Melankolia kaikuu kauniisti

Viikonloppu oli tosi kiva! Vaikka olinkin vähän jalkavamma kun kävelystä jalkataipeet taas (farkut.. ei sovi mulle) auki. La oli yhtä tuskaa jalkojen takia kävellä, mutta kun ei aina viitti valittaa niin lyllersin onnellisesti eteenpäin sen mitä pääsin. Su olikin jo parempi jalkojen osalta. Kivaa oli koko ajan. Vähän väsytti lauantaina, mutta ei valittamista. Se on tää kun ei osaa nukkua.

Oli tosi kiva nähä työkaveria! Se oli kauheen kiva mulle koko ajan, vaikka välillä saatoin vastata tapani mukaan vähän turhan vittumaisesti tai ärsyyntyneenä. Sit se tarjos mulle johon yhessä välissä ärähdin vähän pahemmin ja se ei tykännyt. Silti mulla oli kivaa. Ei käyty mitään sellasta "pakko nähä 10eri museoo samana päivänä"-kierrosta vaan pyörittiin ympyrää kävellen pe-iltana ja autolla la-päivä. Ja en kuollut vaikka jouduin kulkeen julkisilla! Mua ei ees kauheesti ahdistanut.

Sunnuntaina kotiuduin joskus seittemän maissa. Vähän kaheksan jälkeen lähettiin sitten kattoon kaveria ex:n ja (sen) kaverin kanssa puolen h:n ajomatkan päähän. Siellä menikin rattosasti aikaa josta lähettiin takas. Ex:n (ja mun! Kävin sen kanssa torstaina lenkillä!) kaveri meni sit kotionsa ja mä menin jätkälle punkkaan. Ai niin siis mikä miesten nielijä? Olin työkaverilla (joka on kuitenkin jätkä) kaks yötä ja siitä menin sitten jätkälle yöks. Mutta toisaalta mikä tahansa muu on parempi kun olla kotona!

haluun vaa pois ne muistot, ja rauhassa jatkaa
mut oon melkee varma et ne sanat vois tappaa
Sana - Yksin

Sunnuntaina kun kotiuduin niin en ollut varmaan 10minuuttiakaan kotona kun palo jo kiinni kaikkeen. Isän piti valittaa jotain heti vaikka en ollut viä ees henkisesti kotona ja sit äidin kanssa meinas palaa kiinni. Tänään kävin sit kotona jollon ei toiminut ajatukset äidin kanssa ihan yks yhteen. Alle vuorokauden olin kotona ja kolmesta kerrasta meinasin kahtena lähtee ihan porussa kotoo, koska en vaan meinannut jaksaa sitä. Käytiin ex:n kanssa sitten ostoksilla (hain koulukirjoja, otin kaks lävistystä korvaan & käytiin ravintolassa syömässä (ja minä maksoin!) + se osti mulle sydämmen muotoset korvakorut) tänään ja kun tulin kotio sieltä niin meinasin saada siskon kanssa aivan järkyttävän sodan aikaan. Molemmat huusi kurkku suorana toiselleen ja se yritti siirtää mun koiraani väkipakolla niin siinä meinas tulla sit vähän käsi kähmää. Siinä vaiheessa meinasin huutaa, että mä haluan saman tien pois täältä! Missä tahansa on parempi.

Toisaalta ex tietää, että oon hyvissä väleissä työkaverin kanssa ja työkaveri tietää, että oon hyvissä väleissä ex:n kanssa ja Haamu tietää molemmista ja ne molemmat tietää Haamusta. Mä en ymmärrä miks pyrkisin salailemaan niiltä toistensa olemassa oloo, koska mä en oo tilivelvollinen niille mun menoistani. Voin kertoo, että en pystys elään itteni kanssa, jos ne olis kauheita salaisuuksia toisilleen. En haluis sitä. Ja nyt kun ne tietää toisistaan niin mulla on 10x helpompi olo.

Mun on tehnyt välillä mieli viillellä, mutta noi vanhatkin jäljet on vielä kädessä ja ne näyttää edelleen pahalle. Jos oottas, että ne haalenis ja sit vasta. Tai sit lopettas viiltelyn kokonaan. En. En pysty. En halua pettyä itteeni, koska sit olisin kierteessä.

Perjantaina jännitin hirveesti ja kirjotin tännekin pitkän pätkän joka kuitenkin hukku ennen julkaisua. Voin kertoo, että otti hermoon. Siinä oli kaikkee kuinka en saanut alotettua pakkaamista ja muuta yhtä turhaa, mutta oli siinä myös:

mikä on suomenkielen kaunein sana?

Mulla meni torstaina monta tuntia miettiä tota. Mietin ja käänsin, käänsin ja väänsin. En meinannut keksiä mitään. Viestin ehkä viidelle tyypille (jotka ei meinannut osata vastata ja yks ei vastannut ollenkaan..) ja kysyin tätä. Vastauksiks tuli rakas, lumi, lehmus, äiti. Ei avannut mun lempisanaani. Luokkakaverin kanssa puhuttiin koulussa, että eikös melankolia olis aika nätti sana! Musta siinä on tosi kiva kaiku ja se kuullostaa aivan superille.

En kuitenkaan halunnut uskoa, että melankolia (tuo niin apaattinen sana!) olis suomenkielen kaunein vaan jatkoin miettimistä. Istuin vaan keittiön pöydän ääressä ja menin sanoja lävitse vesimeloonista lähtien. Lumihiutale kuullosti kivalle. Eipä se jo mainittu lehmuskaan mikään pöllömpi ollut. Päätös tuntui hirveen vaikeelle eikä sellasta sanaa tuntunut löytyvän mistä olis tullut tosi hyvät vibat. Mutta sitten se välähti kuin salama kirkkaalla taivaalla:

KOIRANPENTU !

Voisko olla jotain kauniimpaa? Okei, ehkä se ei sanana aivan top5-listalle pääse ulkonäöllisesti kauneimpana sanana tai parhaasti sointuvana, mutta ajatukselta se on huippu!

Olisko jotain parempaa kun herätä aamulla, tallustaa kohti vessaa silmät aivan kierossa ja kävellä siihen lämpimään kusilätäkköön? No ei! Mikä oliskaan parempaa kun omistaa pieni koiranpentu joka tuhoaa parhaansa mukaan irtotavaroita, repii patjoista paloja irti ja on aivan SUPERHYPER onnellinen kun äiti tulee kotiin? Sit kun se mamma on ovesta sisällä niin tehään parhaansa, jos se vaikka kompastuis ja makais pikku termiitin kanssa lattialla! Vähän nypitään hihasta ja maistellaan käsiä. Välillä saatetaan kiljua "ÄIITIIIIII! ETKÖ SÄ HUOMAA MUA???!"
Mikä voiskaan siis olla kauniimpaa?