pelkoa

mitä mä teen, teen, miten pelko lähtee
mitä mä teen, teen, kunnes pelko lähtee
Jore Marjaranta - Miten pelko lähtee

Pelottiko tänään vähän enemmän tuleva ruotsin tunti? Pelotti ennenkun menin kouluun. Sit olinkin aivan liekeissä ruottin tunnilla, naureskelin siä ihan fiiliksissä ja luokkakaveri katto vähän silleen "Mikä suhun on mennyt?" :D

Koulussa menin sitten ulos oleileen ja siellähän se opettaja oli. Vähän aikaa pyöri siinä jossain lähellä ja tuli sitten kysymään "Mites se eilinen ruottin tunti?" Vastaukseni oli jotain todella älykästä "En mä tiedä". Jotain puhuttiin siitä tunnista & siitä keskustelusta ja opettaja selitti sitten siitä, että kun kysy luokalta, että oonko väärässä siinä kappaleen vaikeudessa, että ei ollut tarkoittanut sitä mitenkään pahalla. Että ei hänen ollut tarkoitus sanoa mistään pahasti eikä ollut ottanut itseensä mitään.
Itsekin sitten sanoin, että en sitä pahalla tarkoittanut, kuhan vaan piti vähän purkaa. Johon opettaja sitten sanoi, että varmaan helpotti, kun sai purkaa (tai tarkotti tätä, mutta en nyt muista millä sanoin asian ilmaisi).

Se opettaja oli varmaan sit miettinyt sitä asiaa ihan kunnolla. Se on hyvä! Tarkoitushan on saada ihmiset ajatteleen eikä mun "purkaukseni" oo mennyt sitten ihan ohi korvien vaan on oikeesti kuunnellut sitä. Aika helmi.
Musta toi on just sellasta oikeeta rohkeutta! Sellasta mitä arvostan tosi paljon.

Nyt iskee pelko,
Pelko, pelko, pelko, pelko,
Pelko, pelko, pelko, pelko.
Hassisen Kone - Pelko

Muutenkin musta puhuminen on rohkeutta, ei se, että ajaa autolla 200km/h jäisellä tiellä. Se on tyhmyyttä. Osa ihmisistä muutenkin hautoo asioita ihan liikaa sisällään eikä uskalla puhua, koska pelkää muiden nauravan tai reagoivan muuten tyhmästi. Miksi? Miksi pitää pelätä? Miksi pitää pelätä, että muut alkavat nauramaan?

Itsekin kammoan (hyvä siis kysellä myös itseltä "miksi sitä pelkää"), että muut nauraa, jos alan puhumaan jotain ihan omaani. Mutta se on kuitenkin vaan nauramista! Ei se nauraminen satu kehenkään. Toki se nostaa kynnystä alkaa uudestaan puhumaan, jos se naurun kohteeksi joutuminen tuntuu pahalle. Ihan oikeasti, ei siinä oo mitään hävettävää, että muut nauraa. Nauraminen on luonnollista, se (yleensä) tarkoittaa sitä, että ihmisillä on kivaa. Mitä pahaa on siinä, että on hauskaa? Ei mitään, älä siis välitä siitä, jos muut nauravat sinulle tai jutuillesi.

Muistan ajan, kun kammosin nauraa vieraitten ihmisten kanssa. Se oli aivan tuskaa! Nauratti aivan mielettömästi, mutta ei vaan uskaltanut. Ei voinut, koska ne oli vieraita. Ne olis voinut pitää outona tai jotain. Kammosin myös hymyilyä joskus, mutta sitä en niin paljon, että olisin alkanut rajoittamaan sitä kovinkaan paljon.
Kolmas mitä kammosin todella pitkään ja en tykkää siitä edelleenkään, niin on syöminen vieraitten ihmisten kanssa tai jos vieras ihminen istuu edessä ja katsoo kun syö. Hyi kamala.

Mitä sinä pelkäät?