin hiuksiin geelii, kainaloon deodoranttii
Ja olin valmis vaikka aivot pistiki hanttiin
Mut en kuunnellu niit vaan kuuntelin sydäntäni,
Olin varma et illal Veera oli vierelläni, lähelläni
Harhakuvitelma - Ville & Veera

(Saattaa sisältää juonipaljastuksia tai vääränlaisia tulkintoja) Katselin True Bloodia jätkän kanssa tänään. Se on jotenkin niin herttainen, kun Sookie ja Bill on yhdessä, mutta sitten se vamppyyrijätkä joka johtaa sitä Billiä (piti nimi sanoa niin nopeasti) havittelee sitä Sookieta (ja juottaa vertaan sille ja sit se Sookie alkaa tunteen seksuaalisia haluja sitä jätkää kohtaan). Se on omalla tavallaan niin herttasta, että on haluttu, mutta ihan näin todellisesti se ainakin mun kokemuksen mukaan tuntu aivan järkyttävän pahalle. Tosin tota veritemppua en oo saanut kokeilla, mutta en usko, että se toimii :D
Sen vamppyyrijätkän nimi on muuten Eric..

Tosin kyllähän noihin "kaksi jätkää tappelee yhdestä tytöstä" (tai kaksi tyttöä tappelee yhdestä jätkästä)-tilanteisiin vaikuttaa kovasti se kuinka paljon on tunteita ja ketä kohtaan ja kenellä on tunteita. Jos kaikki kolme on aivan jumalattomassa tunnesotkussa (tyttö ei tiedä kummasta pitää enemmän ja pojat molemmat rakastaa tyttöä), niin sillonhan se tuntuu vielä enemmän perseelle, kun sillon, että tytöllä ei oo mitään tunteita sitä "ulkopuolista" jätkää kohtaan joka tunnustaa tunteensa. Silloinhan sen ulkopuolisen pystyy vähän niinkun vaan työntää ulos ja sanoa "ollaan vaan kavereita, jookos?"

Toki joo pitäähän tuollaisiin suhtautua avoimesti, sehän on kokemus (yhtä kokemusta rikkaampana). Jos multa joku kysyisi haluaisinko kokea ton kokemuksen vielä kolmannen (vai neljännen) kerran, niin sanoisin "Kiitos ei". Tiedän jo, että se tuntuu paskalle eikä mulla oo mitään tarvetta todistaa sitä "kolmas kerta toden sanoo", että se tuntuu edelleen pahalle. Voiko tuollaiseen koskaan tottua? Itse ainakin uskon, että sen asian oppii kerta kerran jälkeen selvittämään ittensä kanssa paremmin.

Kuinka pitkään tuollaiset asiat kalvaa sisällä? Mielestäni se riippuu aivan täysin siitä kuinka paljon on tunteita ja ketäkin kohtaan. Jos on vähän tunteita, niin siitä pääsee helposti yli, jos on paljon tunteita, niin siinä menee ihan vitun kauan. Se voi olla asia mistä ei oikeasti koskaan pääse kunnolla yli. Aina välillä hiipii mieleen, että valitsiko oikein vai väärin.

Lähdin sitte kohti kouluu,
Olin varma et tänää homma edukseni hoituu
Sit mä näin Veeran, menin sen luo ja sanoin;
"Mä haluun sut rakas", mä sen edes sanoin
Se katto mua pitkää ja kävi nauramaan.
Sano et ei liiku luusereiden kaa
Harhakuvitelma - Ville & Veera

Silti olen sitä mieltä, että tunteistaan pitää puhua, vaikka se toinen olisi varattu. Sillonhan avaat mahdollisuuden itelles saadan sen jota oikeesti rakastat koko sydämmestäs. En siis usuta lähteen kokeileen tätä jos on yhtään epävarma tunteistaan, mut jos oikeesti tuntuu siltä, että vois jopa rakastaa sitä, niin sitten ehdottomasti! Tosin siinä pitää varautua siihen, että se toinen nauraa päin näköö ja sanoo "Hei eks sä huomaa, että seurustelen?" mutta sillon se toinen tietää, että välität siitä. Enkä itse ainakaan oo kenellekään nauranut päin näköö, tehnyt vaan jonkun armottoman jähmettymisen tietämättä yhtään mitään mitä sanoisin. Vastannut vaan jotain yhtä älykästä "Aa. Okei."