viiltely

I'm tired of feeling so numb
Relief exists I found it when
I was cut
Plumb - Cut

Mietin pitkään haluanko kirjoittaa (tai julkaista) tätä kirjoitusta, mutta ajattelin, että tästä vois olla jollekin apua, jos joku joskus törmää tähän. Aiheenahan on viiltely.

Viiltelyllähän on eri laisia tarkoituksia. Jotkut hakee tunnetta, että tuntee jotain, jotkut taas, että saa purkaa pahaa oloa ja jotkut taas itsemurhaa. Jotkut viiltelee käsiin, jotkut taas jalkoihin. Jotkut viiltelee nastalla, jotkut tekee viiltonsa veitsellä.

Tyttö löytyy aamul sängystään hymyilee kauniisti
Kyyneleet valuu poskella ja ranteet auki, Miks?
Ei enää koskaan hengitä ei koskaan puhu
Mc Mane - Dear diary

Mitä pahaa viiltelyssä on? Siihen jää koukkuun, se pahenee askel askeleelta. Siitä jää arvet.

Alkuun mun viiltely oli satunnaista, sillon tällön ja hakaneulalla. Ehkä kerran 3kuukauteen. Sit se oli alkuun sellasta, että kuhan jäljen saa käteen.

veri valuu, mun ranteet auki on
itku valuu poskel, mun sisää koskee
Verbaali - Psykopaatin päiväkirja

Nyt lähes aina haen sellasta, että ne haavat alkaa vuotaan verta. Aina kun ne ei vuoda, niin sanon "en viillellyt pahasti". Mun viiltely kertani on tiheentynyt, yhessä välissä olin jo uskossa, että oon päässyt siitä eroon, mut ei. Kerran ahdisti niin vitusti, että oli ihan pakko. Sit siitä tuli taas "tapa" ja ne kerrat alko tiheentyyn. Viiltelin lauantaina ja sitä aikasemmin parin viikon sisään viimeks, ne vanhemmatkaan jäljet ei oo kadonnut vielä.. Voin viillellä vieläkin hakaneulalla (mulla on aina koulussa mukana sellanen "iso" hakaneula), mutta yleensä se on veittellä tai sitten tosi terävillä kynsisaksilla.

Viiltely on kun huumeet. Tai alkoholi. Se pahenee. Sä tarttet kerta kerran jälkeen lisään, siihen koukuttuu eikä siitä meinaa päästä millään eroon.

Vaan aamun tullen näet
kaiken oikeassa valossa
onni valheellinen särkyy
katso itseäsi nyt
Surun viiltämät ranteet
Mustan Kuun Lapset - Surun viiltämät ranteet

Viiltelyn takiahan mä aloinkin käymään alkuun psykologilla. Nyt kun se kysyy "ootko viilellyt?" niin vastaus on aina sama "en mä tai en ainakaan muista". Omaks parhaaksenihan mää siellä käyn, mutta yksinkertasesti en vaan halua puhua siitä, koska se sit taas jauhetaan niin pohjamutia myöten.

Ajaudunko mää joskus siihen pisteeseen, että vedän ranteet auki ja kuolen verenhukkaan? Annanko itteni pikku hiljaa ajautua siihen pisteeseen? Mä tiedän, että istun tänäkin iltana kynsisaksieni kanssa vetämässä viiltoja. Tuntuu niin paskalle jo nyt.

Mun mielestä viiltelystä pitäis puhua enemmän esim. kouluissa. Kertoo enemmän siitä kuinka siihen voi jäädä koukkuun.
Kyllähän ihmiset läpällä heittää "angst angst" ja näyttää kuinka viiltelee käteen, mutta tietääkö ihmiset oikeesti kuinka moni sitä tekee? Ja kuinka vitun pahalta se tuntuu, kun sen tekee jollekin sellaiselle joka oikeasti viiltelee?

Jos joku ihminen oikeasti tajuaa tätä lukiessaan, että ei kannata viillellä, niin tää oli sen arvosta kertoo kaikille.