Elän viikonloput ja viikot teen kuolemaa

Eilinen oli aivan kamala. Mitäs tein illalla? Istuin, pelasin puhelimella ja kuuntelin musiikkia. Samalla oottelin, että jos oltas menty kaverin kanssa lenkille, mutta ei sitten menty.

Kelloon katsomat oon valmis seisoo sun vieres,
Jos tarviit kuuntelijaa, kuuntelen kun psykologi
Uniikki & Gbrl - Ootsä mun äijä

Mut sain eilen jotain eteenpäin. Kävin terveydenhoitajalla. Kyselin, että mitä porukkaa mielenterveystoimistolla on töissä. Siellä oli sit joku aikuisiin painottava psykologi tmv jonka numeron sain. Ei kuitenkaan oo varmaa ottaako se mua, koska se toinen psyko (jolle en mee) hoitaa nuoria. Terveydenhoitaja yritti eka soittaa sille, mutta ei saanut kiinni ja nyt mun pitäs sit ite soittaa sille. Tänään oli tarkotus soittaa. En oo saanut aikaseks enkä varmaan saakkaan.

Mulla menee hermot tähän nukkumiseen. Kotona oon kärttynen ja pienetkin asiat saa leviään kun en saa nukuttua. Illalla en meinaa nukahtaa, sit saatan herätä yöllä (esimerkiks su-ma yö kun heräsin viideltä ja nukahdin uusiks seittemältä...) ja kaupan päälliseks näen aivan törkeesti painajaisia tai sit muuten vaan jotain unta minkä takia se unenlaatu on huono. Aamulla väsyttää niin paljon, että ei meinaa jaksaa vääntäytyä ylös sängystä ja päivisin oon ihan naatti.

Ex ehotti 2x, että muutettas samaan kämppään, jos mä pidän välivuoden opiskelusta. Ekalla kerralla kieltäydyin ja tokalla kerralla tokasin, että haluaisko se asua mun kanssa ja toisin jonkun jätkän sinne. Sit se ajatteli, että multa leviäis pää jos se tois jonkun muijjan sinne. Harvinaisen nappiin osunut päätelmä. Mä sille ihan rehdisti sanoin joskus, että en pystys kattoon sitä jonkun muijjan kanssa niinkun se pystyy kattoon mua jonkun jätkän kanssa.

läheiset sua auttaa, mut siinä toivos
plus toivon, että jaksat ja viet voiton
Suoralinja - Taivaan porteilla

Mähän kesällä järkkäsin mitään välittämättä ex:n ja työkaverin samaan aikaan käymään meillä. Ihan sama, en oo kummankaan kanssa. Ex tuli kattoon elukoita & mua ja työkaveri tuli sit kattoon mua. Siinä ne oli samalla pihalla ja ex leikitti kissojaan ja työkaveri oli koirien kanssa. Hyvin ne pärjäs. Vaihto ne jonkun sanankin siinä. Mut joo, ehkä tunnelma oli hitusen vaivautunut tai sitten musta vaan tuntu siltä.

Yks asia mikä mua ärsyttää hirvittävästi on se, että todetaan "luin facebookista" tai jostain muusta yhtä turhasta. Kertooko se miten ihmisellä oikeasti menee? Jos joku katsoisi pelkän facebookin perusteella mun elämääni niin voisin olettaa, että käsitys olisi se, että tuolta löytyy paljon ystäviä, se tekee paljon koiriensa kanssa ja on todella onnellinen. Miksi mä jakaisin facebookissa asioitani? Se on jotenkin sellanen paikka, että en tykkää ja siä on niin paljon liian tuttuja ihmisiä. Blogi on paljon enemmän mun juttuni ja onkin aina tosi kiva huomata, jos blogiin on tullut uusi lukija tai kenties jopa kommentti! Välillä mietin sitä, että mitä jos joku enemmän tai vähemmän tuttu löytäisi tämän ja siitä nousisi kauhea sotku. No, se on sen ajan murhe.

Jännitän ihan hirveästi. Viikonloppuna pitäis kulkea julkisilla.. Ehkä mä selviän! Onhan mulla tuki ja turva mukana.
Välillä tuntuu, että vaan viikonloppujen takia (koska mulla on seuraa sillon) jaksan elää.

edit // Sain soitettua sille tädille! Mä olen tyytyväinen, että sain soitettua. Se tiesi jo terveydenhoitajan kautta, että soitan sinne ja pääsenkin sille sitten. Elokuun vika tai toka vika päivä on aika sinne eli ihan törkeen kauan menee, mutta nyt mä ainakin tiedän, että oon tehnyt jotain oman tilanteeni eteen ja tästä saattaa olla ulos pääsy.