Mä aina muistan sanoa muille, että jos on paska päivä niin miettikää sitä kaikkea hyvää mitä teillä on. Jos perheessä on kaikki hyvin niin mieti sitä. Kerää niitä pieniä iloja, jotain kivoja tapahtumia, jotka on joskus ollut yms. Ei niitten tartte ees välttämättä olla joka päiväsiä iloja vaan just jotain mistä on joskus ollut tooooosi onnellinen.
Miksi en itekään osaa noudattaa tätä? Mä ite yleensä keskityn tekemään jotain muuta, mutta vasta sit kun pääsen ite sen pahimman pahanolon yli. Mä kirjottelen joko niitä ajatuksia tai runoja, kuuntelen musiikkia, lähen lenkille tai sit keskityn vaan rupattelemaan niitä näitä. Tosin harvemmin satun olemaan porukassa silloin kun maailmanloppu iskee.
Miksi on niin vaikeaa huonoilla hetkillä muistaa ne elämän hyvät asiat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti