henkinen & fyysinen väkivalta

Ei lämpöä kosketuksessa,
Mies hakkaa vaimonsa
Ei ole toivoa kotona,
Mies jättää lapsensa
Raaka-aine - Miehen työ

Katseltiin jätkän kanssa tänään elokuva Rakkauden sirpaleet. Aivan törkeän hyvä elokuva, mitä nyt dvd-soittimella ei pyöri ollenkaan (ainakaan toi mun levyni) ja pleikkarilla saa hyppiä oikeeseen kohtaan. Elokuva laittoi oikeasti miettimään perheväkivaltaa.

Perheväkivaltahan voi osottautua myös miehiin. Se on pelkkä harhakuva, että se voi kohdistua vaan muijjiin! On aivan tyhmä ajatella, että miehet ei vois ottaa turpaan muijjilta, koska ihan oikeasti joissain muijjissa on enemmän munaa kun miehissä ja kyllä sieltä varmasti tulee sitä nyrkkiä ja tosi LUJAA. Ei oo raukanteko hakee apua perheväkivaltaan.

Ystävät hyväksyi suhteen
kunnes näki naisen kädessä ne ruhjeet
Kuristaja - Vuosisadan rakkaustarina

Mulle on pienestä asti opetettu "ekasta lyönnistä pitää lähtee"-ajatusta, koska harvat muuttuu ton saralla. Toki siihen saa apua ja sitä kautta voi oppia hillitteen itteensä, mutta joka lyönnin jälkeen se kynnys nousee yhä korkeemmaksi lähtee. Entäs sitten kun kämpässä alkaa meneen lentäviä lautasia?
Jos ekasta lyönnistä pitää lähtee, niin minkälainen sen ekan lyönnin pitää olla, että lähtee? Sellanen, että keräilee lattialla vai vähän kovempi läppäsy poskelle? On muakin kerran kotona vähän kovemmin läppästy poskelle, mutta en mieltänyt sitä mitenkään väkivaltasuudeksi.

Perheväkivaltaahan ei ole pelkästään lyöminen vaan muukin fyysinen ja henkinen kiusaaminen. Molemmat vetää tosi rikki eikä toi henkinen tee ainakaan mitään hyvää itsetunnolle, ihminen tuntee ittensä niin lytätyks ja mitättömäks. Mikä lasketaan perheväkivallaksi?
Joskus mietiskelin sitä, että onko henkinen kipu pahempaa kuin fyysinen? Onko ne samalla tasolla? Vai onko fyysinen pahempaa kuin henkinen?

Perheväkivallan takanahan on helposti päihteet jotka nostattavat "rohkeutta" lyömiseen ja sitten aamulla anellaan anteeks sitä kun on lyönyt ja luvataan, että ei enää koskaan tee sitä. Monta kertaa tässä annetaan anteeksi? Onko tälläisessä anteeksi antaminen typeryyttä vai fiksuutta? Voiko itsehillintä parantua niin paljon, että ei tee toiselle enää mitään?

Uskon itse, että ihminen voi muuttua, mutta en tiedä haluaisinko olla seuraamassa sitä muutosta. Pystyisitkö itse odottamaan, että toinen muuttuu?