Hengittäminen - elämän suola

Suurimman osan ajasta oon onnellisempi kuin ennen, joka näkyy myös blogissa - tekstiä tulee huomattavasti vähemmän. Jonka lisäksi punkkaan myös hyvin ahkerasti jätkän luona ja oon keksinyt koneella jotain oikein rakentavaa tekemistä koko viikoksi, vaikka se ei edes mitään järkevää olekaan.

Sori kulta, oon sanonu usein pahasti
Kai sä tiedät että haluisin ne sanat takasin

Rew - Rakkaudella minä

Voisin aloittaa vaikka siitä kun alkuviikosta käytiin kaverin luona ja puolessa välissä matkaa asuu Haamu. Ajettiin täältä käpykylästä Haamun perässä siihen puoleen väliin ja tää matkahan ei nyt ihan paria kilometriä oo vaan puhutaan ihan kymmenistä tuossa kaverin ja meijjän välillä. En tiedä, mutta mua vaan nauratti aivan hiiirvittävästi koko juttu ja se oli musta hyvin koominen tilanne muutenkin. Olin ihan adhd koko loppumatkan. Se oli vaan yllättävän hauskaa.

Sit sillä samasella reissulla sain kuulla, että Haamulla on joku (varattu) muijja ollut. En tiedä oliko se joku useemman kerran juttu vai vaan joku satunnaistapaus. Sillä hetkellä mua jotenkin hämmensi / yllätti tää uutinen, mutta toisaalta mua ei enää ees kiinnosta. Ai niin, poistin tossa joskus kuukausi tai kaks takaperin sen numeron enkä oo kyl tarvinnutkaan sitä. Tosin olisin halunnut soittaa sille ja heittää jotain hyvää läppää tosta muijjasta, mutta en sit jaksanut vaivata pientä päätäni sillä ja ettiä sitä numeroa.

I love you always and forever, it will always be the same.
The moment you're in pain, I wanna be there for you.

Deestylistic - Always and forever

Tällä viikolla tuli pyörähdettyä psykolla ja seuraava aika onkin vasta toukokuun lopussa. Sillä reissulla tajusin jotain tosi syvällistä. Mulla on suuret unelmat (omakotitalo, lemmikkejä yms), joihin en oo koskaan oikeastaan ajatellut ketään muuta ihmistä. Joo, haluaisin, että siellä olis mun kanssa joku, mutta en halua, että siellä on joku, joka estää mua elämästä mun unelmaani. Tää ei itessään ollut se pointti vaan se, kun psyko kysy jotain sinne suuntaan, että olisko ketään, jonka voisin kuvitella sinne. Mietin hetken ja totesin, että se olis toi tän hetkinen jätkä. Jätkä ei oo seissyt mun unelmien eessä (yleensä) ja se on kannustanut mua. En usko, että se koskaan tulis sanoon mulle mun unelmastani, että et sä voi tehdä noin. Itkuhan siinä sitten pääsi, kun tajusin, että haluaisin just sen olevan rakentamassa mun unelmaani ja mun elämääni. En sit tiiä onko se mahdollista, mutta kai siitä sais mahdollisen tehtyä. Ja nyt taas itkettää.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä tämä päivä. Jotain aivan hirvittävää. Musta huomaa, että oon nukkunut melko huonosti ja oon väsynyt. Se purkautuu sit taas ihan käsittämättömänä kiukkuiluna. Musta on osan päivästä tuntunut, että tää elämä on taas aivan sukasta ja oon niin helvetin yksin. Lähin jopa lenkille sen takia, että jotenkin vaan tuntu murenevan kaikki käsiin. Oli pakko hengittää rauhassa ja keräillä itteensä luonnon helmassa. Siinä samalla tuli funtsailtua, että mitä jos koittais jäälläkävelyä, että olisko se vielä kestänyt. Sit sillä samasella reissulla olisin voinut saada vuosisadan riidan (taas) aikaseks, jos en olis ees yrittänyt pehmentää sen viestin sisältöä hymiöllä. Olin ihan kyrpä ottassa ja olin pohtinut yhtä kaveria ja sen sanomisia & tekemisiä vähän enemmänkin viime aikoina niin sit avauduin sille niistä (tosin sinäänsä kovin yllättävää, että sain tiivistettyä kaiken yhteen lauseeseen). Mut koska siellä oli se ystävällisesti hymyilevä hymiö lopussa niin taisin välttää kolmannen maailmansodan.

Mä olen kuullut jokuselta mun läheiseltä, että elämä ei oikein nappaa. Joka kerta se on yhtä vaikea kuulla. Sinäänsä mikään niistä ei oo tullut yllätyksenä, mutta ei se silti hyvältä tunnu. Siinä voi vaan sitten yrittää lohdutella, että kyl se elämä vielä iloks muuttuu ja kyl mä tiedän ton, että se on vaikeeta, mutta hei tsemppaa nyt oikeesti! Ei se oo niin vaikeaa loppujen lopuksi elää sen paskan kanssa eteenpäin. Mä olen matkannut melko lähellä pohjaa ja välillä itsekin yllätyn, että oon vielä tässä. Mutta nyt voin sanoa puhtaasti koko sydämmestäni, että mun elämäni on oikeasti yleensä melko hyvää. Ja nyt kun asiaa jälkeenpäin miettii niin ei mulla nyt ihan hirveitä asioita ole ollut: Haamu skippas mut jokuseksi vuodeksi+otti yhteyttä & skippas uusiks, tunnejuttuja jätkän kavereilta ja sekoiluja niiden kanssa, parhaan luokkakaverin kuolema, useita hävinneitä kaverisuhteita, huumeisiin hukkunut (ex-)kaveri, paljon yksinäisyyttä ja oikeastaan aika paljon muita enemmän ja vähemmän pienempiä juttuja, mutta tossa taitaa olla ne päällimmäiset. Ei siinä loppujen lopuksi ole mitään hirveän pahaa mitä ei elämän aikana tulisi muillakin vastaan. Asioita pitäis vaan oppia käsittelemään, mutta se on välillä niin hirveen vaikeeta, kun monet jutut kasaantuu samaan.

Please forgive me, I know not what I do
Please forgive me, I can't stop loving you
Bryan Adams - Please forgive me

Ihmettelen aika usein mitenkä jätkä on voinut antaa mulle niin paljon anteeks. Oon ollut vaan aivan hirvee.