Olenko viallinen?

Se siitä "en mene psykologille"-ajatuksesta. Eilen mä koin jonkun tosi mystisen romahduksen koulussa. Ekalla tunnilla luettiin jonkun kirjoittama kirallisuusessee jostain kirjasta missä oli "voiko nainen raiskata miehen"-tyylisiä ajatuksia. Kirja kuullosti houkuttelevalta, mutta se kirjallisuusessee oli mulle ihan vikatikki. Istuin 40minuuttia siä tunnilla silmät ihan märkinä ja tärisin. Yritin keräillä itteni, mutta en onnistunut.

Ja vasta paljon myöhemmin
muistaa kaiken mikä joskus oli paljon paremmin
Tekniikan Ihmelapset - Mitä itken taas?

Tunnin loputtua painatin suoraan vessaan ja kauhee itku. Toivottavasti kukaan ei kuullut kun yritin selittää itelleni, että kyllä sä kestät tän päivän koulussa. En kestänyt. Yritin kerätä itteni siä vessassa, mutta ei onnistunut. Tiesin repussa olevan mulle harppi, että jos haluan viillellä. Tuijotin varmaan viis minuuttia sitä laukkua, että nyt otan sen harpin ja viillän, mutta en tehnyt sitä! Oon tosi ylpee, että en tehnyt, että pystyin vastustaan sen.

Onko järkee enää elää
Jos elämältä syy menee
Narcotic - Sade

Mun oli pakko lähtee sieltä vessasta, vaikka mun silmät olikin ihan punaset. Kävin kysymässä silloin alkaneen tunnin opettajalta, että voisko hän tulla luokan ulkopuolelle. Selitin ihan täristen ja itkien, että mua ahistaa niin hirveesti. Siitä se ohjaskin mut terveydenhoitajalle. Istuin ja oottelin siä, mutta sit lähin käymään opettajanhuoneessa, koska mun piti siirtää yksi juttu myöhemmäksi. Löysin sen opettajan sieltä ja sain siirrettyä sen, mutta samantien aloin itkemään kun se kysy "onko kaikki ok?". Ihme kyllä pystyin vastaan "ei". Sekin sit sano, että mee terveydenhoitajalle ja jos se ei oo paikalla niin tuu sit hälle puhuun. Ootin sit yhteensä sinne terveydenhoitajalle pääsyä jonkun 45minuuttia. Se sit soitti siinä jollekin ja nyt mulle on varattu aika perheneuvolaan, koska sanoin, että en halua mennä sille psykolle millä oon käynyt. Se terveydenhoitaja sano mulle "pakkohan sun on jollekin päästä puhumaan". Johon vastasin heti, että en halua mennä sille psykolle millä oon käynyt.

voitko kuunnella mua ees tän yhen kerran

vuodan nyt verta henkisesti, ja oon rikki
Sana & N.H.P - Lähden

Mä itkin 2½h. Ihan koko ajan. Sit rauhoituin joskus 12maissa ja jätkän kaveri tuli tänne kuunteleen kun selitin sille kuinka kamala päivä mulla oli ja kuinka mua ahisti ja kuinka oon vaan itkenyt. Ja tottakai mä itkin samalla sille jätkän kaverille, mutta olin jo paljon rauhallisempi siinä. Olin niin ilonen, että se tuli ja kuunteli mua. Lohdutti ja oli lähellä. Mä en välttämättä olis kestänyt yksin.

oot mulle tärkee ja tuun sua rakastamaan
mut mitä enää voin tehdä kun sua ei kiinnosta?
neQ - Ilman sua

Kun jätkä sit tuli tänne niin kerroin sillekin ja se sen reaktio. En kyllä tiä voiko sitä ees reaktioks sanoo. Se oli vaan tyyliin "okei, että sellasta". Mä katoin vähän aikaa sitä, että etkö sä muuta sano. Toki mä selitin asian rauhallisesti, että näin kävi tänään koulussa ja ei voi mitään, mutta itkin tossa 2½h ihan putkeen. Viestin sit jätkän kaverille myöhemmin ja sekin sano, että jätkä oli ihan sen olonen niinkun sitä ei olis kiinnostanut. Onneks en siis ollut ainut jolta tuntu siitä. Sit käytiin syömässä porukalla ja sanoin jätkälle "xxx oli mun tukena ja turvana päivällä" johon se vastas "joo" ja sen jälkeen alko selitys jostain sille "tärkeestä".

Arvatkaas mikä oli kirsikkana leivoksen päällä? HAAMU! Kun seisoskelin kirjaston parkkipaikalla ja joku ajo vierestä niin ajattelin, että kuka vittu sieltä kruisaa päälle. Säpsähdin vähän kun huomasin, että se oli Haamu. Sanoin sit porukalle vaan, että meen käymään kirjastossa. Kävelin siinä sitten Haamun perässä ja se katto taakseen kun taas naiselliseen tapaan räin siellä. Se sit hidasti kävelyvauhtiaan ja kysyin sen kuulumisia, ei sille mitään ihmeellistä. Heti kun se lähti kirjastosta niin kävelin sen perässä ulos ja kysyin "mitäs muuta kun ei ihmeellistä sulle kuuluu?" johon sain vastaukseks, että ei mitään kun ei siä koskaan mitään tapahdu. En oo ihan varma, mutta melkein olisin kuullut, että se kysy mitä mulle kuuluu, mutta skippasin sen vaan oikein onnellisesti :D Joka tapauksessa olisin vastannut hyvää, vaikka eilinen ei kyllä todellakaan vastaa mun käsitystäni hyvästä päivästä.

Haamun näkeminen oli kauheen kivaa. Mua ei ahistanut se yhtään ja mulle jäi siitä oikeesti taas tosi hyvä fiilis. Kiva nähä ja puhuakin, vaikka siinä nyt olikin muita ihmisiä. Se oli oikeasti ihme, että me ees puhuttiin kun siinä oli muita.

Tänään paransin maailmaa kävelemällä pari kilometriä. Päässä pyöri jätkän eilinen reakointi ja Haamu. Haamun hymy & olemus. Se on jotenkin niin lämmin.
Ulkona on niin ihana auringonpaiste, että kyllä kannatti lyllertää eteenpäin. Tuli niin hyvä fiilis ja nautin siitä joka solulla.