Stressaan niin paljon, että näen taas painajaisia. Joka yö. Nukun huonosti. Hauskaa... Ei. Viikonloppusin nukun hyvin, kun oon jätkän kanssa. Kun on joku joka on lähellä. Pelkään asua yksin. Oon vainoharhanen narahduksista ja jokanen kolahdus kuullostaa oven avaamiselta. Tässä on monta päivää, kun oon taas miettinyt viiltelyä. Kuinka helppoo se olis ja kuinka paljon haluisin viillellä, mutta ei! En halua. Siitä on yli ½vuotta kun oon viimeks viillellyt. Itseasiassa se oli 21.12 kun oon viillellyt eli joku 3/4 vuotta siitä kun oon viimeks viillellyt ja se on musta kunnioitettava saavutus!
Mutta peruspositiivinen yritän olla tässä! Joka tosin tekee vaikeaa tällä mun normaalilla pessimistisyydelläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti