Kärsäänsä rullalle pistävä norsu, joka tuhoaa kylän

Olin viikonloppuna naama aivan rullalla, koska väsytti ja ärsytti, että jätkä joutu olemaan lauantain koulussa. Sehän oli äärettömän hyvä purkaa jätkään, kun senhän vika se koulupäivä oli.... Aivan käsittämätöntä kuinka voi olla tällänen ihan vaan sen takia, että aika on rajallista ja on niin väsynyt. Oon niin turhautunut kaikkeen. Sitä aikaa toki tulee lisää, kun on koko ajan kun norsu, joka pistää kyliä maan tasalle ja sit kun itkee kaikesta, kun ei jaksa. Vielä kun vituttaa kylmyys ja kaikki muu niin aivan mahtava yhdistelmä.

En tiedä lohduttaako mua enää sekään, että mulla on parhaat koulukaverit ikinä ja se, että toi ala on mun rakkauteni. Istuskelen kämpillä yksikseni koulun lopusta siihen, että meen nukkumaan ja saatan pari kolme kertaa puhua puhelimessa jokusen minuutin. Ja oon palautunut takaisin mun yksinäisyyden sosiaalisuusvyöryyn eli meseen, jossa mulla on paljon ällöttäviä kuvaketuttavia, mutta saan ees puhua jonkun kanssa jotain koulunkin jälkeen. Oli se sit mitä tahansa. Mutta ainakin mulla on koulussa hauskaa!

"Onnellisuus" elämän ikuinen arvotus

Mc Mane - Missä se onni on?

Oon vaan sellanen ihminen, että tartten seuraa. Sen takia kaukosuhe on mulle pelkkää murhaa. Mulle ei riitä viikonloput ja kärsin täällä kämpillä. Hyvä, että jätkällä on hauskaa asuntolassa ja seuraa. Kadehdin näköjään aina kaikkia. Joillakin on rahaa syödä, joillakin on ystäviä, joillakin on seuraa, jotkut pystyy seurustelemaan samalla paikkakunnalla. Miksi mä kituutan itteeni kaukosuhteessa? Toisaalta mitä mä tekisin ilman kaukosuhetta? En yhtään sen enempää. Rakastan jätkää, mutta tää kaukosuhe on vaan välillä niin liikaa.

Musta oikeasti välillä tuntuu täällä ollessani, että haluaisin alkaa juomaan. Haluaisin niin vetää pään täyteen. Ja se on mun mittapuullani ja mun kohdallani huolestuttavaa.

Joskus vaan tuntuu, että ei jaksa, mutta empä oo viillelly!