Silmät kuin särjellä

Jätkä pongas mulle mikseristä hyvän kappaleen vaikka ei tällästä kuuntelekaan. Biisihän on Mansesteri - Kertakäyttörakkaus. Ihana kappale, mutta saan kauheet tunnontuskat tästä ja alan tunteen itteni kauheen huonoks ihmiseks.

"Siis kulta oikeesti...vastaisit nyt...mä myönnän et mä oon mokannu mut...sä oot mulle kaikki...anna mun selittää.."
Mansesteri - Kertakäyttörakkaus

Toisaalta tää päivä on ollut huono, että saattaa sekin edes auttaa tätä mun huonommuuttani. Samalle päivälle ei sovi kusta kahta koetta. No kusin kuitenkin. ATK mikä on ollut mulle yleensä melko vahva niin molemmat tän päivän kokeet kämmäsin enkä päässyt kummastakaan läpi. Tää ei nyt oo sellasta "Yyh meni huonosti, tuli vaan kasi"-puhetta vaan ihan fakta. Ekaa en ees palauttanut kun en saanut sitä auki kunnolla, että olisin voinut muokata. Välillä sain muokattua jotain, mutta hyvin vähän.
Toisen palautin, mutta se meni ihan vituiks. Tallennuksen jälkeen avasin uusiksi ja viiden sivun tilalla oli yhdeksän sivua, ei yhtään tekstiä ja yksi taulukko ja otsikon päällä makoileva kuva puoliksi. Sellaisen onnistuneen palautin sitten...

Mitä on se onnellisuus
Onko se sitä että välil päästään otteen lipsuun
Mansesteri - Kertakäyttörakkaus

Mä en tykkää epäonnistua tai no, tuskin siitä kukaan muukaan tykkää. Mä oon tottunut epäonnistumaan vaan kielten suhteen koulussa, kaikki muut on mennyt yleensä hyvin. Päätin sitten palkita itseni täydellisestä epäonnistumisesta hillomunkkipussilla ja hevosenkenkäleivoksilla sekä jäätelöllä. Tällä ajattelin näyttää itselleni, että välillä on hyvä epäonnistua kunnolla ja sieltä kyllä pääsee ylös vaikka se tuntus kuinka paskalle. Epäonnistutko sinä usein? Missä asioissa? Pystytkö välttämään niitä?

Ihmissuhteet on toinen missä tunnen tosi usein epäonnistuneeni. Pilanneeni ihmisiä ja sitä rataa.. Sitä autto toki ihan kauheesti tän kaverin avautuminen kuinka oon suoraan sanottuna aiheuttanut jätkälleni enemmän paskaa kun mitä sais. Kaveri kyllä pyysi anteeks ja sano, että ei se mua oikeesti niin paljoo vihaa mitä anto ymmärtää. Autto toki ihan helvetisti. Yritti se lahjoo mut suklaakalenterilla. Olihan se kiva ele, mutta ei se silti muuta sitä, että mietin nykyään useemmin kuinka noitten olis parempi ilman mua ja sitä, että mä oon hajottanut sitä porukkaa. Pitäs varmaan erakoitua, että ei pilais muitten ihmisten elämää.

Siis kai turha tuntee omaa oloo hyljätyksi
Ei me kuljeta yksin, joka sielulle on pari
Mansesteri - Kertakäyttörakkaus

Mutta nyt takasin tohon kappaleeseen ja sen aiheuttamaan tunnevyöryyn.

Mä oon tehnyt virheitä ja jätkä on antanut ne mulle anteeks. Oonko mä ansainnut ne anteeks antamiset? Kuinka paljon voi antaa anteeksi? Voiko ihminen muuttua? Haluaako ihminen muuttua? Pystyyko ihminen muuttumaan?

Mulla on paras jätkä mitä ihminen voi saada. Se on hyvä mulle, se jaksaa mua, se on kiltti ja ymmärtäväinen sekä se pystyy antaan anteeks. Mitä muuta mä tarttisin? Vapautta.. Mut sitä mä oon saanut. Rähähdin siitä, että mä en oo vaan sen vaan tartten enemmän tilaa ja sitä mä sainkin. Mä oon aina ollut sellasta "ei seurustelu"-tyyppiä, mä oon ollut sitä jo ala-asteelta asti ja porukka ihmettelikin kun olin ensimmäisiä joka alko seurustelemaan. Muistan kun joku joskus sano "En voi kuvitella, että Veera koskaan seurustelis" ja tässä mä oon, kohta 3vuoden suhteessa.

toivoin,että tää jatkuis pitkään vielä
tyhmät tekoni annat mulle anteeksi
tahdon vain pitkään pitää kädestäsi kiinni
Mansesteri - Kertakäyttörakkaus

Mikä on tehnyt sen, että mä oon pysynyt tässä? Onks se sitä rakkautta? Mä kammoon sitä kun jätkä menee armeijaan koska se on siä varmaan vuoden ja sit se menee eri suunnalle opiskeleen kun mää. Mä tiedän, että musta ei oo oottaan vuotta tai saati sitten pitään kaukosuhdetta yllä. Kaukosuhteet on ihan ok tiettyyn rajaan asti, mutta ei. Mulla olis liikaa houkutuksia, en pystys oleen. Mä kammoon niin ens kesää. Toivoisin, että se ei koskaan tuu, mutta samalla toivoisin, että se olis ohitte jo ja näkis miten homma toimii.

Mä tarttisin tosi paljon tilaa ja omaa aikaa, mut nykyään en osaa enää kuluttaa omaa aikaani. Tartten omaa aikaa, mut en osaa käyttää sitä. En enää halua olla yksin. Tarttisin paljon läheisyyttä, mutta en osaa hakee sitä. Tai haen, mut eri tavalla miten muut. En osaa pyytää "tulisitko tänne" vaan kiusaan paljon ja haen sillä sitä, että toinen tekee jotain ja saanhan mä sillä vähän sitä, että toinen tulee lähelle.

Tällänen ilta tänään. Nää illat osaa välillä olla aika kamalia. Päivät onkin ihan ok.