Onko viisautta vai tyhmyyttä kertoa tiukalle (hyvä, että porukka ees uskaltaa hengittää siä tunneilla) opettajalle ajatuksiaan opetettavasta aineesta? :D
Tai en tiedä oliko se niinkään aineesta (eli ruotsista) vaan siitä kuinka opettaja vaatii meiltä: "Minä vaadin, että te osaatte Suomentaa kappaleen sanasta sanaan." Kolmas kappale menossa ja nyt kolmannella kerralla niksahti. Tälle opettajalle ei varmaan kukaan koskaan oo avautunut koko luokan aikana.. Ei se mitään. Minäpä päätin koittaa..
Aloitin keskustelun "jos sä vaadit meitä tietään joka sanan tästä, niin ainakaan mun Ruotsin taidoillani ei millään saa suomennettua tätä sanasta sanaan oikein." ja keskusteltiinkin sitten oikeastaan tuosta varmaan 20minuuttia. Kun kerta alettiin puhumaan, niin kaksi muutakin uskalsi sanoa vähän enemmän ja kolmaskin jonkun lauseen.
Sehän on toki viisautta sanoa tiukalle opettajalle "*opettajan nimi* KUUNTELE!" Tai en siitä sanomisesta tiedä, mutta huutaa. Opettaja ei varmaan ihan odottanut tätä, koska olen luokan hiljaisempia oppilaita ja tunneilla en puhu oikeastaan mitään jos ei ole pakko. Muut ihmetteli, että miten se opettaja oikeasti hiljeni ja suostui kuuntelemaan.
Kuinka moni teistä on "rähissyt" opettajalle? Varsinkin jollekin tiukemmalle.
Parasta tais kuitenkin olla se, että mulla oli niin hyvät perustelut, että se ei sitten voinut alkaa huutaan mulle. Toinen paras oli, kun opettaja alkoi kyselemään "onko Veera oikeassa vai väärässä siinä, että tämä on vaikea kappale?" Siinä niksahti vähän lisää ja sanoin jotain "Niin, että eikö se oo mielipideasia onko se kappale vaikee. Jos se musta on vaikee, niin ei se muista välttis oo vaikee. Heti aletaan potkimaan." Opettaja sit vaan "En potki".
Loppu ajasta sitten opettaja sanoi kaksi kertaa "En minä ala suomentamaan tätä teidän kanssa." ja kysyi sitten vielä jotain, vastasin kysymykseen ja jatkoin "Pointti ei ollutkaan se, että se pitää suomentaa koko luokan kanssa, vaan oli fakta, että kaikki ei pysty suomentaan sitä sanasta sanaan."
Näin täällä meillä käydään koulua! Mites siellä päin?
Minä ja jäätävät mielipiteet. Ruotsin numero kutonen eri opettajalta viime vuodelta kahdelta kurssilta. Tuntuu, että taitaa ainakin tässä kurssissa komeilla nelonen vaikka tekisin kympin arvosesti töitä (ei kyllä näillä taidoilla).
Mut musta ihmisillä on oikeus tuoda mielipiteensä julki! Ei niitä pidä patouttaa sisälleen ja elää niinkun ei olis mitään ajatuksia tai mielipiteitä asioista. Mut sit taas kun miettii, niin ihmisiä jotka puhuu paljon, niin aika monia sellasia kiusataan. Joko ne on porukan johtohahmoja tai sit ne on pahnan pohjimmaisia.
Mietin tuota juuri eilen, että ne jotka puhuu paljon joutuu kiusattavaksi. Sit taas sisäistin ajatuksen siitä, että suomalaiset on niin juroja ja hiljasia, että ne ei kestä sitä, kun muut puhuu (& muilla on mielipiteitä). Siksi niitä puhujia kiusataan.
Sit jätkä kysy "Miks hokareita ei kiusata?" Mietin vähän aikaa, sit sekin selkis mulle. Kuka lähtee kiusaamaan jotain 20päistä hokarilaumaa? Ei kukaan. Ja hokarithan harvemmin kulkee yksin, ne on sellasia laumaeläimiä kaikki.
En vaan ymmärrä miksi ihmiset eivät välillä voi olla hiljaa, kun saa sitä paskaa niskaan. Se vituttaa sitä kiusaajaa kaikista eniten, että et sano yhtään mitään sille. Oot vaan hiljaa ja kattelet "Aa, ompa mulla kivat kengät." Tai sit pitää osata sanoo jotain NIIIIIIN jäätävää, että se kiusaaja oikeesti ei osaa sanoo yhtään mitään. Jotain sellasta, että kaikki nauraa sille kiusaajalle, kun se kiusattava sanoo jonkun jäätävän kommentin takasin. Se olis niin oikein sille kiusaajalle.
Alan oleen aika hyvä yleistämisessä, mutta sitähän mielipiteet on? Yleistämistä.
Oletko kiusannut itse jota kuta? Tuleeko siitä joku tosi hieno fiilis, kun saa haukkua jotain? Nostattaako se jotenkin egoa, kun saa laumalla haukkua yhtä ihmistä (20 vastaan yks, reilua)?
Se on rohkeutta, että menee sen kiusattavan puolelle, ei se, että on massan mukana kiusaamassa sitä. Tiedän tunteen kun on yksin puollustamasta yhtä yli 10 muulta ihmiseltä. Tosin osa siitä porukasta oli ihan turpa kiinni, mutta ehkä te ymmärsitte pointin.
Nimimerkillä kiusattu koko yläaste & osa ala-asteesta sekä jätetty ulos porukasta (9-luokka & luokion 1vuosi pahimmat). Narkkariksi haukuttu sen takia, että migreenilääkitys ja vaikka mitä muuta yhtä kivaa ja piristävää.
Yep, totta, en voi mitään muuta tehdä kuin kuunnella ja olla tukena. Sain tuossa jo onneksi kerrottua, että tahdon sen tosiaan olevan läsnä mun häissäkin ja etten tahdo menettää sitä - kyllä se varmaan tietää, kuinka tärkeä on, mutta mutta.
VastaaPoistaVoimia myös itsellesi. <: Tuntuisi niin pahalta jos tuolle ystävälleni kävisi samalla lailla.
Hui, vaatii ainakin musta paljon rohkeutta sanoa noin opettajalle :o Mutta hyvä todellakin, että kerroit, mitä ajattelet. Ja jos tosiaan saat yhtäkkiä nelosen ruotsista, vaikka oot tehnyt samaan tapaan töitä, niin valita ehdottomasti siitä eteenpäin.
Kiitos.
VastaaPoistaHyvä, että olet kertonut! :) Jaksamisia kovasti!