Olin väärässä

Voin tulla myöntään olleeni väärässä ja turhaan maalailleeni kauheita kauhukuvia seinille. Ei se tuttu nyt ollutkaan niin mulkero mitä luultiin. Kävihän se mielessä, että jos oltais väärässä. Mutta onneksi näin! Tässä asiassa on tosi kiva olla väärässä :) "Hienotunteisesti" taas ilmaisin itseni sille tutulle. Olisin voinut saada siitä kunnon rähjän aikaan, mutta en onneksi onnistunut. Mä ilmoitan kaikki aina niin rauhanomaisesti, esimerkiksi "Sä et kyllä osaa tehdä yhtään mitään...", vaikka oikeasti yrittäisin sanoa sen nätisti. Sit ihan oikeasti kiltistä lauseesta saan myrskypilven sillä, että oon niin hyökkäävä ja se tulee niin selkeesti mun äänestä esiin.

Mut onneksi olin väärässä! Ja tääkin juttu saatiin setvittyä puhumalla.

Pääsin taas pitämään palopuheen viiltelystä. Siitä kuinka perseestä se oikeesti on. Kuinka koukuttavaa se on. Pyöritin taas sitä kuinka se alkaa pienestä. Pienistä jäljistä hakaneuloilla, nastoilla yms. Jäljistä joista ei ees tuu kunnon jälkeen. Sit se alkaa paheneen. Vaihtuu saksiin ja siitä sit veitteen.

Se on hyvä lukea ihmisten keskustelua viiltelystä. Kauheita analyysejä asiasta mitä ei itse ole kokenut. Pahan olon lievitystä, huomionhakua ja vaikka mitä muuta. Pelkkää paskanjauhantaa netissä, mutta kun se paskanjauhanta saattaa oikeesti vaikuttaa johonkin. Ainakin mulle tulee helvetin pahaolo siitä kun luen tota keskustelua ja kuinka siä haukutaan viiltelijöitä tyhmiks ja niitä ei ees kuulus auttaa. Ihmiset osaa olla hirveen kapee katseisia. "Nykyään elämä on helpompaa kun ennen" aha, millähän mittapuulla? Nykyään vaaditaan paljon enemmän, koulu on vaikeusasteeltaan aivan eri luokkaa mitä ennen ja pitää olla hyvin koulutettu, että voi saada hyvän työpaikan. Toki jotkut asiat on helmpompia, mutta vastapainoks on tullut myös muuta.

Toki voi olla, että mä olen nyt itse juuri kapea katseinen.

Toi keskustelu viiltelyn lopettamisesta... "Sä vaan päätät lopettaa ja se onnistuu". No se on hyvä, että jollakin on niin hyvä itsekuri ittensä kanssa, että onnistuu siinä. Mä en pysty siihen. Itelle tehdyissä lupauksissa voi aina joustaa ainakin vähän, mutta muille tehdyissä ei.

Mä en voinut ees lukea sitä keskustelua loppuun. Mulle tuli niin paha olo. Nyt mua ahdistaa vaan... Ja itkettää.

Mä en vaan pysty ymmärtään miten ihmiset voi latoo kommenttejaan ihan kaikesta mistä ei tiedä mitään. Kaverin katoomisen kanssa oli sama juttu joka löyty sit myöhemmin kuolleena. Siä oli ihan kaikkee paskaa, mm. "Tyttö on lähtenyt kyrvän perässä". Ehkä pitäs tuntee / tietää ihmistä ennenkun pystyy julkisella keskustelupalstalla toteemaan mitään syitä. Ja mua ainakin myöhemmin hävettäs ihan sikana tollanen, mutta en toki tiedä hävettääkö niitä kaikki tietäviä ihmisiä sitten.

Tottakai jokainen kokee kuoleman, kuolet tänään,
sitä itketään huomenna, eilen se ei ollu ollenkaan huolena,
mut jokainen lähtee liian aikaisin kuulemma
Stepa - Minkäs teet

Nukuin viime yön tosi huonosti. En oo onneks nähnyt enää niin paljon painajaisia, mutta en mä siltikään kauhean hyvin nuku. Pyörin ihan hirveesti ja lakana on aina aamulla ihan kasassa kun oon niin rauhaton. Ainut mikä lohduttaa niin näin ihan kivan unen Haamusta. Höpötettiin siinä vaan kaikkee turhaa eikä se ollut mikään ihmeellinen uni, mutta ainut hyvä asia koko yössä. Aamulla heräsin valitukseen ja mua vitutti heti pelkästään ees nousta sängystä.

Jätkä lähti sukuloimaan. Mä oon taas ihan romahduspisteessä. Mites sit kun se lähtee armeijaan? Miten sitten kun mulla on joka päivä tällästä? Pitäs varmaan alkaa kasaan uutta elämää, mutta kenenkä / keidenkä kanssa. Eipä täällä ihmiset vaihdu eikä oo paljoo vaihtoehtoo valita ystävien suhteen enkä ala kaveeraan niitten kanssa jotka on skipannut mut jo aikasemmin. Tätäkö mulla tulee oleen sit kun jätkät menee armeijaan?
Mä yritin tehä tänään jotain, mut sillä mun ainoolla likkaystävällä oli menoo. Tehä jotain, että en jää jumittaan tänne.