Aloitan vaikka painajaisista mistä puhuin viime postauksessakin. Viime yö oli ensimmäinen hyvin nukuttu yö kun en nähnyt painajaista, mutta näin muuten vaan sitten tosi voimakkaan unen. Yksi yö kun nukuin 5h niin näin unta, mutta en muista minkälaista. Muuten oon nukkunut mulle ihan outoja määriä eli n. 8-10h joka yö. Se poikkee tosi paljon mun normaaleista unimääristä jotka on ollut jotain 5-8h. Mua on väsyttänyt (oon siis varmaan nukkunut liikaa) ihan hirveästi ja sit koko viikon oli hirvittävän paha olo fyysisesti ja tuntu, että joka paikkaan koski. Päänsärkyä on ollut normaalia enemmän.
Voitko paremmin kun nukut paljon vai vähän? Löydätkö nukkumisessa(kin) kultaisen keskitien?
En haluu antaa pois näitä arvokkaita hetkiä,
haudas ehtii nukkua ja jutut luojan kanssa setviä.
Steen1 - Se tunne, jolla ei ole nimeä
haudas ehtii nukkua ja jutut luojan kanssa setviä.
Steen1 - Se tunne, jolla ei ole nimeä
Keskiviikko ja torstai välinen yö. Romahdin. Näin kuinka paskana yks kaveri oli ja se johtu pelkästään musta. Se tuntu niin pahalle. Se näytti aivan hirveelle. Se ei puhunut mitään, se vaan oli.
Mä en pystynyt kattoon sitä ja se tuntu aivan liian kamalalle. Kävelin sit keittiöön ja mietin, että otanko veitten vai en. Olisin pystynyt välttään sen vaikka lähtemällä kävelylle, mutta kahen aikaan yöllä lenkkeily ei tullut sillon mieleenkään. Mä olisin pystynyt olemaan ilman viiltelyä, mutta mä en halunnut. Vedin sit vähän alle viistoista viiltoo. Mulla ei oo ikinä vuotanut mitkään viillot niin pahasti. Istuin vaan siinä lattialla ja hoin itelleni jotain "en pysty, en kestä"-tyylistä ja katoin kuinka se veri valu kättä pitkin. Sit mä menin kattoon kaveria ja yritin saada sen ylös ja puhumaan. Kun sain sen puhumaan ja oleen vähän rennompi niin menin nukkumaan. Tuntu niin vaikeelle jättää se sinne.
Sain kokeeni takasin yks päivä. Mua niin ahdisti se. Revin / silppusin sen kokeen heti siinä tunnilla. Myöhemmin sitten kävinkin keskusteleen sen opettajan kanssa siitä. En olis pystynyt oleen siä tunnilla ilman sitä repimistä. Mä halusin sieltä pois. Mä oikeesti yritin ja hylätty sieltä napsahti. Keskustelin muutenkin siinä päivällä ryhmänohjaajan kanssa ja se kuunteli ymmärtäväisesti siinä.
Can you sleep?
Can you breathe?
When you know what you've done?
The Rasmus - Ghost of love
Can you breathe?
When you know what you've done?
The Rasmus - Ghost of love
Eipä siinä kai muuta. Paitsi että...
Hokasin yks päivä, että Haamuhan on täällä ihan lähellä töissä. Se aiheutti sellasen paniikin ja yäähähgkghwrhe hetken. Se kuitenkin meni ohi äkkiä.
Kuitenkin, että en nyt liian helpolla olisi päässyt Haamun suhteen niin törmäsin siihen lenkillä. Juteltiin niinkun vanhatkin tutut ja kysyinkin siltä jotain, mm. tosta työpaikasta. Siinä vaiheessa säpsähdin kun se otti jonkun kolme askelta mua kohti, mutta se vaan ohitti mut. Jotenkin se tuntu niin normaalille. Jotenkin sellaselle niinkun oltas aina juteltu vaan tollain "Tere. Mitä kuuluu? Ai ei mitään ihmeellistä. No ei mullekaan".
Sillä oli kyllä näkemisen arvonen ilme kun ilmotin, että saan vauvan. Sit totesin melkein jotain tyyliin, että ei nyt vaiskaan. On aina ihana aiheuttaa yllätyksiä.
Ja mikä parasta! En saanut ees mitään paniikkikohtausta. Ainut vaan, että oli vaikee istua kaverin luona teellä sen jälkeen. Pyörittelin vaan peukaloita ja mietin Haamua, mutta en itkenyt tai kiljunut tai muuten vaan mennyt lukkoon. Enkä ees sössöttänyt mitään sille äärettömän epäselvästi.
Voin siis joskus päästä täysin yli siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti