25.8.2011

Pieni pala elämänkaarestani

Rupesin tänään miettimään viiltelyäni ja sitä kuinka hain siihen joskus apua. Muistan kuinka sillosen jätkän kaveri ilmotti pitävänsä musta. Mä menin ihan sekasin ja en tykännyt siitä miten tein sitä jätkän kaveria kohtaan jonka takia sain aiheutettua tarpeetonta pahaa oloo itelleni ja sille ja silloselle jätkälle. Siihen samaan syssyyn oli luokkakaverin kiusaamisesta jotain kehityskeskusteluja. Itkin vaan siä keskustelussa ja muut varmaan luuli, että musta tuntu sen keskustelun takia pahalta.

tää maailma on julma, sä suojelet mua siltä
sä sanot mulle ei ku meinaan ranteet auki viiltää

Elämänrike - Tuki

Muistan kuinka mietin sen keskustelun ajan "Kerää Veera ittes, hae apua!" Muut puhu siitä kiusaamisepisodista ja siellä itkettiin ja huudettiin ja puhuttiin jotain uhkailuista jotka ei ees ollut uhkailuja yms. Mä vaan mietin itteeni, viiltelyäni ja kuinka paskasti tein. Mietin siinä, että mun on pakko hakea apua. Keräsin itteeni sen koko keskustelun ajan. Se kesti aivan liian kauan. Ootin, että kaikki muut lähti ja sanoin opettajalle (joka oli meijjän luokanvalvoja), että mun pitäs kertoa yks juttu ja sä olet eka aikuinen joka tästä tietää. Näytin käden joka näytti silloin kokolailla pahalle. Se luokanvalvoja oli ihan shokissa. Oltiin viä sen eka luokka jolle se oli luokanvalvojana.

Se sano nää normi kliseet "hyvä, että kerroit" & "mä en voi auttaa sua, mutta voin ohjata sut terveydenhoitajalle". Siitä sit terveydenhoitajalle ja suoraan sinne huoneeseen. Ei mitään odotteluja, onneks siä ei ollut ketään. Siellä sitten tovi juteltiin josta se soitti sitten mielenterveystoimistoon ja varas mulle ajan.

Tyttö löytyy aamul sängystään hymyilee kauniisti
Kyyneleet valuu poskella ja ranteet auki, Miks?

Mc Mane - Dear Diary

Muistan, että tulin sieltä pois ja luokkakaverit sit (mikä sinäänsä oli ihme, että ne kiinnitti muhun ees huomiota sillonkaan) kysy, että mihkä sä menit luokavalvojan kanssa. Totesin vaan rauhallisesti, että olin viiltelyn takia terveydenhoitajalla ja nyt sit on varattu aika juttelemaan. Ne hiljeni. En ees tiedä muistaako niistä kukaan enää, että viiltelen vai luuleeko ne, että se on jo mennyt ohitte. Siitä ei oo koskaan puhuttu eikä puhuttu sillonkaan.

Lupasin mennä sinne juttelemaan ja meninkin. Siä puhuttiin sitten, että mun pitäs alkaa käymään siä säännöllisesti. Se jäi sit varmaan 4kuukauden jälkeen kun olin lähes koko ajan kipee. Jätin sen pois ja syksyllä menin uudestaan taas terveydenhoitajan kautta sinne. Ihmettelen, että tänä vuonna pystyin ite soittamaan sinne. Sillon syksyllä aloin sit käymään siä juttelemassa, tosin eri henkilölle. Kävin siä ja sit kuoli se kaveri jonka takia kävin sit kaks kertaa saman viikon aikana kerran ja jonkin aikaa joka viikko, sit se jäi joka toiseen viikkoon ja siitä sit kolmen viikon välein.

Viime keväänä olin jonkun aikaa käymättä, mutta vaihdoin perheneuvolaan jossa kävin sen verran, että yhen kädenkin sormet riittää laskemiseen. Töitten takia en sit käynyt kesällä missään juttelemassa. Nyt sit (niinkuin täällä mainittinkin) oon saanut soitettua ittelleni ajan. Tiistaina pitäisi mennä keskustelemaan. Ehkä se auttaa? Kaikki vaan pitää alottaa taas alusta.

Sittempä vaikkapa eilisiltaan.

Jotain ihan hirveetä. Istuin kotona ja sain rääpystettyä jopa kaks runoo. Se on jo aika saavutus, koska en oo pitkään aikaan kirjottanut mitään, kun en vaan oo jaksanut tai saanut aikaseks.

Mä taisin maata sängyssä 17-21, kerran kävin pienen lenkin koirien kanssa. Sillon mun piti alkaa kattomaan tv:tä, mutta koska tv päätti, että ei halua toimia (tai no digiboksi lähinnä) niin päädyin takasin makaan sängyn pohjalle. Jep, tää on tää mun normielämäni viikolla. Makaan vaan sängyssä ja kuuntelen musiikkia ja käytän koirat lenkillä. Siä sängyn pohjalla vajosin alas. Ne runot teki sen tai lähinnä se toinen, että menin ihan lukkoon. Se runo oli vähän niinkun ex:stä kirjotettua, mutta ei kuitenkaan. Siinä oli ripaus mielikuvitusta.

Loppujen lopuks olin kymmenen maissa ihan lukossa. Otin lasinsirun käteen ja yritin viillellä. Tulos oli huono (= hyvä, koska jäljet oli aivan mitättömiä), mutta myöhemmin katoin, että kyllä siihen joku pari naarmua oli tullut. Keräilin itteni ja pakotin itteni ulos. Kävelin jonkun puolen tunnin lenkin ja poltin yhen tupakan. Se rauhotti, mutta en tykännyt, että poltin. Viimeks oon polttanut varmaan reilu kuukausi sitten. En vaan halua, että tääkin riistäytyy käsistä.

lupaat ja lupaat ja lupaat ja lupaat
ja vähän aikaa molemmat uskotaan

Julma-Henri & Syrjäytyneet - En sano

Hokasin myös illalla, että totesin Haamulle "niin susta ei kuulu 2viikkoon mitään kun et juo" ja sit se uskotteli mulle, että kyllä varmasti kuuluu ja selvänä. Sit illalla tosiaan hokasin, että tänään (eli eilen vai keskiviikkona) tais tulla kaks viikkoo täyteen kun kävin siä ja se lupas soittaa. Eipä oo kuulunut. Ei voi mitään. Kaikkiin ihmisiin ei vaan voi luottaa.
Ja tääkin päivä on ollut aika turha, mutta ehkä se kohta parantuu ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti