Nää unet tekee mut hulluks.
Mä oon kaks vikaa yötä tärissyt sen takia, että jännitin ihan hirveesti. Sydän lyönyt tuhatta ja puolta ja vähän päälle. Hirveetä tärinää. Heräilyä. Painajaisia. Paitsi, että niitä painajaisia on ollut aikasemminkin. Melkein koko ajan. Kohta varmaan 2kk.
Ne unet saattaa osan aikaa olla "kivoja", melkein jopa normaaleja. Sitten tapahtuu jotain, että ne on yhtä helvettiä. Nyt kun on ollut väsynyt ja nukkunut huonosti (tai normaalia huonommin) niin ne on oikeesti alkanut häirittemään. Jos se johtus koulustressistä? Jos oottas kesään, että meniskö ne ohi. Jos ei mee niin sit mä meen lääkärille. Mun on pakko, koska mulla alkaa hajoon pää näitten kanssa. Perheneuvolaan olis aika reilun viikon päästä. Siä vois ottaa puheeks, että nään painajaisia. Oon nähnyt ihan sika pitkään.
Jos se osais auttaa mua. Jos se kertois mulle jotain millä saisin nää pois. Jos se osais mun kanssa selvittää mistä nää ees johtus. Stressistä? Jännittämisestä? Mut en mä oikeesti oo tätä koko aikaa jännittänyt.
Mä heitin pallon Haamulle sillon reilu viikko sitten. Taisin sanoo jotain tyyliin "Sä soitat seuraavaks". Mä en ala soittaan sille, vaikka haluaisinkin. Jos se on pystynyt olla soittamatta kuukausia (vuosia) niin mä en oikein jaksa uskoo, että se soittas. Sen kanssa on ihan kivaa vaihtaa kuulumisia.
Mä tein yks päivä terävän huomion. Mä en uskalla sanoo sille mitään mikä saattas hajottaa meijjän muutenkin rikkonaisia välejä. Mä pelkään menettäväni sen uudestaan. Mut toisaalta, eiks sellanen ihminen olis menettämisen arvonen josta ei kuulu mitään piiiiitkääääään aikaan?
Kesä tulee kovaa vauhtia. Mä en halua.
kesä = ero
Just kun musta tuntuu, että kaikki on hyvin ja jätkä on yks parhaista asioista mun elämässä. Sit se viedään pois. Mä tiedän, että musta ei oo neljän vuoden etäsuhteeseen ja sekös mua vituttaakin. "Eihän se välimatka haittaa". Mua haittaa. Mä tiedän, että mä tekisin jotain mikä hajottas sen suhteen joten tällä välttyy siltä kivulta minkä aiheuttasin kun jätkä on armeijassa. Mä kannan muuten omista teoistani niin paljon paskaa sisällä, että parempi näin. Eipähän jätkään satu.
Mä oon kaks vikaa yötä tärissyt sen takia, että jännitin ihan hirveesti. Sydän lyönyt tuhatta ja puolta ja vähän päälle. Hirveetä tärinää. Heräilyä. Painajaisia. Paitsi, että niitä painajaisia on ollut aikasemminkin. Melkein koko ajan. Kohta varmaan 2kk.
Ne unet saattaa osan aikaa olla "kivoja", melkein jopa normaaleja. Sitten tapahtuu jotain, että ne on yhtä helvettiä. Nyt kun on ollut väsynyt ja nukkunut huonosti (tai normaalia huonommin) niin ne on oikeesti alkanut häirittemään. Jos se johtus koulustressistä? Jos oottas kesään, että meniskö ne ohi. Jos ei mee niin sit mä meen lääkärille. Mun on pakko, koska mulla alkaa hajoon pää näitten kanssa. Perheneuvolaan olis aika reilun viikon päästä. Siä vois ottaa puheeks, että nään painajaisia. Oon nähnyt ihan sika pitkään.
Jos se osais auttaa mua. Jos se kertois mulle jotain millä saisin nää pois. Jos se osais mun kanssa selvittää mistä nää ees johtus. Stressistä? Jännittämisestä? Mut en mä oikeesti oo tätä koko aikaa jännittänyt.
Vallotit mun sydämen, samantien särjit sen.
Sydämeen jäi sellanen jälki, et tiedä en,
miten meinaan jatkaa, tapoit luottamuksen,
miehiin, en tiedä teitkö sen tarkotuksel.
Sana - Hei älä mee
Mä heitin pallon Haamulle sillon reilu viikko sitten. Taisin sanoo jotain tyyliin "Sä soitat seuraavaks". Mä en ala soittaan sille, vaikka haluaisinkin. Jos se on pystynyt olla soittamatta kuukausia (vuosia) niin mä en oikein jaksa uskoo, että se soittas. Sen kanssa on ihan kivaa vaihtaa kuulumisia.
Mä tein yks päivä terävän huomion. Mä en uskalla sanoo sille mitään mikä saattas hajottaa meijjän muutenkin rikkonaisia välejä. Mä pelkään menettäväni sen uudestaan. Mut toisaalta, eiks sellanen ihminen olis menettämisen arvonen josta ei kuulu mitään piiiiitkääääään aikaan?
Kesä tulee kovaa vauhtia. Mä en halua.
kesä = ero
Just kun musta tuntuu, että kaikki on hyvin ja jätkä on yks parhaista asioista mun elämässä. Sit se viedään pois. Mä tiedän, että musta ei oo neljän vuoden etäsuhteeseen ja sekös mua vituttaakin. "Eihän se välimatka haittaa". Mua haittaa. Mä tiedän, että mä tekisin jotain mikä hajottas sen suhteen joten tällä välttyy siltä kivulta minkä aiheuttasin kun jätkä on armeijassa. Mä kannan muuten omista teoistani niin paljon paskaa sisällä, että parempi näin. Eipähän jätkään satu.
ehkä oot nyt onnellinen, etkä mua tarvitse
enää, enkä oikeen voi käsittää
mut ihmisen arvon tajuu vast ku menettää
Sana & N.H.P - Lähden
Musta vaan tuntuu niin pahalle ja oudolle, että multa lähtee lähes kaikki. Jätkän kavereista yks ei lähe armeijaan ja sit mun best likkakaveri on aina olemassa. Multa menee se elämänrytmi mikä mulla on ollut. Multa menee jätkä joka on tukenut mua kaikessa vaikka mä oon ollut ihan kamala. Se on kuunnellut mun kiukuttelua ja lohduttanut, kun oon ollut idiootti. Vaikka jätkä käyttäytyy vähän päin vittua välillä niin ei kukaan oo täydellinen. Se on pieni hinta siitä.
Tässä sen näkee, että sit kun menettää (tai tietää menettävänsä) niin tajuaa vasta kuinka paljon oikeesti menettää. Mä melkein väittäsin, että en tuu koskaan enää saamaan noin hienoo jätkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti