Onko ihmiset liian ylpeitä ottaakseen riitojen jälkeen yhteyttä toisiinsa? Eikös liika ylpeys ole haitaksi? Kannattaisiko niellä ylpeytensä ja ottaa yhteyttä? Onko hienoa kuulla sen jälkeen, kun ei pystynyt nielemään ylpeyttään, että riidan takia kaveri on tappanut itsensä?
Miksi joku päätyy siihen jamaan, että haluaa tappaa itsensä? (Tätä on käsitelty aijjemminkin, joten te varmaan tiedätte osan kantaani). Kaiken kanssa tottuu elämään, mutta se on eri asia, elääkö niin kauan, että siihen tottuu. Ihmisten kestävyys riippuu niin paljon siitä miten asioita katsoo ja tulkitsee.
Toisaalta taas ymmärrän täysin ihmisiä, jotka eivät jaksa elää. Joista oikeasti tuntuu niin pahalta, että he eivät enää jaksa. Ainahan olisi toki huumeet yms. jolla "voisi saada iloa elämään", mutta onko huumekoukku sitten elämää? Sehän olisi silloin yksi syy elää, mutta mitäs jos koskaan ei tule syytä minkä takia siitä haluaisi yrittää irti? Silloinhan se olisi ollut ihan sama kuolla aikaisemmin tai elää paskaa elämää huumekoukussa.
Hmm... aiheeseen viittava aika mielenkiintoinen blogi löytyy täältä: http://latelehikoinen.wordpress.com/
VastaaPoistaKiitos kovasti linkistä. Näytti mielenkiintoiselta ja varmasti luen joskus ajatuksella lävitse.
VastaaPoista