Niin se risteily

Eli aloitetaan sillä suurimmalla stressin ja jännityksen aiheella, joka oli ja meni jo. Abiristeily. Lievä paniikin poikanen yritti hiipiä läpi siinä ihmismassassa, kun ooteltiin laivaan pääsyä. Sanoinkin parille luokkakaverille, että tää on ihan tuskaa, kun meinaa iskee paniikki. Selvisimpä siitä kuitenkin ilman kummempia ja päästiin laivaan, jossa oikeasti oli kivaa! Mä juttelin niiden kahden luokkakaverin kanssa, joista oon joskus aikasemmin maininnut. Mä juttelin niille oikeasti. Tosin luokkakavereista ja asioista, jotka mua ärsyttää. Sit samalla tuli mainittua jotain mun omista kavereista. Järkyttävää, mä oikeasti puhuin omista asioistani jonkin verran.

Tein huomion, jonka kerroin jätkällekin yks päivä. Tosin tästä huomiosta on jo jokunen päivä (varmaan pari viikkoa) aikaa. Oon lihonut. Tämä ei kyl itsessään ollut se huomio vaan se miksi olen lihonut. Siksi, että oon niin paljon yksin. Paikkaan tyhjyyttä syömällä. Syön, koska mulla ei oo muutakaan. Kun katon tv:tä syön, kun vaan istun niin syön. Kun teen ihan mitä tahansa muuta kuin lenkkeilen tai oon koneella niin syön. Yllättävää, että sitä painoa siis on tullut? No ei. Oon pyrkinyt syömään appelsiinejä enkä mähkimään karkkia ja muuta sellasta sokerimöhnää. Mun järkeni ainakin sanoo, että hedelmät on parempi ratkasu kuin karkit. Mut toisaalta tää oli musta ihan fiksu päättely. Viime punnituksen perusteella painoin n. 65kg ja oikeasti haluaisin laihtua siitä 5-10kg, mielellään sen kymmenen. Mua nykyään etoo katsoa itseäni tai lähinnä mahaani. Ihme turpopallo.

Lupaan et vien sut ulos ehkä vielä joskus
Joko keskel yötä tai kun sata kiloo laihdutEkstaasi - Erilainen rakkaustarina

Ärsyttävää, miksi en pysty pitämään mistään kiinni mitä päätän? Päätän laihduttaa => en onnistu, koska en edes aloita. Sama homma opiskelun suhteen. Päätän nyt oikeasti lukea ja mitä teen? Päädyn samaan tilanteeseen kuin joka kerta: PANIIKKI KOE ON HUOMENNA! Koska mä opin, että tälläsellä lusmuilulla ei saavuta mitään? En varmaan koskaan.