Mulla ei oo muuta kun aikaa ja siltikään en kerkiä / saa aikaseks kirjottaa? Aika jännää. Tällänen laiska, saamaton ja niin edelleen. Enhän saanut alotettua ees sitä dieettiä. Mitä tässä on tapahtunut? Ei mitään. Oon nähnyt aika paljon parasta likkakaveria, koirien kanssa on mennyt aikaa, kaverin ja jätkän kanssa on myös mennyt aikaa. Ihan kivaa on ollut, vaikka sillon tuntukin elämän murenevan, kun aloin lukeen Heroiinipäiväkirjaa. Ihan mielettömän hyvä kirja, mutta silti se aiheuttaa ihan ihme tuntemuksia. Alan pyöritteleen entistä tosi hyvää kaveria. Musta vaan tuntuu niin mitättömälle, kun ei voi tehä mitään.
Koulu. Jaa niin siis mikä? Mähän oon ollut melkein vaan kotona, koska en käy koulussa, koska mulla ei oo enää siä mitään. Tänään kävin englannin yo-kuuntelussa. Siihenkään en olis mennyt, jos jätkä ei olis mennyt siihen. Taispa mennä ihan ohitte koko kuuntelu, mutta ei anneta sen häiritä! Ainakin yritin kuunnella. Aiheetkin oli niin hehkeet, että ei oikein napannut.
Se olis abiristeilylle loppu viikosta. Sit onkin ehkä jotain kerrottavaa - se kuinka vihaan sosiaalisia tilanteita. Muistin taas koulussa käydessä kuinka hyvin kammoon sosiaalisia tilanteita. Onneks se ei oo enää niin paha mitä oli joskus. Saa nähdä oonko menossa ees omien, rinnakkaisluokkalaisten ja kakkosten kanssa potkiaisiin, koska voin vaan kuvitella kuinka paljon se ahistaa ja vituttaa olla siellä.
Huh huh, ehkä ens viikolla sitten kriiseilyä jostain abiristeilystä kuinka se meni..
Ai niin! Eilen tapahtui jotain suurta ja ihmeellistä. Leivoin jätkän kanssa. Tehtiin pätkiskakku (googleta pätkiskakku, jos resepti kiinnostaa). Tosin sovelsin sen verran, että löin sen kakun vaan johkin vuokaan, joka soveltu paremmin mokkapaloille kun kakulle, joten ne muistutti enemmän mokkapaloja kuin kakku + että siinä ei ollut minkäänlaista kuorrutettu. En oo vielä päässyt ihan selvyyteen siitä oliko se kakku raaka vai kypsä, mutta sovitaan vaikka lähes kypsä niin ei kuullosta yhtään niin pahalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti