Paperii & kynä

Mä yritän kasata pienen pääni ajatuksia pimeässä & tietokoneen kanssa. Nukuin viime yönä 3½tuntia (& sitä aikaisempana 7h), vaikka niin uhosinkin nukkuvani 15-16asti, mutta empäs nukkunutkaan, kun paras likkakaveri tuli pelastamaan mut ja käytiin lenkillä.

Sydän tulee kipeeks, kun sä tarpeeks kauan yksin kuljet pimees
Miettien "etteiks nää päivät mulle valoo lainkaan anna?"
Silloin välähdyksen Auringossa näin harmaan taivaan alla
Leijonamieli & Putkimiehet - Laulu sadepäivän varalle

En tiedä mitä mun pitäs ajatella. Kävin Haamulla. Juteltiin. Juteltiin meistä. Juteltiin paljosta muusta. Se oli omalla tavallaan tosi rauhottavaa, vaikka se ei kuitenkaan ollut.

Mä en pelännyt, mutta jännitin. Onneks en tehnyt tätä mun uutta villitystäni! Se on niin epämukavan tuntustakin.. Kun joku istuu mun lähellä ja mua jännittää niin lakkaan hengittämästä ihan huomaamattani. Vielä jos istun yhtään kasassa niin ei mee kauaakaan kun alan haukkoon henkee kun tosiaan unohdan hengittää.

Me keskusteltiin Haamun kanssa mm. mun viiltelystäni. Saan kuulemma soittaa koska tahansa, jos mun tekee mieli viillellä. Se on kiva, että mulla alkaa oleen kauhee tukiverkosto viiltelyn takia, mutta mä en todellakaan pysty soittaan sillä hetkellä kun istun ihan lukottuneena tai pyörin päätöntä ympyrää. Mut on se aina kiva tietää, että koska tahansa saat soittaa.

Nyt tarttis paperia ja kynän, että pystys kirjottaan ajatuksensa ylös. Jos yrittäsin kuitenkin nukkua vielä.. Taidampa todeta, että aika outo viikonloppu. En todellakaan oottanut mitään tällästä.