13.10.2010

kirjeitä ja postimerkkejä

En olekaan enää varma onko kaikista eniten muistoja herättävä kappale Sonata Arctican Tallulah. Jos on, niin ainakin tosi hyvänä kakkosena tulee Pepe Willbergin Aamu. Se muistuttaa mua valtavasti yhdestä ihmisestä ja sen lauluäänestä. Ihana kappale joka tuo paljon muistoja mieleen. Useamman päivän kuuntelin vain tätä ja siihen onkin sitten sidostunut paljon muistoja, mm. järkyttävä karaoke-esiintymiseni.

Sä tuot niin hiljaa kätes kädeillein
Sanot kultasein mä näin tahdon olla vain

Pepe Willberg - Aamu

Jos mä kirjottaisin menneisyyden haamulleni kirjeen, niin mitä haluaisin laittaa siihen? Haluaisinko kertoa totuuden? Haluaisinko kaunistella totuutta, kertoa vain siitä kuinka hyvää elämäni on (kenties ilman häntä)?
Pitäisikö ilkeyttään laittaan jotain tosi kamalaa? Sitä mä en kyllä haluisi tehdä enkä mä keksis mitään kamalaa sanottavaa hänelle.

Joskus mietiskelin myös, että minkälaisia itsemurhakirjeitä ihmiset kirjoittavat vai jättävätkö kokonaan kirjoittamatta? Sit aloin miettimään, että mitä haluisin kirjoittaa omaan kirjeeseeni? Kauheesti siihen olis tullut kaikkia kiitoksia siitä kuinka ihania jotkut on ollut. Yks negatiivinen asia siellä olis ollut yhestä ihmisestä, mut kaikki muut oli sellasia hyviä ja just sellasta "ei tää ollut teijjän vika"-tyylistä.
Älkää nyt säikähtäkö! Kuhan vaan ajattelin. En mä mitään ole tekemässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti