Se tunne, kun joku on tiennyt n. ½vuotta menoista yhtenä viikonloppuna ja saa sovittua sille viikonlopulle jotain, joka kusee aivan koko viikonlopun. Sit voit todeta, että kylläpä on hauskaa lähteä, kun olo tulee olemaan liian vähän nukkumisen jälkeen kun jyrän alle jääneellä. Vielä paremman asiasta tekee se, että kyseinen henkilö on oma jätkä. Ja kun tääkin on vähän niinkun sellanen kerran elämässä tilaisuus, että kiitos vaan.
Tää on taas yksi niitä päiviä, kun kyseenalaistan koko seurustelun. Olis se hei hienoa, että viittis vastata ja tapella rehdisti. Tietääpähän ite, että viikonloppu tulee olemaan aivan perseestä. Ihan sama kun totesin edellisenä iltana "Ai niin, me lähetään sit huomenna paikkaan x", kun ei auta toi etukäteenkään ilmottaminen. Perkele sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti