Koiraihmisenä aloin miettimään oman koiran uskollisuutta ja samalla kävi myös ihmisten uskollisuus & käytös.
Itselleni on sattunut oiva esimerkki koirasta joka ei halua jättää omistajaansa hetkeksikään. Alkuun mukaan olisi pitänyt päästä myös vessaan ja jos ei päässyt, niin sitten jäätiin ihan oveen kiinni odottamaan. Vuffe kulkeekin lähes joka paikassa mukana, koska kotona oleminen muiden kanssa olisi jotain todella hirveää, kun minä en ole kotona. Se lähtee lähes heti perään, myös ruoka jää kakkoseksi minun rinnalla tällä ahneella walesinspringerillä. Se jos mikä näyttää minulle, että uskollisuutta löytyy.
Vuffe odottaa aina kotona, koska tulen kotiin. Voi sitä riemua, kun astelen siitä ovesta sisään. Keneltäkään ihmiseltä ei saisi koskaan yhtä rakkautta täynnä olevaa vastaanottoa mitä koirilta saa, ei edes pitkän lomamatkan jälkeen. Joskus saatetaan halata, vuodattaa pari kyyneltä ja sanoa "ihana nähdä sinua". Aina kun tulen kotiin (vaikka olisin ollut vain 10minuuttia poissa) rältä pedolta saa vastaanoton josta pursuaa rakkaus. Onnellista hännän heilutusta, pusutusta ja ns. "halailua". Sitten joka paikkaan se tulee perässä ja kuuntelee. Lähes samanlaisen vastaanoton saan myös toiselta koiraltani.
Kuinka moni ihminen ottaa sinut aina vastaan ystävällisesti, rakkautta pursuten? Tuleeko ketään mieleen? Itse en ainakaan keksi ketään. Hyvä, jos aina edes tervehdyksen saa.
Kuinka moni ihminen on sanonut sinulle, että olisi valmis kuolemaan puolestasi tarkoittaen sitä? Itselleni tämä on sanottu jokusen kerran jopa sanoja tarkoittaen, mutta en usko, että he olisivat edes 90% halukkaita toteuttamaan tämän.
Koiristani olen 100% varma, että molemmat puolustaisivat minua kovan paikan tullen ja kävisivät pelottomasti uhkan päälle eli kuolisivat puolestani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti